eikkuli80

Itse kieltäydyin esikoisen kohdalla opiskelijoiden läsnäolosta, mutta meillä oli mukana " doulana" tuttu kätilöopiskelija. Hänestä oli paljon apua.



Tässä toisessa synnytyksessä laitoin toiveisiin, että hyväksyn paikalle mahdollisista harjoittelijoista ainoastaan kätilöopiskelijan. Lääketieteen opiskelijoita en (anteeksi vaan) halua sinne käyttämään minua koekaniineina. Mitään toimenpiteitä en haluaisin opiskelijan minuun tekevän, ainakaan ellei hänellä ole jo kokemusta esim. repeytymien/episiotomian ompelusta.

Eli täällä ollaan edelleen liikkeellä viimeisillä voimilla. Viime yö meni valvoessa, heräsin joskus 2.30 maissa ja uni tuli uudestaan 5.30 jälkeen. Ei ollenkaan auttanut muutenkin rättiväsyneeseen olotilaan, kun kello soi seitsemältä! Tänään sanoin töissä, että aion ensi viikolla pyytää sairaslomaa, soitin myös sijaiselle ja puhuimme pitkään käytännön jutuista. kukaan ei vastustellut aikeitani... nyt täytyy vaan toivoa, että lääkäri sitten tiistaina kirjoittaa sitä saikkua! Ellei, niin sitten menen kyllä toiselle lääkärille. Jaksaminen on kertakaikkiaan lopussa vilkkaan lapsilauman keskellä.



Masussa liikettä on onneksi vilkkaasti väsymyksestä huolimatta. Taisi mennä vauvallakin viime yö jumpatessa, kun pyörin sängyssä. Minulla maanantain neuvolassa oli painoa tullut +350g/viikko, eli todella kohtuullisesti. 10kg on tullut yhteensä alusta lähtien. Sf-mitta oli 27, mikä on aika vähän - esikoisella tässä vaiheessa oli 31cm.



Vähän on sellainen olo, että tulokas voisi olla tyttökin. En kuitenkaan uskalla alkaa veikata mitään sukupuolen suhteen. Esikoinen oli poika ja " poikaviiva" tuli napaan saakka jossain vaiheessa, nyt sitä ei ole tullut ainakaan tähän mennessä vaikka kuinka tiiraa. Mutta, vielä jonkin aikaa pitänee odottaa ennen lopullista tietoa ;)



Jaksamista kaikille mahakkaille. Tämä mamma painuu nyt taas yrittämään nukkumista, jos vielä onnistuisi houkuttelemaan miehen vähäksi aikaa hieromaan hartioita niin se olisikin luksusta...



eikkuli, 31+1

...niin täytyy todeta, että vauvan synnyttyä kiintymys (ja huoli!) syntyivät samalla hetkellä, mutta pitkään ihmettelin että tämäkö minusta on tullut, pelkäsinkin osaltaan moista otusta. Vauva oli vaativa, enkä aina jaksanut täysillä varmaan " rakastaa" mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi halunnut ja pitänyt huolta. Poitsu oli kuitenkin maailman tärkein asia, vaikka oikeastaan välillä teki pahaa sitä itselleenkään myöntää... Kaikki ovat vaan erilaisia. Vauva kuitenkin MUUTTAA KAIKEN, sanoivat muut sitten mitä tahansa, ja halusit tai et.

Jaksamatta lukea koko ketjua voin vain todeta aloittajalle, että minulla " vauvakuume" alkoi ehkä noin viikko ennen synnytystä. Siihen saakka valmistelin mekaanisesti pari-kolme viikkoa vauvan tuloa, toki tein tuotevertailuja ja etsin tietoa asioista jo pitemmän aikaa, koska olin kiinnostunut mitä ruumiini uumenissa tapahtuu. Mutta todella epärealistinen olo minulla oli kaikin puolin. Nyt toka raskaudessa jotenkin olen ymmärtänyt paremmin, mistä tässä on kysymys. Siitä huolimatta vauva tuntuu yhä aika epärealistiselta, vaikka kovasti mahassa myllää jo. Ikävä kyllä arkinäkymät tuntuvat kovastikin realistisemmilta eli elämä sitten synnytyksen jälkeen...



Ei kaikkien tarvi hurahtaa.

kiitos vastauksista. Minulla silloin alkoi lapsivedet tihkua, joten siitä tiesin että lähtö on lähellä, supistukset tosin alkoivat vasta 13-14 tunnin päästä siitä ja olinkin kotona tosiaan siihen saakka. Sairaalaankin oli tosin 10min matka... Mutta nyt kun lueskelin ketjua, niin muistin että kylläpä minullakin suoli tyhjeni ja ravasin pariin otteeseen vessassa ennen kuin päästiin kotoa lähtemään. Joten olisipa nyt edes se merkkinä... varmaan täytyy kuitenkin sopia se optio, että sairaalasta lähtee ambulanssi vastaan, meiltä kun vielä on isompi osa taivalta varsin mutkittelevaa tietä ajaa ja huonoilla keleillä nopeus saa olla osittain max 50km/h joten siinä voipi mennä yli tuntikin!



Esikoisen syntymää kun kävin jälkikäteen sairaalassa purkamassa, niin silloin kätilö valmisti siihen, ettei " kotisynnytys" ole mahdoton seuraavassa raskaudessa, mutta ennemmin sitä ehtisi sairaalaan - kuitenkin! Meillä on suvussa nopeita synnytyksiä (on kyllä pitkiäkin), mm. mummoni on pyöräyttänyt esikoista lukuunottamatta 5 tenavaansa max 2 tunnissa kipeäksi tultuaan. Ja mennyt niistäkin suurimman osan kerroista hevosella sairaalaan............ siis aikana kun joka tk:ssa synnytettiin.



eikkuli rv 31 täynnä