Erika_MLL

Vierailija kirjoitti:

Lapseni, joka on avoin ja sosiaalinen meni nyt yläkouluun. Hänellä ei ole koskaan ollut parasta kaveria, mutta kavereita on kyllä koulussa ollut. Selllaisia, ettei tarvitse yksin koulun käytävillä olla tai ruokailussa käydä, mutta heistä ei ole vapaa-ajan kavereiksi - heillä on omat parhaat ystävät ja kuviot. Tyttäreni on usein todella yksinäinen. Vuosi sitten kesällä hän ei ollut kenenkään kaverin kanssa kesälomalla. Tänä kesänä kertoja oli ehkä enintään 5. Hän kaipaa parasta ystävää, mutta sellaista ei tunnu löytyvän. Nyt hän vaihtoi koulua ja meni uudelle luokalle, josta ei tunne oikeastaan ketään. Hän kertoo, että on luokalta on löytynyt muutamia tyttöjä, joiden kanssa olla ja käydä syömässä. Kuulen hänen äänestään että sellaista erityistä ystävää ei ehkä vieläkään.

Koen valtavaa syyllisyyttä, koska olen aina kehottanut kaikkia lapsiani ystävystymään useaan kaveriin eikä hankkimaan parasta ystävää, koska koen, että parhaat kaverit aiheuttavat ongelmia., Nyt toivon että olisin ollut se äiti, joka sanoo, että "meille ei mahdu kuin kaksi leikkimään" tai olisi usuttanut lasta leikkimään vain sen yhden kanssa.

Voinko aikuisena tehdä mitään, jotta lapseni löytäisi joskus sen "oman kaverin", jonka kanssa yökyläillä, shoppailla, maleksia ja kuunnella musiikkia. Olen niin surullinen, ettei hän saa kokea sitä kaikkea!

Hei, ja kiitos viestistäsi. Toivon, ettet kantaisi syyllisyyttä siitä, että olet kannustanut lastasi ystävystymään useamman kaverin kanssa. On hienoa, ettet ole rajoittanut tyttäresi ystävien määrää vaan olet antanut hänen tutustua useisiin ihmisiin, mikä on mielestäni ehdoton rikkaus. Kuulostaa todella hyvältä, että tyttäresi on jo heti lukuvuoden alussa löytänyt uudesta koulusta tyttöjä, joiden kanssa viettää aikaa. Onhan vielä myös mahdollista, että uudesta koulusta löytyykin se sydänystävä, kun hän pääsee tutustumaan paremmin koulukavereihinsa. Entä onko tyttärelläsi jotain tiettyjä mielenkiinnon kohteita, voisiko niiden kautta miettiä esim. jotain harrastusta, jossa tavata muita samasta asiasta kiinnostuneita nuoria?

Vanhempana voit kannustaa lastasi ystävyyssuhteissa esimerkiksi pitämällä kodin ovet avoimina tyttäresi kavereille, ja kuulostaa siltä, että juuri niin oletkin tehnyt. Tytärtäsi tukee asiassa myös se, että hänellä on selkeästi välittävä äiti, joka toivoo lapsensa parasta ja keneen hän voi aina tarvittaessa tukeutua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ala-asteikäiset keskenään ollessaan lähinnä pelaavat tabletilla tai puhelimella. On kiva, että lapsi käy kavereilla, mutta toisaalta en haluaisi kannustaa pelkästään pelaamiseen vaan toivoisin että olisivat ulkona tai leikkisivät sen ajan. Lasten tekemisiin on kuitenkin vaikea vaikuttaa, jos ovat toisen kotona. Pelaaminen ja puhelimet tuntuvat vaikuttavan jo liikaa lapsen "sosiaaliseen statukseen" ja kun meillä näitä koitetaan välttää, lapsi voi kokea olevansa ulkopuolinen.

 Hyvää ja ajankohtaista pohdintaa – kiitos siitä. Asia puhututtaakin paljon vanhempien keskuudessa ja mielipiteitä asiasta on varmasti yhtä monta kun on keskustelijoitakin, ja jokaisessa perheessä on omat käytännöt pelaamisen suhteen. Lasta kannattaa kuitenkin kannustaa kaverisuhteisiin vaikka siellä kaverilla oltaisiinkin sen tabletin ääressä. Pelaaminen yhdessä on myös sosiaalista kanssakäymistä ja siinä voi myös oppia erilaisia taitoja. Jos lapsi on viettänyt päivän pelaillen kaverin luona niin kotona voikin sitten keksiä muuta aktiviteettia esim. ulkoillen.  Ehkä voisit myös jutella lapsesi ja hänen kavereiden kanssa siitä mitä kaikkea muuta pelaamisen sijasta voisikaan tehdä, sillä usein lapset on yllättävän helppo saada innostumaan uusista jutuista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on introvertti 11-v poika joka ei pidä liikkumisesta eikä suurista porukoista. Hän on luokassaan joutunut syrjittyyn asemaan. Hän ei mielellään lähde illalla ulos. Onneksi hän löysi mieleisen partiohartastuksen ja hänellä on yksi kaveri luokassa. Miten voisin tukea häntä kun murrosikä painaa päälle ja vertaistuki oli jo tarpeen?

Hei ja kiitos viestistäsi. Onpa todella ikävä kuulla, että lastasi on syrjitty luokalla. Olettekin varmasti olleet asiassa yhteydessä opettajaan, mutta onko asiaan puututtu mitenkään vai olisiko asia hyvä ottaa uudestaan puheeksi?  Entä miten lapsesi itse kokee tämän tilanteen?

Hienoa on, että lapsellasi on mieluisa harrastus sekä ystävä samalta luokalta, sillä nämä tekijät kannattelevat lasta myös murrosiän mahdollisissa myllerryksissä. Harrastusryhmät sekä erilaiset kerhotoiminnat ovatkin usein hyviä paikkoja löytää samanhenkistä kaveriseuraa – onkin hienoa, että lapsesi on löytänyt itselleen mielekkään harrastuksen.  

Murrosiän kynnyksellä nuori alkaa usein ottamaan etäisyyttä vanhempiin ja kaverisuhteiden merkitys korostuu. Vanhempien on kuitenkin tärkeätä olla nuoren saatavilla, jotta hän voi iloineen ja suruineen kääntyä aina heidän puoleen. Vanhempana voit kannustaa lastasi ystävyyssuhteissa esim. ehdottamalla lapsille yhteistä leffahetkeä teillä kotona tai jotain muuta heille mieleistä aktiviteettia.

Huolestunut äiti kirjoitti:

Meillä on aivan sama tilanne, jatkunut jo pitkään. En osaa ratkaista tätä ja koulukin on aika kädetön...ajattelin että kesäloma olisi auttanut, mutta ei. Sama ulkopuolelle jättäminen jatkuu...alamme olla aika väsyneitä tähän. Taitaa olla koulun vaihto ainoa tapa?

Olisiko mahdollista ottaa asia uudestaan puheeksi opettajan kanssa nyt, kun lukuvuosi on vielä alussa? Entä voisitko olla yhteydessä luokkakavereiden vanhempiin ja sopia lapsille koulun ulkopuolelle yhteistä aktiviteettia? Valitettavaa toki on, että aina koulusta ei synny ystävyyssuhteita, jolloin voisi miettiä jotakin kerho- tai harrastustoimintaa, josta voisi löytyä samahenkisiä ystäviä.  

Koulun vaihto on aina lapselle iso muutos eikä se valitettavasti automaattisesti takaa sitä, että asiat olisivat uudessa koulussa toisin. Sinun kannattaa jutella lapsesi kanssa siitä miltä koulun vaihtaminen hänestä tuntuisi, mikä siinä olisi kivaa, mikä ikävää ja herättääkö se hänessä jotain pelkoja? Mikäli päätyisitte vaihtamaan koulua on hyvä kertoa lapsen aiemmista kokemuksista, jotta tuleva opettaja osaisi parhaiten olla avuksi ryhmään mukaan pääsemisessä.  

Moni vanhempi varmasti pohtii juurikin samoja asioita kanssasi – olisiko sinun mahdollista saada vertaistukea asiassa esim. tuttavapiiristäsi?