eikkuli80

minulla ei papereissa ole mitään mainintaa etteikö alatiesynnytys olisi enää mahdollinen, siksi näköjään tämän annetaan nyt mennä ylikin ihan reilusti.Itse vaan mietin, että niitä vammojahan ei tavallaan ole nähneet kuin synnytyssalissa ommelleet kätilöt ja lääkärit, kaikki jälkeenpäin arvioineet ovat nähneet parantuneet paikat. Eikä kukaan sitä voi todellakaan taata, ettei tällä kertaa kävisi samoin tai vielä pahemmin!!!



No, tiistaina aamulla olen menossa SVO:lle yliaikakontrolliin jos siihen mennessä ei ole käynnistynyt itsellään ja sieltä en aio enää kotiin tulla. Neuvolan tätikin kielsi tulemasta :) Tosin pari päivää sitten kun soitin ja kysyin taksilapusta, kätilö langan toisessa päässä tuumasi että noilla viikoilla jos kaikki on hyvin sinut todennäköisesti pannaan vielä kotiin odottelemaan. Hah! Viikkoja tuolloin siis 41+5 enkä takuulla aio enää kotiin tulla ilman vauvaa. Surkuhupaisinta että joudun menemään joko yksin omalla autolla (ja milläs mies sitten tulee?) tai sitten kiertämään bussilla 3 tunnin reitin päästäkseni 70km päähän, kun taksilappuakaan ei kuulemma heru ellei tuo ole todella se synnytysreissu ja mistä sen voi tosiaan tietää. Mieskään ei töitten takia pääse heti, ja jos minä vien auton niin lentämälläkö sen pitäisi sitten tulla? Ei tässä systeemissä ole mitään järkeä. Juopot saa kulkea alkoon taksilla mutta 2 viikkoa yliaikainen odottaja joutuu käyttämään viimeisen energiansa päästäkseen sairaalaan.



...asian vierestä meni mutta alkaa nämä ajatukset jo puuroutua koko tämän touhun ympärillä.

eikkuli 41+4 ja edelleen yhdessä koossa!

Täällä haudotaan edelleen.... Toiveissa elän että ennen arkea alkaisi jotain tapahtua ettei tarvisi käynnistellä.



Lala, kuulostaa tavattoman surulliselta tuo teidän tilanne mutta ihanaa kuitenkin että toivoa löytyy vielä ja Martta taistelee elämästään! Täältä kaukaa lähettelen kovasti onnensäteitä että Martta-vauva selviäisi leikkauksesta ja teille vanhemmille voimia että jaksaisitte kaiken tämän tuskan kestää.



eikkuli 41+4

Ihanaa lukea näitä vauvauutisia. Toivottavasti päästään pian myös takaisin vauva-arkeen...



eikkuli 41+3

Täällä keikutaan vielä, mutta toivon että vauva lähtisi tulemaan ennen sitä tiistain osastolle menoa. Limatulppaa on tosiaan tullut pitkin päivää, ja oletan että on todellakin sitä koska välillä ei tule mitään, välillä plurskahtaa venyvää kellertävää limaa. No, toivon että tällä kertaa synnytys lähtee 2vrk:n kuluessa käyntiin ettei mene viikkotolkulla kuten viimeksi !



Tärkeimmät pääsiäisvieraat on nyt käyneet tänään ja sen puolesta aika raskas päivä, vaikka mieluisia vieraita olivatkin. Poitsu on ollut iloinen kuin pieni hevonen kun lapsivieraita on riittänyt. Sen totesin, että kovin montaa vuotta ei voida enää vuokralla asua vastaavankokoisessa asunnossa, kun selvästi 6- ja 4-vuotiaat lapset olivat ' liika isoja' tänne ahtauteen. 3 alle nelivuotiasta leikki sitten hyvinkin vielä sulassa sovussa eivätkä kiipeilleet kirjahyllyjä pitkin.



No, katsotaan mitä ensi yö tuo tullessaan. Jännää, että viime yönä vaikka unet meni vähäksi aikaa sen limatulpan bongauksen jälkeen, olo oli kuitenkin ihan rauhallinen. Aikaisemmin mahdollinen yölähtö on ahdistanut kympillä. Ehkä sitä alkaa olla aika ' kypsä' tähän lähdön odottamiseen todellakin...



Imetysvinkeistä sen verran, että itse imetin myös esikoista alussa 24h vuorokaudessa, siltä ainakin tuntui. Imetyssessio saattoi kestää 1½ tuntia alkaakseen tunnin, korkeintaan puolentoista päästä uudestaan. Jos haluaa oman maidon saada riittämään niin suosittelen edellä puhujien myötä myöskin sitä tuttelin jättämistä kokonaan pois. Maitomäärän lisäämiseen tuskin juuri muuta konstia löytyy kuin imettää tiheämmin - eli silloin kun lapsi haluaa. Minulle monesti sanottiin, että imetän liikaa, ei vauva VOI aina olla nälkäinen - mutta kyllä vastasyntynyt voi. Äidinmaito saattaa olla kadonnut pienen kasvuntarpeeseen tunnissa ihan helposti, kun määrät ovat kuitenkin vielä niin pieniä. Ja pumppaamiseen ei kannata vertailla.



Itse imetin lähinnä makuultaan, kun istuminen ei monestakaan syystä onnistunut. Jonkin aikaa harjoiteltuamme aloin yöllä antaa itselleni luvan nukahtaa kun vauva oli tissillä, koska olin niin rättiväsynyt. Tästä on tietysti monta kantaa mutta meillä se oli lopulta elinehto, olisin muuten kuollut väsymykseen. Ja kumpi se on sitten parempi, että vauva ja äiti ovat makuultaan vai äiti pudottaa vauvan imettäessään istualtaan yliväsyneenä? (tämäkin meinasi tulla koettua jossain vaiheessa) Jos kysyjän lapsi on ensimmäinen, niin kannattaa nukkua KAIKKI mahdolliset väliajat, siis silloin kun vauva nukkuu (ehdottomasti!), jos mahdollista niin silloin kun syö, ja silloin kun vauvan voi antaa vaikka isän syliin ja mennä itse toiseen huoneeseen nukkumaan. Puhumattakaan riittävän juomisen ja ruoan tärkeydestä, ne ovat elinehtoja myöskin maidon riittämiselle.



Enpä itsekään voi minään guruna itseäni pitää, täysimetin 4kk ja kokonaan n. 6½kk, jonka jälkeen vauva lakkasi huolimasta tissiä (nyyh, johtui ehkä kuukautisten alkamisesta ja varmaan muistakin syistä). Kuitenkin sen ajan minkä imetin, koin sen ihanaksi asiaksi (ja välillä raskaaksi, raivostuttavaksi ja ties miksi muuksi) että edes joku onnistui kunnolla, vaikka vauva ei muuten juuri armoa tuntenut rytminsä kanssa.



Mutta nyt pikkuhiljaa alan kömpiä taas vaakatasoon ja kohti lankalauantaita...



eikkuli 41+3

näyttäisi vihdoinkin siltä että EHKÄ jotain alkaa tapahtua. Viime yönä nimittäin bongasin limatulppaa... ja nyt sellaista kellertävää venyvää limaa löytyy joka vessareissulla. Jospa tämä pääsiäismuna kuoriutuisi vihdoinkin? Meille on vieraita tulossa koko päivän (kun kaikki haluavat tulla HETI että ehtivät vielä näkemään minut...) joten en ehdi täällä enempää roikkua.



Tuosta avautumisesta, ensi kerralla olin kipeä joka sentiltä, paikat lähti avautumaan vasta kun supistukset oli kipeitä. Nyt olin keskiviikkona 1cm auki ja pehmeää kanavaa 2cm jäljellä eikä ole edes supistellut kivuttomasti. Elättelen siis toiveita päästä tällä kerralla vähän pitemmälle kivuitta...



eikkuli 40+3