EmaliAstia

np-ultrassa käyty, kaikki oli kait hyvin, ainakaan täti ei sanonut että ois mitään mistä huolestua. Siellä se liskon näköinen olio sätkytteli ja oikoi käsiä ja jalkojaan. Harvoin olen nähnyt niin onnellista miestä, kuin ultran jälkeen käveltiin autolle.

Kävin samana päivänä neuvolalääkärillä ja se oli kyllä ihan omituinen, jotenkin ei yhtään luonnollinen vaan tosi sellainen virallisjäykkä-täti :D Mutta nauratti ihan kun hällä oli niin ammattiin sopivat sormet, pitkät ja kapeat. Liekö ollut toinen vaihtoehto alkaa pianistiksi..

Rakenneultra oli sitten joskus elokuussa. Ekalla neuvolakerralla th sanoi että sokerirasitukseen pitää mennä, mut kai sinne sit tulee kutsu erikseen? Kun kukaan oo sen jälkeen mitään asiasta puhunut. 

Sukulaisillekin on nyt kerrottu, osa oli jo arvannutkin. (työkaverit arvas heti kun ravasin vähän väliä oksulla...)  Maha ei ole kasvanut yhtään, mahdun farkkuihin ja shortseihin ja joka ikiseen vaatteeseen. Hajut vielä vähän oksettaa, mutta ruoka on taas alkanut maistua. 

Vihkiminen ja häämatka selvitetty, sekä hääuutiset kerrottu myös sukulaisille... Ei ainakaan vielä oo isä haulikon kanssa ovella... (tosin, tultiin vasta tänään kotiin reissusta) 

Reissu meni kivasti, aamun kun aloitti hedelmillä ja lattella, niin ei tullut paha olo. Ruokapuoli jäi kyllä vähän huonoksi muuten, lapoin kaikkea hyvää naamariin ja sitten vasta muistin että "ai niin, nää juustothan tais olla vähä niinku kiellettyjä" tai jotain vastaavaa. Hengissä ainakin itse vielä.. Vähän meinaa kuumotella kun viime yön ja perjantain yökyläpaikassa oli viikolla oksutautia, perheen isä oli alkanut alkuviikosta ja viime yönä toinen tytöistä oksentaan ja itsellä vähä semmonen ällötys... 

Ens viikolla verikokeisiin, sitten vaan odotellaan ultraa ja lääkäriä tuonne juhannuksen jälkeiselle viikolle... 

Neuvolassa käyty, saatiin hullu pinkka kaikkea lippulappua mukaan. Sattui mukava neuvolatäti, sellainen nuori ja jotenkin välitön. Sokerirasitustestiin pitää mennä, ei sanonut muuta syytä kuin että painoindeksi on 25. Oon kuullut siitä karmeita juttuja, mutta kai se on kestettävä. Olen kertonut muutamalle kaverille, yks vanha sukulaistäti arvas, mutta sanoin että on vielä hipihiljaa. Samoin työkaveri tais jo vähän arvailla. Muille kerrotaan sitten kun jaksetaan, ei olle vielä suunniteltu asiaa, 

Ultra-aika meni kesäkuun loppuun. Sydänäänet ei vielä kuulunut, mutta en jaksa olla huolissani, nyt on kuitenkin vasta yhdeksäs viikko meneillään, ja hoitsukin sanoi ettei välttämättä heidän aataminaikuisilla laitteilla kuulu. 

Huomenna naimisiin ja häämatkalle, viikko lontoossa (englantilainen aamiainen ei paljo houkuta, kiitos tän kokoaikaisen ällötyksen...) 

Torstaista asti saikulla pahoinvoinnin takia. Eilinen meni ihan hyvin, en oksentanut kertaakaan, mutta tänään tiskikoneen täyttäminen oli liikaa. Kissanruokalautanen oli jäänyt huuhtelematta ja taas mentiin vessaa kohti satasen vauhtia. Kynsikin katkesi :D Kävin työterveyden kautta verikokeissa, kun hoitaja kysyi että haluanko että otetaan hb, maksa-arvot, kolesterolit jne. ja kaikki arvot olivat hyviä, hb jopa yllättävän hyvä (normisti mulla ollut jotain 125 ja nyt oli 138, ja ajattelin että tää järkyttävä väsymys vois olla ihan sitä että on pudonnut hemppa liian alas) Huomenna pitäisi mennä töihin ja torstaina on aamusta on se eka neuvola... Vähä jänskättää. :)

No nyt ne k*kkelimyrkytyksen oireet iski ällötyksen muodossa sitten tännekin :( Yököttää ja ruokavalio koostuu kolmesta asiasta. Vehnänäkkileivästä, kylmästä tuorekurkusta ja jukurtista. Kahvia eikä teetä ei voi juoda, joten verenpaineet on laskeneet semmoselle 100/60 tasolle, joka ei ainakaan paranna oloa. Kesken päivän piti lähteä töistä pois, ku yökkäytti vaan..