eikös

Hyvää vuodenalkua kaikille! Nyt kun on taas asetuttu joulun reissaamisilta kotiin, ennätin tännekin lukemaan kuulumisia.

Itsellä ei ole suuria muutoksia voinnissa, mitä nyt vatsa tuntuu valtavalta. :D Ja onhan sitä viime päivinä tuntunut vatsassa jotain liikehdinnäksi tulkittavaa. Lisäksi ajottain vihloo alavatsaa niin kovasti, että tarvii lopettaa kaikki tekeminen ja olla hetki ihan liikumatta. Samaa oli esikoisen kanssa, liittyy kaiketi juuri tuohon mainittuun kohdunkasvamiseen.

Seuraava neuvolakäynti meillä onkin vasta 7.2. ja rakenneultra heti seuraavalla viikolla 10.2. ja silloin ollaankin sitten jo yli puolivälin.

Vähän jännittää kun pitäisi palailla esikoisen jäljiltä töihin tässä tammi-helmikuun vaihteilla. Tosin ihan vaan n. 5 pv/kk. Eniten ahdistaa, mitä työkaverit tuumaa siihen,  kun oon taas raskaana. Viime raskausaikana kun kaikki huolehti hirveesti mun jaksamisesta ja siitä etten tee mitään liian raskasta. Toivottavasti ottavat mut tällä kertaa yhtenä täyspäisenä työntekijänä, raskaus kun ei kuitenkaan oo sairaus. :P Ehkä ne ymmärtää, että tää muutama päivä töissä ei vaikuta mun vointiin ihan hirveesti. ;)

Olikos se niin, että te Majjj ja lintu89 synnytätte kanssa Taysissa? 

Eikös rv 17+2

Heippa!

Aika hiljasta täällä näin joulun alla. Taitaa olla kaikilla joulukiireet päällä.

Mites, Majjj, sun ultra meni? 

Tänään oli lääkärineuvola ja kaikki oli hyvin. Seuraava neuvola onkin sitten vasta helmikuussa, viikolla 22. Hui, tuntuu, että sinne on niin pitkä aika, vaikka tietääkin että nopeasti se aika taas hujahtaa.

Kärsittekö te muut mielialanvaihteluista? Itsellä nimittäin välillä mieliala vaihtuu raivosta itkun kautta nauruun. Eilen esimerkiks oli muutenkin hermo vähän kireellä ja sitten en saanut rattaiden verhoa auki. No tempasin vähän kovemmin, jolloin verhon nauha anto periks ja repesi. Siitä seurasi hillitön kymmenen minuutin paha olo-itku (onneks poika viihty lattialla itsekseen sen aikaa, kun äiti vollotti viereisessä huoneessa) , jonka jälkeen mua rupes vaan naurattaan oma toiminta. :D Että sellasta. Odotan innolla jo sitä aikaa, kun tää järkyttävä hormonimyllerys rupee taas helpottaan.

Tervetuloa joukkoon vain Saigatar. Taidatkin olla tän ryhmän ensimmäinen kaksostenodottaja (jos en oo missanu jotain pahasti?). Kivaa!

Millä mielellä odotat kaksosia, oliko aluksi järkytys vai olitko heti innoissasi? :)

Itsellä on onneksi olo helpottanut, väsymys väistynyt ja tuntuu, että pystyn suunnilleen mihin vaan. Tosin edelleen vauvan purkkiruoat saa mut kakomaan. (Jes!).

Hauska on seurata vatsan kasvua. Esikoisen kanssa tuntui, että vatsa alkoi näkymään vasta reilusti puolen välin jälkeen, ja tässä raskaudessa huomaan jo nyt vatsan pömpöttävän, etenkin iltaisin.  

Eikös ja sintti 14+0

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Eilen oli meilläkin np-ultra ja kaikki oli hyvin. :) Siellä se pieni lepäili rauhakseen ja oli hyvin kuvauksellinen. Hieman pienempi kaveri oli, kuin mitä näillä viikkoilla pitäisi, mutta kuitenkin la pidettiin samana, kun heitto ei ollut niin suuri (olikohan 3 päivää?). Oli se vaan niin hieno tunne nähdä elämää sisällään. 

Rakenneultra varattiin samalla 10.2. Sitä odotellessa. Ollaan ajateltu selvittää sukupuoli, että tietää tarvitseeko hankkia jotain tyttömäisempiä vaatteita vai selvitäänkö pojan vanhoilla. :)

Mulla on kanssa tuota iltaturvotusta ja nyt ei enää farkuissa mahdu nappi kiinni.  Eli kuminauhavyötäröiset housut on tällä hetkellä hyvin in. :P

Hui, kylläpä sulla Misaka on pitkä aika seuraavaan neuvolaan. Kyllä itsekin hankkisin tuossa tilanteessa kotiin dopplerin.

Kesämami14, me aateltiin, että voitais tässä raskaudessa kysyä sukupuoli ja varmaan sitten kertoakin se, ainakin lähisukulaisille. Ihan käytännön syistä näin, kun meidän perheessä on ollut hyvin poikavoittoista tää jälkikasvu (mulla siis 1 ja siskolla 2), niin tietää sitten pärjääkö samoilla vaatteilla mitä on kaapit pullollaan vai rupeaako haalimaan tytölle sopivaa vaatetta. :)

Itseäkin tää oireettomuus aina välillä kalvaa, oireita kun on vielä vähemmän mitä edellisessä raskaudessa. Etovaa oloa on täälläkin ja tuota monien mainitsemaa itkuherkkyyttä.

Lisäks koen hirveen huonoa omaatuntoa, kun söin viikonloppuna siskon tekemää juustokakkua. Harmitti niin sen puolesta, kun oli meille urakoinut ruuat ja kakun vielä päälle, etten kehdannut olla ottamatta. Ei siis vielä tiennyt raskaudesta, kun oli kakun tehnyt. No, yritän vaan tsempata itseeni, että ei tässä oo hätää, ennenkuin toisin todistetaan. Mutta von kertoa, että kierrän kyllä taas riskituotteet kaukaa tän jälkeen! :D