eikkuli80

Vastailin sinulle jo silloin aikaisemmassakin aloituksessa, joten laitan tähänkin muutaman sanasen...



Minä en abortin läheltä nähneenä voi tuomita mutten hyväksyäkään sitä, niin vaikea asia se on. Itse näimme nyt 2-vuotiaan esikoiseni sydämen sykkivän ultrassa täsmälleen samana päivänä, kun eräs toinen vauva otettiin pois äitinsä kohdusta. Sen ajatteleminen tekee vieläkin kipeää. Syyt tuntuivat ulkopuolisesta osittain hätävarjelun liioittelemiselta, mutta sitä ei kukaan tiedä ennenkuin on itse vaakakupin ääressä. Vastuun kantaa kuitenkin lopuksi äiti, oli sitten mukana kumppani tai ei. Se parisuhde ei kuitenkaan kestänyt aborttia, vaikka tarkoitus oli, vaikka myös siinä tapauksessa ajoitus oli se joka oli eniten pielessä. Toisaalta, luin jostain myöhemmin, että jokainen abortti, joka ei aiheuta muutosta, on turha, joten ehkä tämä ennustus täyttyi siinä tapauksessa. Luulisin tämän tarkoittavan myös sitä, että abortinkaan jälkeen ei ole paluuta entiseen, elämä ei kertakaikkiaan voi jatkua kuten sitä ennen. Sama pätee myös vauvaan, mutta ajattelisin että kuitenkin vauvan suhteen toivoa on enemmän.



Voimia ratkaisun tekemiseen.



eikkuli

Keskiviikko on tosiaan ja työviikko taas paremmalla puolella, onneksi. Viimeiset 2 päivää on kyllä tuntunut siltä, että viimeiseksi työviikoksi tämä jääkin. Ei minua huvittaisi jäädä kotiinkaan makaamaan, mutta ei tuosta opetushommastakaan enää oikein mitään tule (olen siis luokanope). En kertakaikkiaan ole enää parhaimmillani, en jaksa kuunnella jatkuvia kinoja jos mistä pikkujutuista ja tenavien kiljuntaa ja paukutusta. Vauva hyppii vatsassa hullun lailla kun joku ihana kullannuppu keksii yhtäkkiä vetäistä falsettiin ja muutenkin tunnen olevani täysi raunio. Ja vielä kun pitäisi pariin kotiinkin ottaa yhteyttä, tiedossa raskaita puheluita, niin no thanks. Vai haluaisitteko itse lapsellenne yhtä freesin opettajan?? Tänään pyysin seuraajan numeron ja aion soittaa heti huomenissa, että tietää valmistautua aikaisempaan aloitukseen. Viimeistään tiistain äitipolilääkärille aion sanoa että en kestä enää päivääkään, jos nyt sinne asti jaksan... Nyt ei enää tunnu siltä, että " turhasta" valittaisin, vaan en kertakaikkiaan enää jaksa sitä pyöritystä! Ehkä jotain toimistohommia (rauhassa ja hiljaisuudessa) voisin kuvitella vielä pari viikkoa ehkä hoitavani, mutta ei tällaista rumbaa mitä tämä normaali arki on tässä työssä...



NO, siinäpä tuli edes johonkin purettua. Muuten omaan napaan ei kuulu uutta, vähän huolestuttaa vauvan tilanne mutta täytynee nyt yrittää vaan ottaa niin rauhallisesti kuin mahdollista sinne ensi viikkoon asti.



Minun puolesta voidaan ihan hyvin ottaa se masunympärysgalluppi, juuri viikonloppuna mittailin että huuuuuuuuuurjasti on vielä " kasvunvaraa" siihen missä mitoissa oltiin esikoisen kanssa ;)



terkuin hermoraunio eikkuli kera masun tasan 31 rv

repesin sen verran laajasti että joku isompi suoni katkesi. Itse en tiennyt koko vuodosta mitään, mutta kätilöt ja lääkäri sanoivat, että nyt on pakko alkaa toimimaan heti, muuten vuodat kuiviin. Istukka paineltiin nopeasti ulos tipan vauhdittamana ja kasaankursiminen aloitettiin.



Näitä aikaisempia kun lukee, niin ei siinä vissiin sitten niin kiire ollutkaan :P



Hb oli 1,5 vrk synnytyksen jälkeen kuitenkin jopa 101 (138 viikko ennen synnytystä) ja parin viikon päästä 120, joten tosi nopeasti korjaantui ainakin se tilapäinen verivaje. Sen kyllä tiedän, että eri ihmisillä vaikuttaa eri tavalla tuonkin määrän menettäminen.

Täälläkin neljänneksi viimeisin työviikko on " korkattu!" Ihanaa, miten joku sen niin osasikin sanoa - että kolme maanantaita enää =)



Olin tänään neuvolan tädin pakeillakin. Kaikki ok, hb 130 ja RR 110/74 vaikka eilen isän mittarilla mittailin 139/93. Kuulemma automaattimittarit ovat aika tarkkoja, pitäisi olla just oikein asennettuna käsivarteen. Toivottavasti näin päin... vaikkei mitään oireita olekaan kohonneesta verenpaineesta ollut, pikemminkin tähtiä näkyy kun kumartelee.



Sf-mitasta olin eniten huolissani, se kun oli nyt 27 ja viimeksi 2 viikkoa sitten 27.5. Sama mittaaja kuitenkin! Luvut ovat tipahtaneet yläkäyrän yläpuolelta ensin keski-ja yläkäyrän väliin ja nyt keski- ja alakäyrän väliin.Onneksi viikon päästä on se äitipolikäynti, minuthan laitettiin viimeksi seurantaan vauvan koon vuoksi. Vaikka maha tuntuu kyllä pienemmältä kuin viime raskaudessa (silloin tässä vaiheessa olisi mitattu 31cm), mutta silloin oli ilmeisesti lapsivettäkin runsaanlaisesti.



Väsymystä on minullakin edelleen, viikonloppu meni nukkuessa. Nyt aion yrittää ottaa työpäivät mahdollisimman lunkisti, tosin sitä kun ei koskaan tiedä mitä seuraava tuntikin jo tuo vaikka kuinka olisi suunnitellut. Parhaimmillani en missään tapauksessa enää ole. Pitää vissiin yrittää sitten ä-polin lääkärille valittaa edes vähän, kun tuntuu että neuvolaan päin sitä on turha harrastaa.



Imetyksestä sen verran, että itsestäni tuntui ettei maitoa ala koskaan tulemaankaan, se kun nousi 4. päivää synnytyksen jälkeen vaikka vauva söi tiheään. Tosin lisämaitoakin annettiin, lähinnä henkilökunnan tuputuksesta, itse en siihen varmaan olisi lähtenyt mukaan niin herkästi kun tiesin sen haittaavan imetyksen käynnistymistä. Kotiin päästyäni en kuitenkaan enää kertakaikkiaan antanut mitään lisämaitoja, niin sitten se maitokin alkoi " riittää" ja elämä oli tosiaan sellaista vauva tissillä noin 23h vuorokaudessa, väsyttävää mutta eipä siihen muuta lääkettä ole kuin tissiä, tissiä ja tissiä. Ensiodottajille tiedoksi, että ensimmäiset 2 viikkoa on pahimmat imetyksen kanssa, ja kannattaa ajatella niin, koska siihen tottuu sen jälkeen.



Itse imetin " jatkuvalla syötöllä" eli en katkaissut imetystä vaikka sairaalassa niin kehottivatkin tekemään. Maitoa kuitenkin muodostuu koko ajan, ja vauva pitää taukoja ja jatkaa taas. Kannattaa vaan olla tarkka siitä, että nänni on vauvan kitalaessa asti, sillä rinnanpäille se on aluksi kovaa hommaa. Itse käytin suojavoiteena ceridal-voidetta (oli kai ainakin henkistä apua), puristin maitotipan rinnanpäähän imetyksen jälkeen ja kotona varsinkin kannattaa olla mahdollisimman paljon paljain rinnoin! Tietysti niin, että lämmin on, mutta rinnoille tekee hyvää saada ilmaa. Ja täytyy sanoa, että en osannut raskausaikana mitenkään varautua imetykseen, luin oppaat mutta synnytyksen jälkeen tuntui siltä kuin en olisi koskaan koko asiasta kuullutkaan. Siinä vaiheessa kannattaa kysellä kaikilta mahdollisilta kokeneemmilta neuvoja, jos siltä tuntuu, ja ottaa parhaat opikseen, niin kyllä se siitä lähtee.



Lähinnä se mietityttää nyt toisen lapsen kanssa, että mitenkähän nämä imetyssessiot sujuvat kotona, kun täällä on tuo toinenkin, 2-vuotias...



Vaipoista sen verran, että vaikka minua hieman huvitti kun joskus viime viikolla luin jonkun jo niitäkin ostaneen, niin jouduin minäkin tulemaan kaupasta paketti kainalossa kotiin =) Syy oli tietenkin ilmeinen, 2-4kg vaipat maksoivat 99 senttiä paketti ;o) Muistelen hämärästi, että esikoisella (painoi 3280g) niitä meni 1-2 pakettia. Noita pienimpiä ylipäätään kannattaa ostaa paketti kerrallaan eikä alkaa hamstraamaan, sillä ne käyvät tosi äkkiä (jopa alle viikossa) pieniksi. Ja sekin on hyvä ottaa huomioon, että vauvan iho ei välttämättä kestä kaikkia (jos mitään!) vaippamerkkejä. Meillä kävi ainoastaan libero (no, nytkin ostin pampersia kun ne pitivät parhaiten laihan poikavauvan pissat aluksi - ja olivat tarjouksessa).



Mutta, nyt taas nukkumaan. Kaksi viikon pisintä työpäivää edessä ja huomenna vielä extrana esikoisen korvalääkäri 70km päässä.



EUSENIA: Uskallatko kertoa mistä päin olet? Itse kun olen myös tästä Seinäjoen läheltä, meillä saa valita meneekö sinne vai Kokkolaan synnyttämään (itse len menossa viimeksi mainittuun). Tsemppiä kovasti loppuraskauteen ja toivotaan, että jatkuu mahdollisimman pitkään...



eikkuli ja hippu 30+5

Meillä esikoinen naksutteli kovasti vatsassa ollessaan, aluksi luulin että ääni johtuu jotenkin minusta mutta vauvan potkiskellessa ääni kuului ja loppuaikoina kuului niin hyvin että mieskin sen kuuli vaikka oli eri puolella huonetta.



Neuvolalääkäriltä silloin kysyin asiaa ja hän arveli että nivelet naksuvat, mutta muistaakseni täällä palstalla oli aikaisemmin tästä samasta asiasta puhetta ja joku asiaa tiedustellut oli saanut vastaukseksi että vauva ottaa kiinni sikiökalvosta ja siitä aiheutuu naksahtava ääni. Käytännössä kohdussa ei pitäisi olla ilmaa ellei ole tehty mitään erityisiä toimenpiteitä, ja ilma taas on edellytyksenä äänen johtumiselle... tai jotain sellaista.. Aika mystistä, mutta ei ilmeisesti vaarallista. Itse muistan esikoisen kanssa ihmetelleeni syntymän jälkeen sitä, kun ne nivelet eivät sitten enää naksuneet yhtään, joten siinä mielessä käännyn tuohon sikiökalvoteoriaan.



Tämä kakkosmaha ei ole juuri naksutellut, muutaman kerran muutama viikko sitten havaitsin ilmiötä mutta siihen se loppui sitten.