eikkuli80
Seuratut keskustelut
Kommentit
mä en oo kyllä missään vaiheessa laihtunut vaan päinvastoin viime syksynä, vuosi sitten siis, jolloin oletan taudin " alkaneen" lihoin hyvin lyhyessä ajassa montamonta kiloa. Enkä ole niistä päässyt... meillä on kyllä näitä sairauksia suvussa ja mm. tätini (30-v.), jolla oli kyhmystruuma, ei laihtunut, vaan lihoi ja lihoi kunnes leikattiin ja lääkityksellä saatiin keho aisoihin. Sen jälkeen on kyllä päässyt kiloistaan eroon aika ripeässä tahdissa.
Mulla on T4V ollut koko ajan normaali, pari kuukautta sitten TSH oli koholla (5.56). Mulle on edelleen epäselvää, siis onko kohonneet arvot on vajaatoimintaa ja liika alhaiset liikatoimintaa...? Joka tapauksessa, yli kuukauden vanhat tulokset oli normaalien rajoissa, mutta samalla otetut vasta-aineet (ne oli jotain tgoab-juttuja, en muista tarkkaan yhdistelmää), niistä toinen oli >1000, kun pitäisi olla alle 35. Kilpirauhasen ultrassa näkyi kauttaaltaan suurentunut, mutta kyhmytön kilpirauhanen ja röntgenlääkäri totesi että viittaa autoimmuunisairauteen. Sen jälkeen sitten otettiin nuo vasta-aineet joiden pitäisi siis juuri paljastaa että onko kyseessä autoimmuunitauti joka minun kohdallani siis nyt vissiin on tosiaan kyseessä. Vasta-aineet ja kaikki hormonit otettiin nyt sitten uusiksi tämän viikon lääkärikäynnin jälkeen ja tuloksia odotellaan. Lisäksi ainut poikkeava veriarvo on ollut lasko, joka oli aluksi 50, laski sitten 17:sta ja on siitä taas lähtenyt nousuun, ensin 22 ja nyt 26.
Itse suhtaudun tuohon kortisonilääkitykseen hyvin suurella varauksella raskausaikana. Synnytyslääkäri, jolla kävin maanantaina, sanoi tosiaan suoraan ettei tämä ole hänen alaansa. Enkä tiedä, onko se sisätautilääkäri sitten " pelkkä" sisätautilääkäri eli hän ei tiedä välttämättä synnytysjutuista yhtään mitään... senkin vuoksi pelottaa, kun ei oikeasti tiedä että osaako nämä ihmiset ollenkaan edes hoitaa oikein sitten!
NO, ei kai tässä auta kun taas vaan odotella... ja odotella... ja odotella, ensin verikoevastauksia ja sitten sitä lääkäriin pääsyä. 3kk olen tosiaan hypännyt kokeista ja tutkimuksista toisiin, mutta mitään varsinaista hoitoa en ole vielä saanut. Voisi siis tosiaankin sanoa että tapausta tutkitaan!
Tähän tautiin olen sairastunut myös esikoisen syntymän jälkeen, jo viime syksynä kilpirauhanen tuntui aristavalta, keväällä jo kovasti ja heinäkuussa sitten pääsin ekoihin verikokeisiin. En siis tarkalleen osaa kaikkien flunssa-aaltojen jälkeen sanoa, olenko jossain vaiheessa sairastanut akuutimman tulehduksen vai jotain muuta.
Tulipas sekavasti sepostettua, mutta ihan kiva kun on edes joku väylä, jonka kautta saa keskusteltua kohtalotovereiden kanssa!
t. eikkuli, esikoinen 1v7kk ja hippu rv 13+1
- että kätilö voi pilata koko synnytyksen ja mielen moneksi kuukaudeksi sen jälkeen
- Ettei eppari ollutkaan pahin kipu jälkikäteen, vaan ne repeämät jotka olivat vielä syvemmät sekä katkennut häntäluu (jonka tajusin vasta kotona) ja peräpukamat (jotka nekin tajusin vasta kotona).
- että pidätyskykyä ei ollut kakan eikä pissan suhteen, mutta kakkaaminen oli yhtä helvettiä ja pitkään!
-ettei voinut käydä koskaan normaalisti vessassa vaan aina suihkutella ne 50pv mitä tikit sulivat
- etten tuntenut yhtään, mitä ponnistin. Kuuluisaa ponnistamisen tarvettakaan ei tullut, joten jäi jotenkin " vajaaksi.." koko kokemus.
-että sieltä tuli tosiaan ihan oikea vauva!
-ettei synnytyssalissa, eikä myöhemmin osastollakaan juuri neuvottu raakiletta äitiä. Mm. röyhtäyttämisestä ei kerrottu yhtään mitään. Petikaverilta huomasin koko homman. Myös imetysohjaus oli ihan perseestä, sitten joku ulkomaalainen harjoittelija antoi parhaita ohjeita.
- että lisämaitoa tukittiin ihan simona ja ihan hulluissa tilanteissa - jopa silloin kun äiti ei ollut paikalla! Haittasi hirveästi imetystä. Myös tutti oli tukittu suuhun vaikka olin sekä suullisesti että kirjallisesti sen kieltänyt.
-että kätilöt syyllistivät täysimetysaikomuksista. Minulla oli pieni vauva, mutta vakaa aikomus saada imetys toimimaan. pari päivää ennen sairaalasta lähtöä jo aloitettiin että " ...kai sitten olet ostanut tuttelia kotiin?" ja kun sanoin että on purkki, mutten aio antaa, tuntui että meinasivat jättää sairaalaan.
-etten synnytystä edeltävän päivän jälkeen enää koskaan voinut rauhassa lähteä yhtään mihinkään tai tehdä yhtään mitään ihan yksin tai " huoletta."
- onneksi minulle oli kerrottu, että imetys sattuu ekat 3 viikkoa, että kannattaa imettää aina kun vauva haluaa, että synnytyksessä sitten kun sattuu aivan kamalasti se ei kestä enää kauaa, ja että osastolla olevat kätilöt ovat kamalia. Nämä pitivät kaikki prikulleen paikkansa.
mm. parempaa tuuria tällä kertaa toivova kantapään kautta monta asiaa oppinut
eikkuli, hippu 12+1 ja esikoinen 1v7kk
Lueskelin ketjua pitkästä aikaa. Minulla siis kohta vuoden vanha poika, synnytyksessä laajat II-asteen repeämät. Oireita kuitenkin on edelleen joten tunnen olevani jonkinasteinen kohtalotoveri. Joku kirjoitti että ilman karkailu liittyy ei-tahdonalaisen sulkijalihaksen toimintaan. Minulla paukut edelleen karkailevat, varsinkin jos samalla liikun... Kauhulla mietin nyt että onkohan tämä siis vain " löystymistä" vai tulikohan sinne sittenkin jotain vauriota (vaikka lääkärin mukaan repeämä pysähtyi sulkijalihakseen eikä säikeitä poikki)?!?! Täytynee alkaa varaamaan aikaa gynelle :/ Pelkopolille sain jo ajan ja sinne olen menossa kuukauden päästä. Lisäksi kun viimein sain katsastettua alapäätä mm. digikuvien (naurakaa vaan...) avulla niin selvisi syy siihen miksi kakkaillessa täytyy aina suihkutella, sillä peräaukon suulle on jäänyt outo poimu, varmaankin ompeluhommat on menneet vikaan :(
Ehdottomasti suosittelen kaikille sen jälkeen kun olette päässeet tikeistä eroon ja toipuneet synnytyksestä, Aqua Flex -kuulia lihasten harjoittamiseen. Ostin sellaiset Instrusta ja olen tässä viikon päivät jumppaillut. Tehokkaampaa kuin pelkät puristeluliikkeet.
Tsemppiä ja lyhyitä vessamatkoja kaikille!!!!!
eikkuli
Pikkukakkonen saa kylpeä hoitopöydän ammeessa, jossa häntä ennen on kylpenyt myös isoveljensä sekä kaksi serkkuaan niin kauan kuin mahtuivat siihen. Ehkä siinä vaiheessa ostamme oman punkan, kun tuo käy pieneksi, ellei tuleva isoveli siinä vaiheessa jo malta luopua omastaan.
Niin ja esikoisella ei mitään ihmeempiä sairauksia tullut, vaikka kylpikin tässä " kierrätys" ammeessa ensimmäiset noin 4 kuukautta.