Danja80
Seuratut keskustelut
Kommentit
Aivan sikana rupes jännittään ja pelottamaankin... Olen kuullut että neuvolassa syyllistetään ylipainosta ja ei saisi syödä sitä tätä ja tuota vaan pitäisi enenmmän sitä tätä ja tuota.
Mulla on pituutta vaivaiset 162,5cm ja painoa vähän reilusti eli 80kg, tosin olen ruumiinrakenteeltani vankanpuoleinen mutta siltikin painossa on 10kg liikaa. Olen puoli vuotta ennen raskautumistani pudottanut (lue, yrittänyt pudottaa) painoa. Silloin lähtöpaino oli 82,4kg josta sain pudotettua 5% eli noin 4,4kg. Viimeinen painotulos ennen plussausta oli 78kg josta olin innoissani että kuitenkin putoaa vaikkakin totaalisen hitaasti. Mutta sitten kävikin niin että menkat eivät tulleetkaan; turvotti kyllä ja painoa pamahti 1,5vk:ssa +1kg. Nyt ollaan jo 80kg:ssä vaikka en syö ns. liikaa ja karkkipäiväkin on max. kerran viikossa.
Ensimmäinen neuvolakäynti olisi siis ylihuomenna ja jännittää/pelottaa niin pirkuleesti tän painojutun takia. Olen muutenkin herkkä tämän painon takia koska se ei ole koskaan pudonnut kunnolla vaikka kuinka yrittäisin :(
Hyvä puoli tässä neuvolakäynnissä on se että se neuvolatäti on sama henkilö jonka luona kävin 1,5v sitten juttelemassa painonpudotuksesta tai paremminkin siitä ettei paino millään putoa. Joten jos tää täti alkaa painostani jotain valittaan niin muistutan häntä siitä että yritetty on!
Danja, rv 7+1
Noi sukujuhlat oli mulle ensimmäiset; kyseessä oli siis avokin suvun sukujuhlat ja niitä järjestetään 4 vuoden välein. Viimejuhlien aikaan oltiin vasta aivan aivan alussa tämän suhteen kanssa ja asuttiin vieläpä eri paikkakunnilla :p
Ne juhlat oli aika tyypilliset suvun kokoontumiset eli alussa oli puheita, virsiä, kerrottiin suvun vanhin ja sytytettiin kynttilöitä edesmenneiden kunniaksi. Sitten ruokailtiin, kahviteltiin ja seurusteltiin; avokki esitteli minua ympäri pitäjää :p Kumma kyllä niin ei minua yhtään jännittänyt. "Virallisten" osuuksien jälkeen porukka alkoi juomaan kuka mitäkin.
Illaksi oli tilattu linja-auto viemään porukkaa rantapaviljongille missä esiintyi Suvi Teräsniska. Me avokin kans mentiin omalla autolla koska en kuitenkaan olisi voinut "keittoa" ottaa; sai sit samalla mahdollisuuden lähteä aikaisemmin pois jos ei olisi viihtynyt.
Meinasinkin useamman kerran lähteä mutta mies oli sen verran kovasti humaltunut etten olis kuitenkaan voinut nukkua niin jäin sitten vähän katteleen sen perään :p
Alkuilta meni ihan hyvin ja käytiin parit tanssitkin tanssimassa. Mies esitteli minua kavereilleen joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan (välillä siis jäin seinäruusuksi :/ ). Iltaa myöten mies kuitenkin alkoi sit oleen jo aikamoisessa tuiskeessa että tunsin jopa myötähäpeää :~(
Käytiin välillä autolla istumassa (miehellä oli siellä omia juomia) ja sama kina oli aina: "oleks vihainen jostain?". Enhän minä vihanen mistään ollut; olin vain vähän tylsistynyt, harmistunut ja hävetti mutta mitä sitä humalaiselle tollasia kertomaan kun menisi sitten vain tilanne pahemmaksi. Yritin sitten hokea etten ollut vihainen niin mies sitten aloitti uuden virren: "anna sitten pusu". YÖK, sanon minä. Ei paljoa kiinosta mitään pusuja antaa ku toinen haisee oluelle, siiderille ja lonkerolle. Eli se autossa istuminen oli sitten sellasta ärjymistä ja tönimistä ku toinen tuli iholle :/ , välillä teki mieli saman tien kaasuttaa menemään.
Mies kävi myös kuvaamassa Suvi Teräsniskaa; suoraan toinen naaman edestä; siis oikeasti se oli ihan metrin päässä toisesta :( ja monta kuvaa otti. Moitinkin että tollalailla piti mennä kiusaamaan; se nimittäin näytti aika pahalta, jopa Suvin naaman perusteella...
Kaikesta huolimatta ilta oli ihan ok ja vähän olin siihen varautunutkin että mies on humalassa kuin käki, meinaan vain että kumpikin otetaan viinaksia todella harvoin; ehkä kerran vuodessa jos niinkään usein.
Pois lähdimme joskus 2 aikaan. Olimme anopin luona yötä. Miehen veljen pojat (2v kummipoika ja toinen on jotain 4v.) nukkuivat mummonsa kanssa olohuoneen lattialla, minä nukuin vintin lattialla, mies vessan lattialla :p ja koirat jossain.
Aamuyöllä heräsin siihen kun kummipoikani heräsi unissaan itkemään ja vähän teki mieli mennä ottamaan poika syliin <3 Mummonsa sai kuitenkin pojan nukkumaan. Sitten joskus 6 aikaan meidän koira tuli ylös ja herätti minut tökkäämällä märän kuononsa minun naamalle, otin sen sitten patjalle viereen nukkumaan. Ilmeisesti koira koki "velvollisuudekseen" käydä aina välillä alhaalla tarkistamassa tilanteen kun siellä niin monesti ravasi; joka kerta kun se tuli takas ylös ja minun viereen niin se tökkäs kuonolla minua naamaan. 8 aikaan sitten luovutin ja nousin ylös ja menin alakertaan poikien seuraan. Pojat söi aamupalan, sitten leikimme ja kisusimme pari tuntia jonka jälkeen pojat ja mummo menivät ulos. Itse nousin yläkertaan ja yritin ottaa nokoset mutta jäivät vain puoleen tuntiin kun mies könysi ylös ja samalla herätti minut. Eipä hän kuitenkaan kauaa siellä viihtynyt kun tuli huono olo :p En kuitenkaan enää saanut uudestaan unta.
Anoppi teki minun lemppariruokaa <3 lasagnea. Niin ja olihan hän sukujuhlien jälkeen paistanut mulle kalaakin <3 Söimme ruuan ja taas leikittiin poikien kans.
Iltapäivällä sitten lähdettiin miehen ja koiran kans kämpille. Alkuillasta oli pakko ottaa parin tunnin päikkärit; valitettavasti siinä meni vain jotenkin entistä enemmän pöppyrään... Myöhäisillasta katoimme miehen kans hänen lempparielokuvaa ja oltiin niin söpöjä <3 miehellä oli vähän paha mieli ja huono omatunto; tein nimittäin päivällä selväksi että tuli vähän vedettyä överiksi eilisiltana.
Eipä tuohon taida olla enään mitään lisättävää... Niin eikä muuten kerrottu siellä sukujuhlissa kenellekään ilouutisista. Haluan ensin siihen ultraan ja varmistaa että kaikki on niin kuin pitää!
Tänään nukuttiin miehen kans pitkään :)
Iltapäivällä käytiin ravintolassa syömässä =) Oli aivan taivaallista ruokaa <3 varsinkin kun ei tarvinut itse kokata!
Danja, rv 7+0
*ON*: Meidän vieraskin sitten lähti lauantaina ja rauha palasi taloon :) On se kuitenkin aika rassaavaa hyysätä ja passata että vieraalla on kaikki hyvin ja tuputtaa ruokaa kun ei rassukka itse kehtaa kaapista ottaa vaikka sille kuinka monesti sanottiin että ottaa kaapista jos tulee nälkä.
Niin ja ne herkut mitä hän sitten naposteli, argh, karkkia ja suklaata. Ensimmäisen viikon mie pystyinkin pysymään lujana etten itse herkuttele mutta toisella viikolla vietiin kuin pässiä narussa :p
Kilon verran siinä paino nousi mutta nyt kun palautunut normaaliin rytmiin ja syömisiin niin painonnousu on pysähtynyt ja mennyt jopa muutaman sata grammaa alaspäin :p
Mulla on vähän sellanen pyrkimys että viikossa saisin tuon nousseen kilon putoomaan pois ja takas siihen normaalipainoon jolloin alkuraskauden painonnousu olisi sen 1-1,5kg. Millekään nälkäkuurille siis en tietenkään ala vaan ihan vain normaaliin rytmiin takas ja pikkasen jos saan sitä liikuntaa aloitettua uudestaan. Niin sen migreenin takiahan se liikunta on nyt vähän aikaa ollut pannassa. Uusia migreenikohtauksia ei ole onneksi tullut :) Mitä nyt esim. painostavasta säästä johtuvaa normaalia päänsärkyä on ollut mutta siihen onneksi auttaa pelkkä panadolkin.
Sitten alkuraskauden kuulumisiin.
Aika helppo on ollut tämä alkuraskaus. Melkeinpä sanoisin niin että jos en tietäisi että olisin raskaana ja jos rinnat ja nännit eivät olisi arat niin en edes huomaisi olevani raskaana :O Onhan mulla väsymystä mutta se on vain sellasta ettei jaksaisi tehdä mitään; ilman päikkäreitä pärjää kuitenkin jos on nukkunut hyvin tai kohtalaisen pitkät yöunet.
Ruoka maistuu vaihtelevasti. Välillä pitää syödä 2h välein ettei iske huono olo. Toisinaan ruoka ei meinaa mennä millään alas vaan jää suuhun pyörimään tai sitten pyrkii takas ylös. Tällainen päivä oli eilen ja vasta illalla pystyin kunnolla syömään.
Nipistelyt ja pikkupikkuvuodot ovat jääneet historiaan eikä vastaavaa ole nyt vähään aikaan ollut =)
Ensviikon tiistaina olisi se varhaisultra mutta peruin sen ajan. Soitin näet tänään neuvolaan ja kysyin vielä uudestaan niistä kunnan tarjoamista ultrista ja sitten siitä ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Se käynti on ensviikon torstaina ja siellä sitten kuitenkin ultrataan ja katsotaan että onko kaikki ok. Ihan turhaa siis olisi ollut lähteä sinne varhaisultraan ja ajaa yhteensä 300km ja maksaa kallis yksityisellä käynti. Alun perin kun ekalla kerralla soitin neuvolaan niin sain sellasen käsityksen ettei neuvolassa ultrata ja juuri siksi varasin sen varhaisultra-ajan.
Kysyin myös uudestaan niistä kunnan kustantamista ultrista ja niitä onkin sitten 2x eli niskaturvotusseulonta joskus rv12 ja sitten rakenneultra raskauden puolivälissä. Näille pitää kuitenkin ajaa sen 150km/suunta mutta kaipa niistä sitten saa myös matkakorvaukset.
Olis se ollut ylläri kun jos tiistaina oltaisin käyty siinä varhaisultrassa ja sitten torstaina neuvolassa ja sielläkin ultrattu -> olis vähän ollut pöllö olo että nyt meni 150e kankkulan kaivoon. Onneksi soitin ja kysyin uudestaan =)
Työrintamalla ei ole tapahtunut mitään. Mullahan oli työkkärin kanssa oppisopimussuunnitelmia mutta nyt olen laittanut ne jäihin vähäksi aikaa. Haluan sen ultran ensin että tietää onko kaikki ok (uskon että on) ennen kuin käyn uudestaan työkkärissä. He eivät tietenkään vielä tiedä tästä raskaudesta ja tarkoituksenani on että sovin ajan sen minun työvoimaneuvojan kanssa ja kerron sitten hänelle tämän uutisen. En yhtään tiedä miten tämä vaikuttaa niihin suunnitelmiin... Varmaan hän sanoo, että se on sinun ja sen mahdollisen oppisopimuspaikan välinen asia. Eli sitten seuraavaksi pitäisi ottaa yhteyttä siihen mahdolliseen oppisopimuspaikkaan ja kysyä että vaikuttaako tämä raskaus, olisin kuitenkin varmaan sen 6kk "työkykyinen" tai riippuu tietenkin milloin oppisopimus alkaa... Pahoin pelkään että nämä suunnitelmat kariutuvat ja jos näin käy niin sitten pitää vain koittaa jotain pikkupätkiä töitä saada. Ei sitä pelkillä ammattiliitonpäivärahoilla mitään vauvantarvikkeita hankita :/ En nyt kuitenkaan etukäteen viitsi murehtia asioista koska niillä on tapana järjestyä.
Huh, tulipas pitkä sepostus :p
Danja, rv 6+3
*SadeOrkidea*: Mulla oli sukujuhliin kaapinperällä yks naruolkaiminen keäsmekko jolla ajattelin häikäistä avokin sukulaiset. Valitettavasti minun tissit eivät enää siihen mahdu ;p (vaikka viikkoja onkin näin vähän). Myös vanhojen rintsikoiden kans meinaa olla ongelmia ;D Jotenkin vain on noi tissit turvonneet; muutenkin sitä koko olisi ollut ihan tarpeeksi niin sitten vielä lisää ;D
Mustahan on trendikäs ja ajaton väri joten sen voi laittaa oli juhlat mitkä hyvänsä. Lisäät vaikka jotain värikästä tai hopeeta huivia, tai jotain hopeakoruja.. Joku taisikin juuri tuosta kirkkaasta huivista kirjoittaa...
*korka*: Täälläkin on sukulaisilla ollut "ilmestyksiä" vaikkei edes tiedä koko raskaudesta :p Ovat vain kysyneet että onko meille tulossa vauva kun näkivät sellasta unta. Onneksi pysyi naama peruslukemilla ja sanoin että "tulee tulee, sitten kun tulee" :p
*Ruskanodotus*: Tervetuloa joukkoon :) Ja Poutasateelle myös; mie olen kans pohjosesta, länsilapista päin.
Aivan sikana rupes jännittään ja pelottamaankin... Olen kuullut että neuvolassa syyllistetään ylipainosta ja ei saisi syödä sitä tätä ja tuota vaan pitäisi enenmmän sitä tätä ja tuota.
Mulla on pituutta vaivaiset 162,5cm ja painoa vähän reilusti eli 80kg, tosin olen ruumiinrakenteeltani vankanpuoleinen mutta siltikin painossa on 10kg liikaa. Olen puoli vuotta ennen raskautumistani pudottanut (lue, yrittänyt pudottaa) painoa. Silloin lähtöpaino oli 82,4kg josta sain pudotettua 5% eli noin 4,4kg. Viimeinen painotulos ennen plussausta oli 78kg josta olin innoissani että kuitenkin putoaa vaikkakin totaalisen hitaasti. Mutta sitten kävikin niin että menkat eivät tulleetkaan; turvotti kyllä ja painoa pamahti 1,5vk:ssa +1kg. Nyt ollaan jo 80kg:ssä vaikka en syö ns. liikaa ja karkkipäiväkin on max. kerran viikossa.
Ensimmäinen neuvolakäynti olisi siis ylihuomenna ja jännittää/pelottaa niin pirkuleesti tän painojutun takia. Olen muutenkin herkkä tämän painon takia koska se ei ole koskaan pudonnut kunnolla vaikka kuinka yrittäisin :(
Hyvä puoli tässä neuvolakäynnissä on se että se neuvolatäti on sama henkilö jonka luona kävin 1,5v sitten juttelemassa painonpudotuksesta tai paremminkin siitä ettei paino millään putoa. Joten jos tää täti alkaa painostani jotain valittaan niin muistutan häntä siitä että yritetty on!
Danja, rv 7+1