Enisa84

Hei!

Olen täällä käynyt silloin tällöin kurkkaamassa. Etenkin Marjanan kuulumisia olen käynyt lukemassa. En tiedä muistatko mua enään, kuumeiltiin samaan aikaan kun yritin kolmatta lasta v.2011. Yk 5 sitten tärppäsi ja nyt meidän "vauva" on 1v 8kk. 

Oli aivan ihana lukea Marjanan uutiset! Sinä jos kuka olet tämän ansainnut. Oli varmaan mahtavaa nähdä ne kaksi viivaa testissä kun on niin kauan toivonut ja joutunut pettymään. Toivon kaikkea hyvää 9kk matkallesi. Palkinto tulee olemaan kaikista parhain.

Haluan kertoa tässä meidän tarinamme lyhyenä versiona:

toivottavasti se voisi tuoda toivoa niille jotka ovat yrittäneet jo pidempään

Vauvaa yritimme reilun vuoden tuloksetta. Siihen mahtui paljon pettymyksiä ja kyyneliä. Hoidot aloitettiin ja 3 inseminaatiota tehtiin ilman tulosta. Meillä vikaa miehen siittiöiden liikkuvuudessa vain 1% nopeasti eteneviä. Järkytyshän se oli. Ensimmäinen ICSI-hoito tehtiin vuonna 2007 ja sain viimein nähdä ne kaksi maagista viivaa, siitä syntyi pieni kullannuppumme tyttö vuonna 2008. Meistä tuli viimein äiti ja isä. Esikoisen ollessa 10kk aloimme haaveilemaan toisesta lapsesta. Soitimme klinikalle. Päätimme yrittää pakaste alkioilla mitä jäi 4 kpl onnistuneesta hoidosta. Alkiot eivät kuitenkaan selvinneet sulatuksesta. Pettymys oli suuri. :( Yritimme tuloksetta useamman kierron kunnes lääkäri määräsi miehelle clomifen lääkettä parantamaan siittiöitä ja kehoitti yritämään normaalisti. Olimme jonossa jo seuraavaan icsi-hoitoon kun yllätykseksi tulin raskaaks tytön ollessa 1,5 v. Terve pikkuriikkinen poika syntyi kuukauden etuajassa. Pian minuun iski taas vauvakuume ja halusimme vielä kolmannen lapsen. Päätimme yrittää vaikka onnistumisesta ei ollut takeita. neljä kiertoa yritimme ja kaikki päättyivät menkkojen alkuun. Mies napsi taas clomifenia, ja se kannatti koska tulin seuraavasta kierrosta raskaaksi. Lääkäri kyllä vakuutteli että lääke ei voinut millään parantaa siittiöitä niin nopeasti ja lyhyessä ajassa. Kolmas lapsemme pikkuinen tyttö syntyi vuonna 2012. Lapsilukumme piti olla täynnä, suunnittelin jo töihin paluuta mutta luonto päätti toisin.Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta tytön ollessa 9kk ja pieni poikamme syntyi joulukuussa 2013. Enpä olisi silloin uskonut että olisin joskus neljän lapsen äiti.

Toivottavasti tarinamme voisi antaa toivoa muillekin! Meillä alku oli hankalaa eikä millään meinattu saada omaa nyyttiä ja nyt meillä on jo suurperhe ja pienimmäinen 2kk. vaikka ei raskautta sunniteltukaan, olen ikuisesti onnellinen että hänet saimme!

Onnea vielä tuhannesti Marjanalle raskaudestasi <3

ja kaikille muillekin onnistuneille. Voimahalit kaikille jotka eivät vielä onnistuneet, teidän aika tulee vielä.

Hei!



olen käynyt täällä kurkkimassa Marjanan hoitojen etenemistä ja muistan niin hyvin vielä kuinka yhdessä miehen kanssa jännättiin meidän ensimmäistä hoitoa ja alkion siirtoa. Itse tein ensimmäisen raskaustestin 12 päivää alkion siirron jälkeen ja hento toinen viiva piirtyi silloin, viiva vahveni päivä päivältä :)



Älä siis Marjana vielä menetä toivoasi, voi vielä ihan hyvin muuttua plussaksi. toivoa on vaikka vuotokin alkaisi, silti saatat olla raskaana.. odotus on pitkä, teillä saman verran alkioita pakkasessa kun meillä oli. Me teimme miehen kanssa aika vaikean päätöksen ja annoimme alkiot luovutettavaksi, ollaan nyt pari kertaa onnistuttu tuolla clomifenillä, joten jos vielä joskus haluamme iltatähtösen, niin luulen että onnistuu taas kun mies napsii kuurin. Mutta nyt tuntuu kyllä siltä että nämä kolme lasta kyllä riittää :)



voimia jatkoon ja kyllä se pikkuinen teille vielä suodaan..



Alexandrallakin jo noin paljon viikkoja, tosi ihanaa..uskon että pelko seuraa mukana loppuun saakka, en itsekään uskaltanut nauttia raskaudesta, ensin pelkäsin keskenmenoa ja sitten seurasi muut pelot. Mutta kaikki meni hyvin. Onnellista loppuodotusta!



Meillä pikkuneiti jo 3 kk ja aivan ihana rakkauspakkaus, kokoajan opitaan uutta! Välillä äitiä väsyttää kilmen pienen kanssa, mutta päivääkään en antaisi pois.



Kaikille muillekin ihanaa syksynjatkoa :) mahtava määrä plussia.



T. Enisa ja Vivian 3 kk

Heippa!



Pikaisesti tänne kurkkailen Marjanan kuulumisia.



Mulla on nyt sellainen tunne että nyt on kyllä tärpännyt, tuo menkkamainen tunne alavatsalla oli itsellänikin se ainut oire, ja olinkin varma että vuoto alkaa, ja tulihan sitä verta muutama tippa, mutta vahvasti oltiin raskaana..



Voi kun pikkuinen olisi turvallisesti kyydissä!!!



Peukutan sulle!!!



Muillekin puhaltelen plussatuulia!



t. Enisa ja tyttö 3,5 vko

Hei!



Anteeksi kun tunkeudun teidän palstalle, mutta Marjanaa vain etsiskelin. Olen monille varmasti aivan vieras, mutta ehkä joku saattaa muistaakin :)



Ikävää että olet täällä vieläkin, mutta olette kuitenkin jo IVF- hoitojonossa, muistan itse kun inseminaatiot eivät tuottaneet meillä tulosta, kuinka pitkältä jonotusaika koeputkihedelmöitykseen tuntui.. Tottahan se on että nyt raskautumismahdollisuudet nousevat, ja toivon koko

sydämestäni että heti ensimmäisestä hoidosta tärppää.



Omia kuulumisiani: meille syntyi 2.6 rv 38+3 pikkuinen tyttö. Painoa pikku prinsessalla oli 3400 g ja pituutta 49 cm. Synnytys oli rankka, koska vauva oli kasvotarjonnassa. Ponnistusvaihe oli pitkä ja kivulias. Loppujen lopuksi kaikki meni onneksi hyvin :) kotona ollaan oltu nyt kohta viikon verran ja vauva-arki on alkanut.



Saanhan käydä täällä välillä moikkaamassa ja lukemassa kuulumisiasi? teistä kahdesta Alexandran kanssa tuli mulle jotenkin tosi läheisiä, kun niin kauan kirjoiteltiin yhdessä.

Kävin moikkaamassa Alexandraakin tuolla odotuspuolella ja sielläkin kaikki on mennyt hyvin :)



Ihanaa kesää kaikille!



T. Enisa ja tyttö 9 vrk



Ihanaa kesää kaikille

Hei!



Anteeksi nyt kun tänne teidän palstalle tällä lailla tunkeudun, mutta olen etsinyt sua Alexandra olen jo pidemmän aikaa halunnut tietää mitä sulle kuuluu, ihanaa että kaikki on mennyt hyvin.

Meillekin syntyi pieni tyttö rv 38+3. Painoa pikku neidillä oli 3400 g ja pituutta 49 cm. Synnytys oli rankka, koska vauva oli kasvotarjonnassa, ponnistusvaihe kesti kauan ja oli kivulias, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.

Nyt on ihana vauva- arki on alkanut :)



Mutta oikein ihanaa loppu odotusta sulle!

Itse löysin tuolla kotidobblerilla vauvan sydänäänet jo rv 10, että kyllä varmasti jo kuuluu, kun sieltä ihan alhaalta etsiskelet.



Mukavaa kesää kaikille muillekin!



T. Enisa ja tyttö 9 vrk