eikkuli80

mahdollisesti on supistuskipuja. Itse muistan että ne tuntuivat sekä selässä, että mahassa ihan alhaalla. En vain kertakaikkiaan muista noista selkäkivuista, että miltä ne tuntuivat, alamahalla tuntui siltä ettei pystynyt istumaan (kiristi tms. ja paheni jos meni koukkuun). Jos omistat sellaisen, niin koita lämmitä kaurapussia tai niitä apteekista saatavia vesihauteessa lämmitettäviä geelipusseja, mulla auttoivat tosi hyvin tuohon selkäkipuun.



Ja tsemppiä, jos johtavat pitemmälle...

:) eikkuli 36+5

Olipa ihana uutinen!!! Tästä se alkaa... kuka on seuraava? =) Miehelle juuri huikkasin ja hän vastasi että voi kauhistus, se on menoa kohta...

:) hangon keksinä, eikkuli ja hippuliisa 36+5 edelleen..

Siis joka kerta, kun tänne kirjoitan, täytyy oikein ihmetellä että PALJONKO niitä viikkoja jo on! Pian 37, herranjumala sentään... ja meillä esikoinen syntyi tosiaan 38+1. Iik...



EUSENIALLE ihan ensiksi, tuosta näköhäiriöjutusta: Itse näen myös niitä valopalloja, siittiöiksi itse kutsun, jos esim. kumarrun liian nopeaa tms. Liittyy myös alhaiseen verenpaineeseen eikä sinänsä ole vaarallista (ellei niitä nyt koko ajan näe). Ystävälläni oli samantapaisia näkyjä mitä kuvailit, ja ne jatkuivat myös synnytyksen jälkeen ja kun kävi lääkärissä, sai kuulla että silmän sisäiset paineet on aiheuttaneet verkkokalvon osittaisen irtoamisen josta nuo valokuviot ja sahalaidat näkökentässä johtuivat. En kuollaksenikaan muista että oliko se vaarallista vai ei, mutta hänen tapauksessaan meni sitten ohi kuitenkin ilman sen kummempia.



Sitten omasta (.):sta, vauva on viime päivinä tuntunut liikkuvan entistä voimakkaammin ja kantapäätä ja pyllyä tunkee masunahkasta läpi. Mieskin tuumasi kun häntä pyysin koittamaan miten selvästi tuntee kantapään, että tuo ei voi enää kauaa pysyä tuolla kun on jo noin iso... jotenkin itse olen koko ajan " hälytysvalmiustilassa" , öisinkin kun herään vessaan tarkkailen itseäni että voisiko lähtö olla jo kohdalla. Hassua. Ehkä siksi, kun esikoisen kohdalla en yhtään osannut sitä lähdön hetkeä odottaa ja se tuli niin yllättäen!!!



Tajusin muuten nyt vasta, että antibioottikuuri lopetti epämääräisen runsaan valkovuodon ja mietin huolestuneena, että mahtoiko minulla jyllätä joku tulehdus alapäässä joka meni siinä samalla. Hiivaa se tuskin olisi ollut. Vähän vaikea arvioida, kun muita oireita ei ole ollut ja ajattelin vuodon johtuvan vaan hormoonisyistä (eikä minulla ole ollut ikinä mitään tulehdusta!) Toivottavasti kuitenkin meni ohi, jos olikaan mikään. Nyt huomaan että yöhikoilut on palanneet, nekin helpottivat kuurin aikana - herään kasvot ja hiukset vettä valuen ja paita pitää vaihtaa kesken yötä! Eipä tässä kovin freesiksi voi itseään hyvällä tahdollakaan tuntea. Ja mikäli oikein muistan, niin asiantila pahenee synnytyksne jälkeen, voi sitä hiessä kylpemistä kun turvotukset alkavat lähteä :/



Minä en tunnustaudu kovin paljon meikkavaksi, mutta töihin piti kyllä joka aamu meikkailla ja tukkaa laittaa kuosiin. Nyt laitoin kestovärit ripsiin ja kulmiin, eivät kyllä taas pysy kovin kauaa mutta sainpa edes vähän väriä naamaan :) Mieskin tuumasi, että paremman näköisenä tulit takaisin, tukka siistiytyi samalla reissulla. Ja keskiviikkona on edessä jalkahoito =)



Mutta nyt taidan oikaista hetkeksi hyvän kirjan pariin, jospa tuo poitsukin nukahtaisi hetkeksi, olimme aamupäivän kyläilemässä eikä nyt meinaa sitten uni tulla millään. Äsken vein maitopullon ja tehoja odottelen... ehdittäisiin vielä vähän ulkoilemaankin auringonpaisteessa!



eikkuli 36+5, ja minun lähtöni kyllä tietää sitten jos yllättäen poistun listoilta eikä mitään kuulu pariin päivään...

eli kuten aikaisemmat ovat jo sanoneetkin, toiset tykkäävät enemmän opettaa pieniä ja toiset isoja. On kyllä totta, että pienten kanssa menee niin paljon aikaa siihen koulussa olemisen opettelemiseen, että homma on huomattavasti raskaampaa kuin ylemmillä luokilla. Alkuluokilla isoimmat hommat ovat lukemisen ja laskemisen perustaitojen opettelu, mikä ei sekään ole aivan helppoa ja työmäärä tietysti on siinä mielessä isompi, että kaikenlaista havaintomateriaalia pitää olla rutkasti enemmän. Voit ehkä kuvitella, millaista on laulujen tms. opettelu jos kukaan ei osaa lukea, tai luokassa on vielä muutama oppimis/käytöshäiriöinen siinä seassa. Itse opetin nyt ekaluokkaa ja se oli kyllä raskasta, mutta antoisaakin. Voisin kuvitella pitäväni ekaluokkaa uudestaankin, mutta en joka vuosi! Isommat ovat siinä mielessä helpompia, että osaavat jo suunnilleen olla koulussa, tosin sitten ala-asteen yläluokilla alkaa murkkuikä tunkea kuvioihin. Mutta on tosiaan ihan opettajasta kiinni, tosin en jaksa uskoa että kukaan jaksaisi ihan joka vuosi aloittaa ykkösestä...

Ainakin tuo muuttuva labyrintti oli kovassa suosiossa koulussa pelipäivänä (opetin ekaluokkaa äitiyslomaani saakka), siitä on myös helponnettu versio eli pelaaja voi katsoa kaikki etsittävät yhtä aikaa. Muita suokkareita oli afrikan tähti (kaikki eivät tosin tienneet sääntöjä ja osalle oli liian vaikea omaksua niitä), kimble ja bingo-pelit, en nyt juuri muista mitä muita pelejä mahtoikaan meillä mukana olla.