Faith

Dingon Perjantai

Christina Aguilera: You Lost Me

Damien Rice: The Blower's Daughter

Puolueettomuus on epämääräinen käsite. Sitä käytetään nyt paljon arvoihin liittyen. En itse hirveästi pidä tästä "Suomi ei ole puolueeton, koska kuulumme länsimaiseen arvoyhteisöön"-puheesta.

Klassisista länsimaisista arvoista sananvapaus on hyvä, mutta eihän se ole nykyään länsimaissakaan vahvalla perustalla, kun pyritään laatimaan vihapuhelakeja ja on tämä cancel-ilmiö.

Liittoutumattomuus on konkreettisempi sana. Suomi on ollut sotilaallisesti liittoutumaton, mutta nyt siihen ei enää ole näköjään varaa.

Kaulasta alaspäin halvaantuminen olisi rankin kestää. Toki siihenkin tottuisi ajan mittaan.

Aistivammoista sokeus rajoittaisi elämää eniten, mutta toisaalta itseään voisi lohduttaa ajattelemalla, että nyt ei enää tarvitse olla osa ulkonäkökeskeistä kulttuuriamme. Sokeus olisi näistä vaihtoehdoista helpoin ottaa "vapautuksena".

Kuuroudessa omatoimisuus säilyisi pitkälti, muttei enää kuulisi esim. klassista musiikkia ja luonnon ääniä.

Haju- ja makuaistin menetys olisi hirveää ruokanautintojen kannalta, mutta sen voisi ottaa mahdollisuutena luopua sokerista.

Todennäköisesti valmistaisin kahvia itselleni kuitenkin, koska tarvitsen piristystä seurassa. Minulla on vain pikakahvia, mutta kyllä kuppi vieraallekin löytyy tarvittaessa.