Danja80

Tuhrutus alkoi tänään eli menkat on tulossa :( Ei vain voi onnistaa vaikka ajoitus on ollu kohillaan.



Danja, kp25/28

Emlu: Uskomatonta tosiaan oli että jo 4vrk "koulun" jälkeen oli hyvät tulokset ja pärjäsin siitä itse seuraavat 2yötä jonka jälkeen sairaala kotiutti meidät ja kotonakin kun pidettiin "säännöistä" kiinni niin hyvin meni. Niin ja nyt tosiaan saatiin itse tilanne korjattua eli poika nukkuu taas koko yön, ainakin useimmiten.



Kierron suhteen elellään puoli väliä ja eilen oli pupuilua ja varmaan varmistellaan vielä tänäänkin...



Danja, kp14/28 yk1

emlu: Meillä ei lapsi nukkunut yhtään kokonaista yötä ensimmäisen vuoden aikana vaan se yö oli yhtä itkua ja parkua aamuun asti; syy selvisi vasta puolen vuoden iässä mutta siinä vaiheessa vauva oli "oppint/tottunut" siihen, että äiti tai isä tulee heti ja ottaa syliin tms. "palveluja". Vuoden iässä oli tilanne kerannt niin käsistä että tarvittiin ulkopuolista apua "uudelleen kouluttamaan" vauva nukkumaan yönsä. No sen 6-7kk saimmekin nauttia rauhallisista öistä sillä lapsi nukkui lähes joka yö heräämättä (ainakaan hereille asti) ja silloinkin kun heräsi ja nousi sängyssä seisomaan ja itkemään niin laskeutui kuitenkin itse takas nukkumaan. Tottakai joskus oli esim. unia tms. jolloin kävimme rauhoittelemassa ja asettamassa takaisin nukkumaan. No tuon 6-7kk jälkeen alkoi uusi yöhyppäämis-aalto. Milloin oli mitäkin; ensin tehtiin kulmahampaita 3kk (kaikki samalla kertaa) sen jälkeen oli sairastelua ja sen jälkeen taas jotain, aina tuli vaihe vaiheen perään.



Eli yöhyppäämisillä tarkoitan että lapsi ei nuku koko yötä vaan joka yö herää johonkin ja useita kertoja yössä. Sitä on vähän hankala selittää jos ei tuosta hoksaa mitä tarkoitan... Niin ja väärinkäsitysten välttämiseksi selvennän ettei imetys liittynyt mitenkään tuohon koska sehän on ihan tavallista että joutuu pari/muutaman kerran yössä herään ja syöttämään vauvaa.

Vanha "ensikko" tulee takas palstalle sillä toisen kuumeilu kestänyt jo muutaman kuukauden :) Nyt siis ensimmäinen yrityskierto menossa ja kp10 tänään.



Esikoinen syntyi 11/2009 ja tarkoitus oli alkaa heti kun mahdollista uuutta pullaa uuniin mutta kohtalo jakoi toisenlaiset kortit meille ja toinen lapsi lykkääntyi. Meillä oli todella rankka ensimmäinen vuosi jonka jälkeen saimme nauttia rauhallisimmista öistä 6-7kk kunnes yöhyppäämiset taas alkoi. Nyt tilanne on taas helpottumaan päin :) Väkisinkin sitä miettii miten sitten kahden kanssa jaksaa...



- Danja -

Nostetaampa tätä esille jos vaikka innostuttaisiin uudelleen/ehdittäisiin kirjotteleen!



Täällä ollaan vielä hengissä ja aika hyvissä voimissa :)

Marraskuussa oli pojan vuosikontrolli siitä suolistoperäisestä maitoallergiasta ja sain kättä vääntämällä puhuttua meidät myös kriisiunikouluun :) Ja asialla alkoi jo tuossa vaiheessa olla aika hoppu koska miehellä alkoi työt marraskuun lopulla ja mulla joulukuun alussa joten vetosin myös tuolloin alkaviin töihinkin että miten sitä töissä jaksaa olla jos ei saa öitään nukkua.



Viikon olimme sairaalassa; poika 7pv lastenosastolla ja itse 5pv potilashotellissa ja 2 viimeistä yötä samassa osastohuoneessa pojan kanssa.

Maitoallergiaa ei enää ollut (jos ylipäänsä olikaan???) ja hoitajien pitämä unikoulu pojalle tuotti tuloksia heti ensimmäisestä yöstä lähtien :) ja kun poika oli 5 yötä nukkunut hyvin niin tuli minun vuoro kokeilla hoitaa yöt joten sen takia siirryin samaan huoneeseen. Menihän siinä pojan nukahtamisessa jotain 45min mutta alkoi kuitenkin ihan itse sänkyyn nukkumaan. Menetelmä oli siis että himmennettiin huone, poika pinnasänkyyn ja peitto päälle ja itse istuin tuolilla sängyn vieressä, aina kun poika nousi ylös niin eikun laskemaan takas makaamaan ja peitellä, tätä niin kauan kunnes väsyy nousemaan ylös ja nukahtaa. Yöllä ei muutenkaan minkäänlaisia palveluja (ellei nyt aivan paniikki ole). Itse nukuin siis samassa huoneessa vastakkaisella seinällä eli parin metrin päässä mutta siitäkin huolimatta yö oli aika hyvä vaikka poika nousikin yöllä pari kertaa seisomaan/istumaan ja itkeskeli mutta kun en ollut tietääkseenkään niin laskeutui itse takas nukkumaan. Toinen yö oli vähän parempi; nukahtamiseen meni 20min ja yöllä oli vähän vähemmän toimintaa.



Ensimmäinen yö kotona oli hiukkasen levoton mutta ei kuitenkaan huono. Siitä ne yöt ovat sitten parantuneet hiljalleen ja nyt olemme joulukuusta lähtien saaneet nauttia rauhallisista öistä kun poika oppi viimein nukkumaan koko yön =)

Jotain pientä kitinäähän sieltä aina kuuluu mutta kun itse nukkuu niin ne on opittu suodattamaan joten emme enää herää niihin. Joskus aamuisin 7 aikaan alkaa kuulua heräämisitkua mutta meillä noustaan ylös vasta 8 aikaan joten poika on myös oppinut sen että nukahtaa vielä hetkeksi vaikka kävisikin hereillä 7 aikoihin.



Tätä parempaa elämää olemme siis nauttineet vajaa 2kk ja nyt vauvakuume painaa päälle :p Olemmekin miehen kanssa keskustelleet asiasta mutta ei haluta hosua asian suhteen vaan uusi projekti aloitetaan sitten kun ollaan/olen asiasta aivan satavarma.



Niin ja onnittelut virvalle uudesta nyytistä :)



Danja ja Poju n.14kk