evelina

olen niin pahoillani että jouduit syyskuisiin. voimahalaus sulle ja rutistus!



Amalia, huh, hurjaa. Onneksi toinen voi hyvin. Varmaan mahtavaa kuulla ne pienet sydänäänet. Onnea odotukselle.



Vitsit mulla ei vieläkään ole vuoto alkanut. Alkais nyt että tulis pois itsekseen jos kerran niikseen tulee. Juttelin eilen vielä hoitajan kanssa ja hän sanoi, että olis voinut olla vielä toivoa jos arvot olisivat nousseet omassa tahdissani niin kuin kuuluu nousta, mutta koska moneen päivään ei ollut tapahtunut juuri mitään niin ei mahkuja. Soitin terveysasemalle ja menen joko maanantaina tai tiistaina uuteen verikokeeseen. Vähän alkaa hirvittää jos ei pieni tule itse ulos vaan joudutaan ottamaan. Mulla ois nyt rv 5+6 eli kohta oisin minäkin päässyt varhaisultraan. Menin kirjoittamaan tuonne keskenemenon jälkeen yrittäviin vaikka en oikein sinnekään vielä kuulu (kun siis en vielä edes voi yrittää) enkä kuulu syyskuisiin ja lokakuun pinokin on vielä epävarma. Haluaisin niin jatkaa jutustelua, mutta en oikein tiedä missä, kääk.



Miten BAssen masukissa jaksetaan? Mulla on edelleen voimakkaita raskausoireita. Mahaa nippailee ja se tuntuu "kasvavan" Nyt on rintatuntemuksiakin vihdoin. Tuntuu niin pahalta kun oireet kasvaa, mutta kohta ne loppuu. Ellei sitten joku ihmeiden ihme ole tapahtunut...

Tänne kävi tieni tuolta elokuisista;-(



Eli tilanne on se, että olen edelleen raskaana rv 5+6, mutta tiistaina hcg arvo oli vain 97 eli mun pikkuisella ei ole mitään mahdollisuuksia elämään. nyt sitten vaan pitäisi odotella, että pieni tulisi itsekseen ulos ja tiistaina uudet verikokeet. Viiden inssin, yhden tuoresiirron ja nyt tästä passista tulin vihdoin raskaaksi ja sitten käy näin. Elämä on niin julmaa.



Lopetin luget jo maanantaina mutta vuoto ei ole vieläkään alkanut. Tai siis olen tuhrutellut jo viikon ihan pientä vuotoa, mutta nyt sekin vähä näyttäisi loppuneen. Onkohan tässä toivoa että tulee itsekseen ulos ollenkaan. Niin toivon, ettei tarttis mennä lääkkeelliseen poistoon puhumattakaan kaavinnasta. Ja kun vielä ei edes tiedetä onko kyseessä kohdunulkoinen vai mikä. Tiedättekö voiko kohdunulkoinen poistua itsekseen tai lääkkellä vai tarvitaanko siihen aina leikkaus? Hirvittää mitä tuleman pitää. Ilmeisesti sitten pitäisi vielä odotella yhden normimenkat ennen kun voi aloittaa hoitokierroksen uudelleen. Plääh..

Vuotoja odotellen

Evelina

Voi rakkaat siskot miten ihania olette. Kiitos Basselle sydämestä ja Iltikselle laulusta.



Nyt kuulkaa piristykää kaikki. Ei tämä ole maailmanloppu (kai) kunhan pikkuinen tulee ulos niin pääsen takaisin jännäämään tänne. Sain viime yönä ihme kyllä nukuttua kellon ympäri ja nyt on vähän parempi olo. Ahdistaa eniten tieto siitä, että pikkumyy2 edelleen sinnittelee eikä suostu luopumaan minusta. Mutta jospa se kunnon vuoto pian alkaisi kun en käytä enää lugeja.



Täällähän on tapahtunut iloisiakin asioita. Onnea onnenhelmi. Iltikselle megapeukutukset kanssa ja toki kaikille muillekin. jotenkin en osaa irtautua tästä palstasta vaikka varmaan pitäisi. Sitä kun on vuoden päivät jakanut aatoksia teidän kanssa niin tässähän tulee suorastaan vieroitusoireita;-)



Antaisin teille sellaisen neuvon, että kun plussaatte niin käykää verikokeessa. sitten ainakin tietää mikä on todellinen tilanne. Vaikka nuo verikokeiden tulokset oli raastavia ja jännitti seuraavia, niin osasin odottaa ettei tässä käy hyvin. Sen sijaan jos olisin vaan plussannut ja odotellut ultraa jossa karmea totuus olisi viimeistään paljastunut niin en tiedä olisinko selvinnyt. Näin ainakin minä koen asian. Mutta tietysti me kaikki olemme erilaisia ja kukin kokee asiat omalla tavallaan.



Oikein lumista päivää kaikille ja nyt hymyä huuleen siskot!

sain tänään kuulla, ettei mun pikkuinen voi millään selvitä. Lukemat olivat nousseet vaih vähän. Pikkuinen on ilmeisesti vielä hengissä ja nyt pitäisi odottaa että kuolisi ja tulisi itsekseen pois. Muuten edessä järeämmät poistotoimenpiteet. Olo on käsittämättömän epätodellinen, miksi miksi???

En tiedä koska on viimeinen ivf-hoito, pitää vissiin odottaa jonkin aikaa, että kroppa toipuu tästä menetyksestä (ja mieli). Jätän tämän palstan nyt hetkeksi ja yritän itkeä itkut pois. Kamalaa, kun tunnen pikkuisen kasvavan vatsassa sinnikkäästi ja silti pitää toivoa, että tulisi pois itsekseen. Jos nyt jotain hyvää tästä löydän niin ainakin voin tulla raskaaksi, vaikka ei tässä kohtaa paljon lohduta.



Kiitos teille tuesta ja tsemppaamisesta ja todella toivon teille parempaa onnea kuin itselleni. Erityiskiitokset Sofille, Emmalle ja Ennulille. Plussatuulia teille kaikille ja oikein mukavaa joulun odotusta!



Evis

Haluan kiittää teitä kaikkia tästä matkasta, jonka olette kanssani kulkeneet. On ollut jännitystä, epätoivoa, hullutta, iloa ja surua ja kaikkea siltä väliltä. Onkohan maailmassa mitään muuta asiaa kun raskaaksi tuleminen, joka edustaisi tunteiden koko kirjon. Ilman teitä olisin varmaan jo seonnut aika päivää sitten. Kiitos että oletta jaksaneet kuunnella juttujani ja vastailla välillä ah niin pöljiinkin kysymyksiin.

Kyllä se vaan niin on, että äiti tietää, milloin vauvalla on jokin hätänä. Heti ekoista plussista lähtien mulla oli outo fiilis, että tämä ei pääty hyvin. Enkä enää ikinä halua saada noita fiiliksiä. Nyt olen pystynyt itkemään asiaa onneksi ihan kiitettävästi. Minulla on paha tapa naamioida tunteeni huumorin alle, mutta nyt ei pysty. Tämä on julminta, mitä olen ikinä kokenut.



Hirveää ajatella, että "vauva" ei ole ilmeisesti vielä kuollut vaan nyt oikein pitää toivoa hänen kuolemaansa, että tulisi itsekseen ulos. No toivottavasti sitten tulee ja mielummin heti että pääsen taas takaisin normaalirytmiin kropan osalta ja miettimään uutta ivf-kierrosta. Juu, mulla olisi yksi satsi mieheni siittiöitä vielä jäljellä, mutta tänään biologi arveli, että määrä olisi liian vähäinen. En oikein ymmärrä, koska sama määrä oli käsittääkseni viime ivf:ssäkin. Mutta ei auta, sen määrän on riitettävä kun enempää ei ole. Eli nyt kai pitäisi odotella yhdet normimenkat ennen keräystä. Musta tuntuu, että mun maha paisuu ja paisuu ja vauva kasvaa. Pelottaa myös samalla jos onkin kohdun ulkoinen ja tarvitaan joku leikkaus. No ainakaan vielä ei ole toispuoleista kipua. niin kai se sitten on aikaisintaan tammikuussa tai helmikuusa kun pystyn jatkamaan hoitoja. Luulen, että jään nyt näiltä areenoilta hetkeksi pois taustailemaan. en niin milläään haluaisi liittyä tuonne keskenmenon saaneiden pinoon, en halua en halua. No, kunhan aikaa kuluu niin ehkä minäkin tästä vielä nousen. Sain lekurilta luvan ottaa mitä tahansa lääkettä että saan nukutuksi. Otinkin tuossa iltapäivällä yhden relaksantin kun selkääkin taas juilii ja sain nukuttua pari tuntia. Jotain positiivista sentään, ainakin voin tulla raskaaksi. ja saan syödä jouluna graavikalaa. Ja voin tempaista lärvit, vaikka heti. No ei nyt ihan heti tee miele, mutta anyway.



Teille rakkaat siskot toivon parempaa onnea kuin itselleni. Tässä kohtaa sanoisin että negakin on parempi onni kuin tuleva keskenmeno. Älkää luovuttako koskaan ja jatkakaa samaan malliin, ihanalla positiivisuudella ja huumorinkukalla.



Erityiskiitokset haluan sanoa, pikkuBasselle ja hänen napille, Iltikselle, Amalialle, Mammalle, Lumille, Lumikille, ja kaikille muillekin, jotka olette tukena olleet tällä matkalla. Minä jään nyt tältä pysäkiltä pois...ihanaa joulua teille kaikille rakkaat siskot!