eikkuli80

Mulla oli eka raskaudessa tosi kutisevaa ihottumaa ja epäiltiin hepatoosia silloin. Osa maksa-arvoista nousi, muttei vissiin ne jotka yleensä siinä tapauksessa. Kutina kesti muutamia viikkoja muistaakseni. Vauva oli poika. Toisessa raskaudessa ei todella uusinut, maksakokeitakin otettiin säännöllisesti 30rv:n jälkeen niissä ei ollut kerrassaan mitään nousua. Tyttö tuli. Nyt odotan kolmatta rv 22:lla ja sukupuolesta ei ole tietoa. MItään ihottumia ei ainakaan vielä ole ilmaantunut, maksakokeita taas parin kuukauden päästä sitten aletaan testata.

Täälläpä olen minäkin. Viikonloppu meni niin etten tainnut koneella käydäkään, no, ihmekös kun aloitin (ja lopetin) tapetointiurakan ja siinäpä meni lauantaipäivä. Sunnuntai sitten sitä potiessa... en oikein suosittele :/ La-iltana supisteli ankarasti, kun 5 tunnin kurkottelun ja tuolilla hyppimisen jälkeen vähänkään meni kippuraan, joten taisi jäädä minun viimeiseksi remonttihommaksi tämän raskauden aikana. Mutta tulipa komea eteinen :D Tänään kun töistä tulin kotiin niin tulvahti hieno tunne kotiintulemisesta kun sisään katsahti. Listat on vielä takaisin panematta, mutta sen saa hoitaa mies, täytyy tosin vähän hoputella että ennen ristiäisiä olisivat kaikki takaisin paikoillaan... Meillä kun nämä vanhan talon remonttihommat ovat lievästi sanottuna "pitkissä kantimissa."



Raihnaista meinaa siis olla täälläkin. Parin viikon takaisen kompuroinnin seurauksena sain joko pysyvän krampin tai iskiaksen oikealle puolelle ja tuntuu että liikkuminen vain pahentaa sitä. Tänään sain yhden hyvän venyttelyliikkeen joka vähän auttoi mutta ei kovin kauaa... täytyy vaan tehdä sitä aina kun mahd. Kävin tänään taas uimassa ja sen jälkeen kun autosta kotipihassa nousin, olen ollut aivan romuna. 3 täyttä viikkoa olisi vielä syyslomaan... sitä odotellessa. Kelan paperit saan parin viikon päästä ja täytyy kai viedä ne sitten heti eteenpäin jotta saisivat sijaisen hommattua, tällä menolla ei tiedä kauanko pystyn töissä kulkea. Tavoitteena on ollut että AIVAN MINIMISSÄÄN lokakuun loppuun, mieluiten marraskuunkin, mutta eihän sitä tiedä. Tietysti kaikkein mieluiten sinne joulukuun puoliväliin asti.



mutta nyt täytyy surffata muutkin "tarpeelliset" sivustot ennenkuin mies tulee hoputtamaan pois koneen äärestä...



t. eikkuli rv 21+ hmm... 3!

Mekin käytiin ultrassa ja Luojalle kiitos, kaikki vaikutti olevan hyvin tähän mennessä. Lapsetkin olivat nätisti ja mutustivat rusinoita tutkimuksen ajan. Vauvan painoarvioksi saatiin 427g, sitä ei sanottu mutta näkyi ruudulla kun homma oli ohi ja kysyin että onko lukema se miksi sitä luulin ja oli kuulemma. Aika iso minusta tässä vaiheessa, mutta hyvä niin. Vastasi kuitenkin la:ta kuukautisista, oikeastaan 22.1. mutta sain pitää sen 28.1. koska eroa oli alle viikko tähän ja sen on lääkäri määrittänyt. Ja minullehan siitä on tavallaan vain etua.



Mekin sitten olisi kurkattu sitä sukupuolta, itse asiassa olin koko ajan näkeväni pippelin, mutta se osoittautuikin napanuoraksi!!! Sitten kun kätilö zoomasi sinne mistä olisi pitänyt jotain nähdä niin ei kyllä erottanut yhtään mitään. Ei voitu ääneen sanoa ettei lapset kailottaisi pitkin kyliä, joten vähintään epäselväksi jäi nyt kyllä tämä juttu... Meille kyllä jäi vahvemmaksi aavistus pojasta, kun kätilö sanoi että "Näettekö? Epäilemättä..." Voiko niin muka sanoa tytöstä tässä vaiheessa?! Eikä sen jälkeen kehdannut sanoa että sorry, ei nähdä...? No, tulkoon kumpi tulee... Istukka mulla on edessä mutta ylhäällä, selittää miksi liikkeet tuntuu lähinnä tuolla kaukana navan alapuolella. Maha kyllä pönköttää ihan kiitettävän ylhäällä, olin ihmetellytkin miten vauva tuntuu majailevan siitä huolimatta niin alhaalla!



Sain muuten ajan jo pelkopolillekin kuukauden päähän. Täällä haluavat näköjään jo hyvissä ajoin ottaa selvää äidin henkisestä tilasta... ja ihan hyvä niin.



Mitäs vielä? Tällä viikolla on tullut käytyä uimassa ja jumpassa ja täytyy sanoa, että ensimmäinen sopii minulle paremmin, eilen olin mummojen seassa jumpassa, keski-ikä oli varmaan 50-60v ja tosi tylsä jumppa kaikin puolin, mutta vähäisen lämmittelyn jälkeen kun homma keskittyi lihaskuntoliikkeisiin niin tänään on paikat olleet niin kipeitä että tuskin pöntölle taipuu :S



No, täytynee kömpiä nukkumaan sillä huomenna on edessä tapetointia, muuten ei nimittäin tässä talossa valmista tule ennen ristiäisiä! Onneksi kyseessä on vain pieni ala pvuolipanelin yläpuolella, joten eiköhän se siitä lutviinnu kun ei hirvittäviä revi...



eikkuli 21+0 tasan!

Tärkeintä on luultavasti läsnäolo. Minulle hän on ollut myös tuki maailmaa vastaan sekä hoitanut sellaisia "pikkuaskareita" joita en ole itse kivulta pystynyt tai mikä olisi vaatinut keskittymisen herpaantumista. Jakkarasynnytyksessä hän oli koko ajan ihan fyysisesti tukena ja käytännössä miltei istuin hänen sylissään. Itsekin hän sanoi, että paljon paremmin tunsi silloin osallistuvansa, kuin ensimmäisellä kerralla kun lääketiede otti homman haltuun.



Myös se on ollut minulle tärkeää, että vauvan synnyttyä isä on herpaantumatta seurannut vauvaa kun itse en ole voinut, tavallaan se on ollut hänen ensimmäinen vastuunsa uuden ihmisen kohdalla. Itse olen kuitenkin siihen mennessä ollut tiukasti yhteydessä vauvaan jo monenmonta kuukautta mutta silloin vasta isänkin rooli sitten on konkretisoitunut.

ja sanoisin, että siitä on jotain hyötyä, vaikka ei välttämättä mitenkään "dramaattisesti" ilmenevää koska itsekin luulin ettei vaikuttanut mitenkään. Kun sitten vajaa vuosi synnytyksestä läheiseni joutui niin pahaan paikkaan, ettei tietty kuinka yön yli selviää ja itse tietysti olin liki hysteerinen tilanteen kanssa, tuli mieleen että kaapissa oli vielä yksi annos sitä homeopaattista lääkettä, mitä otettiin kerran kun synnytys alkaa. Se vaikutti joten niin, että auttaa kestämään isoja muutoksia tms. tunteita herättäviä tilanteita ja kas, vajaan tunnin sisällä olin täysin rauhoittunut ja sain unen päästä kiinni. Silloin vasta pystyin myöntää että täytyy niillä jotain vaikutusta olla, sillä täysin lumejutulla en olisi ikinä tuohon päässyt.



Niitä homeop. lääkkeitä on erilaisia ihmisen mukaan, auttavat myös maidonnousuun ja synnytyksestä toipumiseen. Synnytyksen aikana niitä otetaan muutaman tunnin välein, joten ainakaan minä, kun kohtuullisen nopea synnyttäjä olen ollut, en ehtinyt ottaa juuri mitään tuon alkujutun jälkeen. Ei niistä pitäisi mitään haittaakaan olla (no, sanovat tietysti samaa epiduraalipuudutteista ym) joten ei kun homeopaatin juttusille! Uskokoon sitten ken tahtoo.