Faith

Aapiskukko (v. 1985), vihreä, kovakantinen. Kansikuvassa istui lapsia ja eläimiä ringissä ja niiden keskellä oli itsetietoisen näköinen kukko karttakeppi kädessään.

Tuossa ovat menneet pääsiäisen virpomisperinne ja halloweenin karkki vai kepponen -kierros sekaisin :D

Ei ole terveysongelmia, kotona on siistiä ja mukavaa. Olen viime aikoina kuntoillut aika paljon, joten on poikkeuksellisen vahva ja hyvä olo myös ruumiillisesti. Uskonsuhde Jumalaan on elämäni ainainen ilo, tälläkin hetkellä.

Yksi hirveimmistä on ollut painajainen terroristihyökkäyksestä. Tämän näkemisestä on jo n. 15 vuotta. 

Olimme jossain kulttuuritalossa sijaitsevassa kabinetissa viettämässä äitini syntymäpäivää. Istuimme siis perheen ja omaisten kanssa syömässä kabinetissa, jonka ovi oli kiinni. Jossain vaiheessa oven takaa eli kulttuuritalon aulasta alkoi kuulua hätääntynyttä huutoa, juoksuaskelia, ryminää ja ampuma-aseiden pauketta. Pohdimme että aulassa on meneillään jokin performanssitaideteos. 

Hetken päästä huoneeseen astui mies, henkilökunnan jäsen, joka meni äitini luo ja kuiskasi hänelle jotain. Äitini meni ihan kalpeaksi ja vakavan näköiseksi. Kun henkilökunnan jäsen oli poistunut, äitini sanoi hiljaisella äänellä: "Älkää nyt järkyttykö, mutta täällä kulttuuritalolla on kuulemma meneillään terroristihyökkäys. Meidän täytyy pysyä täällä kabinetissa ihan hiljaa."

Käännyin kuin hidastetussa filmissä katsomaan ovea, ja juuri silloin se avautui ja terroristit ryntäsivät kabinettiin.

Äärellinen. Sen jälkeen on vain Jumalan hengellinen todellisuus, joka ylittäisi ymmärryskykymme tällä hetkellä, jos sitä meille kuvailtaisiin.