dimou_

OI-hoidot ja inseminaatiot on siinä mielessä kevyitä, että tarkoituksena on kasvattaa vain 1 tai 2 follikkelia. Käytetyt lääkemäärät ei siis ole suuria. Toki se on aina yksilöllistä, miten kukin niihin reagoi. Ja henkinen puoli on tietysti tosi rankka.

Julkisella joo ajat on aamupäivällä tai ihan alkuiltapäivästä. Voihan sitä toki esittää toiveita että saisi heti aamun ensimmäiset ajat, jos pystyt yhtään tekemään liukumaa töissä? Ja tietysti saat pyydettäessä myös todistuksen mukaan näytettäväksi töissä. Mä sain ainakin sellaisia missä ei edes kerrottu syytä, ihan vain että henkilö tämä ja tämä on ollut tähän ja tähän aikaan lääkärin vastaanotolla.

Nää on kyllä inhottavia kun tuntuu välistä että koko elämä pyörii sen lapsettomuuden ympärillä ja joutuu tekemään hirveästi uhrauksia ja sumplimista asian edistymiseksi. Toivottavasti se kaikki vielä palkitaan sunkin kohdalla <3

Niin ja sen unohdin mainita että toki myös yksityinen gyne voi kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle. TK:ssa lähetteen taitaa tehdä ihan yleislääkäri.

Pikkuminnis, jotkut yksityiset varmaan antavatkin lääkkeitä kun pyytää, mutta suosittelen tekemään alkututkimukset (verikokeet, aukiolotutkimus, sperma ainakin) kunnolla, niin apu osataan paremmin kohdentaa. Turha esim. kokeilla OI-hoitoja (joita clomeilla tehdään) jos miehen sperma on heikkolaatuista. Julkisella puolella lähete lapsettomuustutkimuksiin haetaan tk:sta, odotusaika vastaanotolle taitaa olla pari kuukautta. Yksityiselle pääsee siis toki nopeammin.

OI-hoitoihin kuuluu yleensä 1-2 ultrausta alkukierrosta. Tuo isben tapaus, ettei seurantaultria tehdä enää jatkokierroissa, kuulostaa minusta vähän hasardilta. Lääkkeet kun voivat aivan hyvin aiheuttaa erilaista vastetta eri kierroista. Ultralla seurataan lisäksi myös kohdun limakalvon ja munasarjojen kuntoa. Sullakin pikkuminnis jos on monirakkulaisuutta, niin vaatisin ehdottomasti ultran joka kiertoon.

Tsemppiä kovasti! Ihan yhtä ihania lapsia niillä hoidoilla tulee kuin luomustikin :)

Moi! Viimeinen e-pilleri tuli nakattua kitaan eilen, joten minäkin liittyisin mukaan :)

Olen itse 30-vuotias, mies on 32. Meillä on ennestään yksi lapsi, hän täyttää syksyllä kolme. Alkunsa tuo lapsi on saanut IVF:llä, mutta meillä ei jäänyt pakkaseen alkioita, joten ihan alusta asti lähdetään liikkeelle. 

Ajatukset on aika ristiriitaiset. Toisaalta olen hurjan innoissani, ja koen että on ihan mahdollista raskautua luomusti. Kyllähän näitä tarinoita kuulee, että ensimmäistä on tekemällä tehty vuosikaudet, mutta ensimmäisen raskauden jälkeen keho sitten tajuaa että ai näin tää homma toimii, ja seuraavat lapset plopsahtelevatkin sitten lähes itsestään esiin. Toisaalta minulla on niin paljon kaikenlaista vaivaa, että olen jo käytännössä varaamassa aikaa hoitoihin. Minulla on PCO-maisuutta (mutta ei ilmeisesti tarpeeksi saadakseni diagnoosin), mahdollisesti toinen munatorvi tukossa (tätä ei koskaan laparoskopialla varmennettu, koska tie vei muutenkin IVF:ään), kierrot ovat ihan mitä tahansa 30 ja 90 välillä ja ovuloin joskus ja jouluna. 

Olemme kuitenkin yhtä mieltä miehen kanssa siitä, että ainakin alkuun yritetään luomusti. Vielä emme ole yhteisesti sopineet mitään aikarajaa, itsestä tuntuu tällä hetkellä että ehkä syksyllä voisi sitten tarvittaessa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Minulla vain ei ole mitään tietoa siitä, mikä se hoitopolku ja -aikataulu on tällaisella historialla. Että saammeko esim. suoraan olla yhteydessä polille, vai pitääkö lähteä TK:n kautta hakemaan lähetettä. Toivottavasti ei ainakaan sitä vuotta jouduta odottamaan ennen kuin päästään julkiselle puolelle, tuntuisi tosi tyhmältä kun tietää jo entuudestaan että raskautuminen on vaikeaa. Jos jollain on tästä omakohtaista kokemusta tai muuta tietoa, olisin kiitollinen avusta.

Summa summarum, hurjalla innolla ja pessimisti ei pety -asenteella eteenpäin :D