evelina

voi vitsit, enhän mä tajunnutkaan, että niitä koiravaatteita vois netistä tilata. Tyhmä minä, on vissiin ollut vaan r-testin tilaukset mielessä. Pitääpä surffailla. Joo meilläkin on tossa aika lähellä Faunatar ja kovin on kallista, varsinkin jos kaksi pukua joutuu ostamaan. Vanhuksella oli aikoinaan sellaiset fleece-töppöset, missä oli tarrakiinnitys nilkassa. No eihän ne pysynyt kuin 5 metriä tassuissa kun sillä oli (uroksien kingi kun luuli olevansa) tapana kauheasti sutia takaperin kymmeniä metriä, siis oikeeesti. siinä sitten jossain kohtaa huomasin, että töppösiä puuttuu, ja eikun samaa reittiä takaisin keräilemään niitä. En tiedä josko noilla nykyisillä pysyis paremmin kun eivät sudittele paljoa. Mistäs sitä tietää sitten et on sopiva puku. Tolle pikkuiselle rääpäleelle menis joku kääpiöpinseri/chihu-kokoisen puku, mutta kun sillä on vähän pidempi toi kroppa. Sama neidillä, mahtuis kokonsa puolesta johonkin cockerin pukuun, mutta kun on pidempi malliltaan. Ääh..no pitää mennä surffailee..

munkin puolesta. Täällä näköjään edelleen pyörin minäkin vaikka kuulun tuonne elokuisiin.



Oih Basse, taitaa olla sulla kuule nyt raskausoireita päällänsä. Jihaaaaa, nyt se onnistuu sanon minä. Testaako herkällä huomenna? Kyllä mä aion testailla jos nyt en heti huomenna mutta ensi viikollla joka päivä ja koko ajan, usko pois. Vaikka eihän se mitään näytä, mutta kun olen kerran testejä tilannut vinot pinot niin pitäähän niitä käyttää. Mulla ei muuten nyt kipeytynyt rinnat noista lugeista, joten sitä oiretta on mielenkiintoista seurata tuon siirron jälkeen. Mulla ei yleensäkään ennen menkkoja tule mitään tissituntemuksia.

voi vitsit et toi lumi muuttui sohjoksi. nyt ei munkaan koirat tykkää yhtään. toi poika on sellainen pyryharakka, että suhaa hirveellä vauhdilla lumessa, mutta vanhempi neiti on hienohelma eikä oikein tykkää. Selvästi sen tassut palelee jo nyt, silläkin on sellaiset piiiitkät laihat kintut. Eikä kummallakaan karvoja juurikaan anturoiden välissä. Se vanhus joka kuoli toukokuussa, sieti pakkasta tosi hyvin, sillä oli tosi paljon karvaa anturoissa ja muutenkin aika karvakas tapaus vaikka oli sellainen spanielityyppinen ratkaisu. Kyllä mun varmaan täytyy joku puku ostaa noille molemmille. jotkut töppöset olis kaikista parhaat jos ne vaan jotenkin pysyis tassuissa. Oon neulonut tolle pojalle itse sellaista pukua, mutta taitaa mennä rodekkaan koko homma kun nyt pitäis osata tehdä aukot etutassuille, eikä hajuakaan miten osaan ne tehdä, kääk. eli eläinkauppaan siis. Jos siellä on enää mitään jäljellä kun varmaaan aika moni juuri tällä hetkellä ostaa pukuja koirille.



Tuu Basse heti kertomaan aamuinen tulos, plussaaaaaaaaaa please.

kyllä ihan Helsingissä käyn hoidoissa, yksityisklinikalla. Törkeän kallista varsinkin kun en saa kela-korvausta. Mutta haluan katsoa loppuun asti, miten käy, vaikka sitten velkaantuisinkin. On se sen arvoista jos saisin mieheni lapsen. Olen jo sen ikäinen, että olen miettinyt jos en nyt tule raskaaksi mieheni siittiöistä siis, niin jatkaisinko hoitoja luovutetuilla siittiöillä. Se kyllä tuntuu toistaiseksi vieraalta ajatukselta eikä taida tosiaan enää olla rahaakaan. No, toivottavasti nyt tärppää eikä tarvitse miettiä noita juttuja enempää.

En ole hirveästi asiaa mainostanut kun on vähän arka aihe. mutta siis siittiöt ovat kyllä mieheni luovuttamia. Hän kuoli vuosi sitten syöpään ja ehti luovuttaa siittiöitä ennen sytostaattihoitoja. Valitettavasti hoidot eivät auttaneet ja menetin hänet. Aloitettiin hedelmöityshoidot vielä mieheni eläessä, mutta hän ei sitten ehtinyt saada hyviä uutisia jälkikasvusta. viisi inssiä ja yksi ivf on jo noista tehty ja lääkärin mukaan enää yhteen ivf-kertaan riittäisi just ja just siittiöiden määrä.

Että tällainen tarina. Siksikin jo toivoisin pikkuhiljaa että tärppäisi. Hiki pukkaa otsalle kun ajattelee josko en onnistu ikinä. Mitään vikaa ei ole minussa eikä siittiöissä, joten missä mättää? Ehkä se on tuo ikä sitten. Vaikka biologin mukaan munasoluni olivat oikein hyvän näköisiä ja jakautuivatkin hyvin. Eli niin niin toivon, että pikkumyykakkonen olisi nyt se oikea.

upea pudotus, onneksi olkoon! Nostan hattua sinulle. Ja megapahoittelut keskenmenoista. Hienoa, että jaksat ajatella positiivisesti ja laittaa itsesi "kuntoon" tuon raskauskiellon aikana. Moni muu kyllä varmasti hautautuisi peiton alle ja söisi itsensä takaisin lähtöpainoon.



Minä en oikein liikunnalla voi pudottaa painoa kun on kaikenlaista pientä vaivaa. Koiralenkkejä teen kyllä useita päivässä, mutta ne ovat niin lyhyitä, että tuskin kovin sykettä nostaa. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Siksi tuolla ruokavaliolla on niin suuri merkitys painon pudotuksessa. Minullakin toimii parhaiten kun vähentää hiilareiden määrää tai vaihtaa ne tummiin sekä marjoihin ja kasviksiin. Tulee ihan eri lailla energinen olo. Pitäisi vaan nyt käynnistää tuo projekti oikein toden teolla eikä vaan puhua pulputtaa.