eikkuli80

meillä esikoisen tosi paha ja sitkeä vaippaihottuma parani parissa päivässä kun löydettiin iholle sopiva vaippamerkki, joka meillä oli libero. Vanhempana on käyneet sitten vähän muutkin merkit. Mutta tosiaan vaivaan yritettiin jos minkälaista hoitokuuria ja muuta, jotka eivät auttaneet, enkä ollut lopuksi uskoa kuinka yksinkertaisen konstin takana tuo paraneminen oli!

Itse välttelin imettäessä nukahtamista viimeiseen saakka, kunnes olin itse niin lopenuupunut että kerran vain nukahdin siihen kun vauva söi tissiä. Asiaa pahensi, että vauva söi 1½ tunnin välein öisinkin - aluksi huomattavasti tiheämpääkin- tosi pitkään, ja kerralla meni aikaa varmaan tunti toista. Eli en itse saanut lepoa millään. Sen jälkeen kun olin itse nukahtanut ja heräsin kauhuissani että olin nukahtanut, eikä vauvalla ollut mitään hätää, ajattelin että pakko minunkin on saada nukuttua joskus, ja jos niin on tarkoitettu, niin vauva klaaraa yösyönnitkin, mutta minä olen niin kuolemanväsynyt etten jaksa kauaa enää. Ja selvittiin. Itse en kyllä olisi selvinnyt sitä monen kuukauden raskasta jaksoa ilman nukkumista tissittelyn aikanakin. Mutta sen verran aina varoin, että vauvaa en jättänyt miehen puoleiselle tissille nukkumaan, sillä mies tosiaan meilläkin on tosi raskasuninen ja kääntyili unissaan miten sattuu, ettei vauva jäisi esim. litistyksiin väliimme siten että hän ei pystyisi tarvittaessa kääntämään päätään.



Luulen, että kyllä vauva VOI tikahtua tissiin, jos rinnat ovat tosi tosi isot ja raskaat, ja vauvan pää jää tissin " alle" niin ettei hän pysty sitä kääntämään pois, esim. jos äiti kääntyy päälle. Mutta tämä on varmaan todella rajatapaus. Itse myös joskus heräsin liikkeeseen ollessani juuri kääntymässä, eli kyllä siinä äidilläkin vaistot pelaa. Myös varmasti jos äiti on superväsynyt (kuten itse olin), tilanne ei ole aivan turvallinen, koska voihan väsymystilaa pitää humalatilaan verrattavana. Mutta ainakin sitten kun pahin väsymys hellitti, olin itsekin tosi paljon skarpimpi myös nukkuessani (niin absurdilta kuin tämä saattaa kuulostaakin!)



eikkuli, rv 36+3 ja toinen imetyskausi edessä...

Täällä ollaan oltu jo reilu tunti hereillä ja mieskin on lähtenyt jo palokunnan hommiin. Ulkona on VAIN -12 astetta pakkasta, hurraa! Ja lunta sataa. Ehkä se kevät vielä koittaa...



Viime yö tuli nukuttua aikas makeasti, illalla syötiin tuhdit tortillat ja vieläkin on kupu täynnä. Eilen saatiin myös uusi petarikin sänkyyn, pelkäsin ensin että onko liian pehmeä mutta yllättävää kyllä lonkkia ei särkenyt kuten edellisinä öinä. Tosin kyljen kääntäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin kovemmalla alustalla...



Juuri luin tuolta ketjusta erään maalisvauvan menehtyneen vuorokauden ikäisenä :' ( En voi kuin kuvitella äidin tuskaa, yksi pahimmista peloista mitä tällä hetkellä on jäljellä!



Rintapumpuista vielä, että meillä on tosiaan se aventin pumppu ja olin siihen tosi tyytyväinen. Täällä Etelä-Pohjanmaalla niitä myy ainakin Tua rintamäki hintaan 49e ja muistaakseni Tuurin Keskisellä oli samaan hintaan. Sittareissa ko. pumppu on ainakin kympin kalliimpi, ellen ihan väärin muista. Mutta itse ainakin olin niin hädässä silloin, kun tissit ei tyhjentyneet millään niin olisin maksanut laitoksesta vaikka satasen.



Mutta nyt täytynee mennä katsomaan esikon kanssa muumia ja sitten lähteä ulos. Olisihan se mieskin VOINUT olla tänä aamuna kotona, kun minun ainoa ulkoiluvapaa aamu tällä viikolla, mutta ei... Iltapäivällä pitää mennä vielä valmistelemaan rippijuhlia jotka sitten ovat huomenna. Vauvajuttujen laitto minulla on nyt jotenkin jäänyt, toisaalta ne ovat suunnilleen valmiina kyllä. Pinnasängyn verho pitäisi ommella kun saisi aikaan, ja makuuhuoneen verhot jotka on hoitopöydällä nököttäneet odottamassa pari viikkoa. kunoa saisi tämän kämpän siihen kuntoon ennen synnärille lähtöä, että pelkällä ylläpitosiivouksella pärjäisi tämän kevään... taitaa olla turha toive :P



Viikonloppuja!

eikkuli ja hippuliisa 36+3 (ihmeellistä. TÄmäkin rv kohta puolivälissä...)

Ken tulkita vois' kaiken tarkoituksen.

Me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.





Voimia tuleviin päiviin.

eikkuli

Tulimme erään ystäväni kanssa pienen kenttätutkimuksen nojalla, että kun vauveli on n. 6kk vanha niin äidille tulee se vauvakuume - ehkä jostain ihmeen hormonaalisista syistä. En tiedä miksi luonto haluaisi sen niin järjestää, jos kyse on hormoneista.



Edellisiin kannanottoihin sen verran, että meidän esikoisemme oli nk. hankala tapaus, ei nukkunut ja oli itkuinen aina 5kk vanhaksi, senkin jälkeen on ollut " aina jotain." Synnytyskään ei ollut mitenkään mukava kokemus. Siitä huolimatta vauvakuume iski muutaman kuukauden jälkeen ainakin jollain tasolla ja tosiaan viime kesänä tulin uudestaan raskaaksi. Opinnot sain tässä välissä loppuun ja ehdin olla 6kk töissäkin. Ikäeroa lapsille tulee 2v1kk. Olen tietysti kauhuissani, kuinka pärjään vaativan 2-vuotiaan sekä vauvan kanssa, kun mieskin on päivät töissä. Toisaalta meillä on koko ajan ollut juuri tuo periaate josta joku mainitsikin, että jos antaa elämän helpottaa " liikaa" lasten välillä ja seuraava on samanlainen kuin tämä ensimmäinen, niin on ehtinyt unohtaa jo liikaa sitä " ihanuutta" ja elämä tulee siinä mielessä raskaammaksi. Nyt, vaikka siis tämä toinen lapsi on ihan yhtä toivottu, niin olen kuitenkin ajatuksissani yrittänyt varautua vaikeimpaan. Tämän jälkeen ehkä haluaisin pitää pienen paussin, vaikka lisääkin lapsia olisi haaveissa. Mutta edes sen verran, että pääsisin olemaan töissä ainakin pari vuotta. Ja oma kotikin meillä olisi haaveissa, ison lapsilauman kanssa rivitaloasuminen ei pitemmän päälle houkuta. Tai siltä tuntuu nyt... Ikäero on meillä siinä mielessä myös suunniteltu näin pieneksi, että kummallakin on omiin sisaruksiinsa vähintään 4v ikäero ja se on aina tuntunut liian isolta, ts. yhteisiä leikkejä ei ole pahemmin ollut (ja mies sanoo aina, ettei ole edes osannut tapella ainoan veljensä kanssa, kun ikäero aon yli 5v).Ja ihan itsekkäästi ajattelen, että kun lapset tekee nuorena, niin ehtii sitten vielä itsekin harrastaa yms. kun lapset pärjäävät jo esim. ilman jatkuvaa valvontaa kotona jonkin aikaa illasta (ei nyt tietysti joka ilta, mutta edes jotain omaa toimintaa!)



Mutta, täytyy sanoa että pelkissa hormonihuuruissa emme ole ratkaisua toisesta lapsesta tehneet, vaikka minullakin ehti olla liki vuoden sitä vauvakuumetta yllä. Esim. opintojen loppuun saattaminen oli molemmilla ihan ehdoton vaatimus tässä välillä, vaikka tiukkaa tekikin. Kahden lapsen kanssa se varmaan kestäsi vieläkin. Olipa ainakin tavoitetta!!!



no, kakkonen siis syntyy pikapuoliin...

eikkuli 36+2