Danja80
Seuratut keskustelut
Kommentit
Onko kenelläkään tietoa miten työvoimatoimisto tai ammattiliitto suhtautuu jos pyydän sairaslomaa ja lykkään suunnitelmia (mulla ja työkkärillä on siis suunnitelmia jolla on pvm takaraja). Pelkään että menetän ammattiliiton päivärahat jos työvoimatoimisto antaa karenssia :(
Tiistaina olisi kontrolli ultra ja varmistetaan että tyhjennys voidaan lääkkeillä aloittaa.
Valitettavasti näihin samoihin aikoihin pitäisi sopia ja käydä työhaastattelussa ja työvoimatoimistossa, jos työhaastattelu ei tuota tulosta niin joudun kurssille.
Työ johon olisin mielelläni menossa vaatii 100% keskittymisen joten minusta ei nyt tässä lähiviikkoina taida siihen olla. Haluan siis aloittaa tämän kyseisen työn mutta pienellä lykkäyksellä... Kannattaisikohan vedota työpaikkaan esim. "läheisen kuoleman" -perusteella ja pyytää pientä lykkäystä. He ovat näyttäneet mulle vihreätä valoa tästä työstä mutta mitään varmaahan ei vielä ole. Kyseessä on siis oppisopimussuunnitelmat.
Kunpa joku osaisi auttaa tai neuvoa mistä kysyä asiaa. Työkkäristä en voi kysyä koska siellä on niin veemäisiä ihmisiä :/
-Danja-
Raskaustestihän näyttää että onko sitä hormoonia...
Itsekin tein päivää ennen, sekä 2-3päivän päästä erittäin positiiviset raskaustestit. Myös rv 5+0 tein erittäin positiivisen testin. Noi kaikki tuli ihan muutamassa sekunnissa.
Vielä viikko sitten tein yhden testin (en tiedä miksi...) ja edelleen tuli niin kirkkaat viivat; testiviiva oli kirkkaampi ja punaisempi kuin kontrolliviiva. Silti kuitenkin muutama päivä sitten (tiistaina) ultrassa ilmeni tyhjä ruskuaispussi ilman kaikua. Viikkoja olisi pitänyt olla 8+1.
Oireita on edelleen eikä oikeastaan mikään viittaa siihen että jokin olisi vinossa. Ei kumma että tästä pienestä on niin vaikea päästää irti... Ensiviikon alussa pitäisi asia lopullisesti selvitä.
En usko että sinulla on mitään hätää kerran oireet jatkuvat samalla lailla. Minulla ne ovat alusta asti olleet aika olemattomat.
Sain itseäni niskasta kiinni sen verran että googletin raskauden keskeytyksestä. En todellakaan tiedä kumman valitsisin; lääkkeillä vai kaavinnan... Lisäksi kummastakin tulee lisähuolensa ja vaivansa...
Meillä kun keskussairaalaan matkaa 150km joten tämän välin ajaminen käy työlääksi sekä kalliiksi.
Soitin myös sinne keskussairaalaan että mikä oikeastaan on sen homman nimi kun meni niin ohi korvien ja ymmärryksen. Tiistaina on siis kontrollikäynti eli gyne ultraa ja katsotaan tilanne. En sitten tiedä odotetaanko vielä vai aloitetaanko seuraava toimenpide eli tyhjennys... Tyhjennys tapahtuu kuulemma lääkkeillä; kaavinta ei kuulunut tavalliseen käytäntöön eivätkä ole tehneet sitä pitkiin aikoihin. Komplikaatioilta ym. pitäisi myös paremmin säästyä.
Tarkoittaako tuo nyt sitten sitä että käymme tiistaina ja saan lääkkeitä mukaan jotka otan sitten kotona. 1-2pv päästä uudestaan takas ja ne laittavat alapäähän lääkkeet jotka aloittavat tyhjennyksen. Kolmannella kerralla on sitten tarkistuskäynti. Kuka perkule tuon kaiken maksaa?! Pitikö tuostakin nyt lisästressiä tulla.
Joudumme myös kertomaan miehen lähiperheelle kaiken (emme siis olleet kertoneet mistään heille). Meidän pitää näet viedä anopille koira hoitoon että voidaan lähteä näille kaupunkireissuille ja on aika kummallista touhua että joudutaan siellä nyt näin usein käymään. Vähän ollaan jouduttu narraamaan mutta nyt pitäisi vielä alkaa kunnolla valehtelemaankin; siinä menee kyllä minun raja. Ei minun omatunto kestä kaikkea tulevaa valehtelua ja kulissien pitoa. Olemme jo kolme kertaa joutuneet narraamaan ja enempään en suostu. Surraan sitten koko perhe täällä. Oma perheeni ei asu tällä paikkakunnalla joten heille ei ole tarvinnut mitään kertoa emmekä varmaan aiokaan...
Itkuhan tuossa muuten taas pääsi kun otin noista asioista selvää. Tyttö joka ajanvarauksesta vastasi niin sanoi että kyseessä on vasta pelkkä kontrollikäynti ettei vielä ajatella pahimman mukaan. Oli tokaistava sille tylysti että pakko meidän on ajatella pahimman mukaan sillä nämä käynnit vaativat järjestelyjä jotka eivät hetkessä onnistu. Piti siis pakottaa tyttö kertomaan näistä jatkotoimenpiteistä (vaikka ehdinkin googlettaa niistä vähän).
Huoh, pää taas höyryää kaikesta...
Pahoittelut sinullekin =(
Tiedän, ei vaikuttanut kauhean vakuuttavalta... Sanat ovat nyt vain pelkkää sanahelinää...
Enpä jaksa uskoa että mitään mahdollisuuksia olisi...
Sain näet plussan kp26/26. Kuukautisten alkamispäivä voi heittää korkeinaan 2-3pv koska en aivan satavarma ole oviksesta... Fertility friendin mukaan ovis oli kp12 (kunnon lämpöjen nousu tapahtui kuitenkin vasta kp15) ja kierrosta olisi tullut 26pv. Tein aikoinaan myös toisen ja koimannenkin plussatestin; tuon viimeisen tein kun menkat olivat viikon myöhässä (kp34). Mulla ei ole koskaan myöhässä, ei edes päivää.
Tuskin siis voi olla viikkoja vähemmän... Pakko se on alkaa uskomaan ettei meille tulekaan vauvaa :~(
Huomenna on se viimeinen lopullinen ultraus ja saadaa tuomio (jonka tiedän kyllä olevan keskenmeno). Olen siihen koko viikon edellisultrasta lähtien yrittänyt asennoitua ja hyväksyä. Nyt haluan vain tämän olevan ohi! Tiedän myös että tuska tulee olemaan niin henkistä kuin ruumiillista kun tulee tyhjennyslääkkeiden ottohetki ja kun ne alkavat vaikuttaa... Siksi menenkin kotiin äitini ja perheeni luo jotta voin käsitellä tämän asian kunnolla. Toivottavasti heistä on apua eivätkä he tuntisi oloaan vaikeaksi; tyttöä kun muutenkin näkee niin harvoin niin sitten tullaan tällaisen asian kanssa...
Tuntuu vähän pahalta jättää mies kotiin mutta hänen kanssaan en tätä surua pysty käsittelemään. Varmaan hänestäkin tuntuu pahalta kun lähden pois... Vaikka kyseessä ei olekaan kuin ehkä viikon verran, sitten hän tulee perässä ja lähdetään päivän parin päästä takas.
Pitäisi myös alkaa järjesteleen ne työasiat kuntoon. Yritän selvitä ilman sairaslomaa ja vaikka sopia sen oppisopimustyöhaastattelun muutaman päivän tuonnemmaksi jotta pahimmat päivät olisivat ohi! Mutta jos tuntuu että sairasloma tarvitaan niin sitten pitää soitella ammattiliittoon ja työkkäriin.
Toisaalta tekee hyvää ajatella muita asioita, en vain pysty keskittymään mihinkään niin kauan kuin tämä asia on kesken ja käsittelemättä... Hassua, nyt kun "tiedän" ettei sisälläni mitään lasta kasvakaan niin ei niitä raskausoireitakaan ole ollut... Väsymys voi myös johtua jokaöisitä painajaisista ja mielialan vaihtelut tämän asian hyväksymisestä. Mikään ruokakaan ei maistu...
Palailen sitten kertomaan lisää kuulumisia kun jaksan ja pääsen koneelle.
Danja, rv olisi 9+0 :~(