Dyyni

1. Osta osakkeita tai rahastoja. Jos et jaksa seurata osta rahastoja esim kuukausittaisella maksulla. Osakesijoituksissa taas strategiaa on moneen lähtöön. Itse odotan laskuja ja myyn sitten kun homma alkaa kuumentua. 

2. Ensin kannatta melkein aina ostaa oma asunto. Hki-seutu-Tre-Turku, muualla väki vähenee.

3. Jos olet nuori niin avaa asp tili. Ota opintolainaa ja pistä se 20k sinne tilille, loput sijoituksiin tai elämästä nauttimiseen. Nykymaailmassa asp-tilin tuotto on hyvä. Saat sitten asuntovelan pankista.

4. Kun asunto on, niin pidä lyhennysvapaata niin kauan kuin pystyt. Lyhennysraha osaketilille ja sijoituksiin.

5. Noi osakkeet ja rahastot on helpoimpia. Mutta sitten toki oma firma tai osakkuus firmasta, metsä, vuokrattava asunnot, mökit jne. Sijoitusasunnossa on hyvä, jotta lainalla voi vivuttaa oman pääoman tuottoa. Hyvin tuottavia sijoitusasuntoja on ollut jo pitkään vaikea löytää.

6. Älä mene naimisiin tai jos menet tee avioehto, jos puolisosi ei ole sinua varakkaampi. Avioero romahduttaa talouden ja tuhoaa omaisuutta. 

7. Itselläni tällä hetkellä n 20k on tällä hetkellä käteisenä odottamassa hyviä osakkaiden ostopaikkoja. Asuntolainan lyhennys ja vähän ekstraa menee kuukausittain osakesäästötilille.  Ostin asunnon pääkaupunkiseudulta vajaa 4 vuotta sitten. Asunnossa oli kosteusvauriot, joiden korjaus meni taloyhtiön piikkiin.  Arvonnousu on ollut 100-120k tänä aikana. Eli pitkäjänteisesti kun hommaa tekee niin omaisuus karttuu.

Olin nuorena tyhmä ja sinisilmäinen aikanaan. Menin naimisiin ja kuvittelin jotta yhteistä juttuahan tässä tehdään. Rahat paloi ja loput erossa. Itse painoin niska limassa ja toinen ei tehnyt talouden eteen muuta kuin söi yhteisestä kuormasta. Eron jälkeen aloitettiin muutamista kymmenistä tuhansista kasvattamaan taas pottia. Eli tuo avioeroriski sillä taloudellisesti kyvykkäämmällä puolella kannattaa ottaa huomioon myös nuorena vaikka mitään omaisuutta ei vielä olisikaan. Mutta varsin nopeasti on noustu taas ihan hyvään alkuun. Nuorena kun aloittaa ja ei ota tuollaisia takapakkeja, niin miljonääriksi tulee ihan ostamalla kämpän ja sijoittamalla fiksusti jossain vaiheessa.

Miehelle avioliitto on huono diili. Ei mies ostele häälehtiä, eikä fantasioi kampauksesta ja morsiuskimpusta. 

Suurempi on juridinen puoli. Käytännössä liki aina omaisuuden kerryttää mies, josta liki aina sitten nainen ottaa erotessaan puolet. 

Kannattaisiko ap:n alkaa kerryttää omaisuutta, niin että suhteesta tulisi taloudellisesti tasa-arvoinen. Tai jopa niin päin että ero tilanteessa mies hyötyisi taloudellisesti, niin avioliitto voisi onnistuakin ja miehellä olisi taloudellinen motivaatio avioliittoon. Nyt tilanne on toisten päin.

Olen mies ja yhden miespuolisen kaverin kanssa puhuttiin just. Molemmat meistä on menettänyt mielenkiintonsa deitti- ja parisuhde-elämään. Just koska monet naiset tahtovat olla just ap:n kaltaisia. Paljon se ottaisi ja vähän se antaa.

Kun miehenä tekee ensimmäisen aloitteen ja lopulta kaiken muunkin. Lopulta miettii mitä se nainen tuo pöytään.  Jäljelle jää vain seksi ja senkin taso vaihtelee paljon. Ollaan ihmetelty, kuinka kauan meni käsittää ettei sen ehkä vartin hauskan takia kerran pari viikossa jaksa kovin paljoa tehdä. Tuotto/panossuhde on niin heikko.  Nykymaailmassa on niin paljon mahdollisuuksia ja mielenkiintoisia asioita, ettei tuo deittimaailma enää pysty kilpailemaan sen kaiken muun kanssa.

Tuota kotitöistä valittamista on vaikea käsittää. Lapsia ei nykyään ole tai niitä on vain pari. On jääkaappi, pakastin, tiskikoneet, kaupasta saa vaikka mitä ja kaikki.  Miehenä nuokin tekee nopeasti ja ruoka on varsin hyvää,  ruoka ei mene koskaan pilalle.

Hauska on toi olispa nuorempi ja olispa sugardaddy. Se kuvaa just sitten jotta mies maksaa, hauskuutta, viihdyttää tekee. Tuntuu jotta noita miehiä on yhä vähemmän ja vähemmän.  Mitä se mies siitä saa. Antamisenilon?

Niin kuin monet jo ansiokkaasti ovat sanoneet. Voisitko itse tehdä jotain? Oletko koskaan miettinyt mitä annat miehelle? Se on ilmeisesti vaikeaa, mutta tsemppiä ja onnea matkaan.

PS. Nuoruus loppuu määritelmän mukaan 23-24 vuotiaana.

Olen mies ja halusin aina lapsia, niitä tulikin sitten 3 kolmenkympin molemmin puolin. Olisi halunnut silloin vielä yhden lisää, mutta vaimon terveyden takia siitä luovuttiin.

Sittemmin erosin nelikymppisenä. Sen jälkeen olen deittaillut 40 molemmin puolin olevien naisten kanssa. He kaikki ovat halunneet lapsia jossain vaiheessa. Itse en halunnut lapsia heidän kanssa, koska olen seurannut mitä ikä tuo mukanaan 40+.  Suuri seikka on myös ollut heikko elämänhallinta ja käytännöntaitojen puute. Naiset ja miehet vanhenevat eri tavalla ja se erilaisuus tulee näkyviin n 42 v todella nopeasti.

Jos tapaisin 30 jommallakummalla puolella oleva naisen joka olisi viehättävä, osaisi kokata, ajaa autolla, rahankäyttö olisi hallussa, omaisi jonkinmoisen yleissivistyksen ja edes kohtalaiset käytöstavat, niin lapset olisivat vielä mahdollisia.

Mutta rima naiselle ei ole kovin korkea, mutta harva sen ylittää. Ylipäätään omat ja valtaosan naisten ajatusmaailmat ja kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa. Tuntuu jotta elämän sisältö on se koira tai kissa. Raha-asioista ei mitään käsitystä, mistään tietoa ajankohtaisista asioista, historiasta ei voi puhua, koska heitä ei kiinnosta ja he eivät tiedä asiasta mitään jne.  Ajanhallinta on katastrofaalista myöhässä aina vähintään puolituntia joskus parikin tuntia. Juttu on tämän työpäivän ruotimista, jossa ei ole tapahtunut mitään mainittavaa. Sitten lähipiirin ihmiset ja koira on se mistä puhutaan. Tuntuu jotta standardi on myös töistä uupuminen ja negatiivinen valittava yleisfiilis. Sitten kun miettii ettei onnistu aikataulut, autolla-ajo, rahankäyttö, kokkaaminen ... niin siihen vielä lapsia tai pari. Se lopputulos ei voi olla kuin täysi perhehelvetti.

Eli olen aina halunnut saada lapsia ja sainkin. 

Nyt kun lapsia on jo, niin poltetta ei enää ole lähempänä 50v. Mutta tosiaan jos se yksisarvinen tulee vastaan niin voin harkita asiaa. En tosin edes aktiivisesti etsi, koska nykymaailmassa on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, jotta monesti se deittailu ja parisuhde ei pysty kilpailemaan sen kaiken muun kanssa.

Älykkäillä on tosiaan monesti ihan eri mielenkiinnonkohteet kuin muilla ihmisillä. Samanhenkistä seuraa on siis vähän. Monesti on vaikea ymmärrä etteivät muut ymmärrä.

Älykkyytenä monesti pidetään matemaattisloogista päättelyä. Toisaalta taas sitten hyvää muistia, joka auttaa kielissä ja muissa.

Kouluissa menestys rajoittuu aika rajallisen sisällön ulkoaoppimiseen ja vähän soveltamiseen.

Elämä on jo vaikeampi pala siihen ei ole oppikirjoja ja numeroita ei anneta. Siinä astutaan ihan eri maailmaan. Uskoisin tärkeämpiä taitoja menestykseen on sosiaaliset taidot, tunneäly jne eli kuikan tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Työelämässä kun on nopea ja hyvä, niin saa enemmän ja vaikeampia työtehtäviä. Niin mihinkäs se sitten johtaa. Sinänsä se on palkitsevaa kehuja ja urakehitystä tulee, mutta johtaa yleensä krooniseen streissiin ja elämästä tulee työelämä. Tässä kohtaa alkoholi on se josta saa paljon helpotusta ja pienen lepohetken kaikesta. 

Ihmissuhteet ja parisuhteet, niissä ei järjen logiikka aina vain tahto toimia. 

Eli kun on kiinnostunut siitä mistä suuri osa muistakin ihmisistä ja puhuu ja ajattelee samalla tasolla, niin on paljon tuttuja kavereita. Toisaalta sitten etenkin Suomessa jos olet menestynyt ja varakas, niin kateus on ihan uskomaton voima.