Danja80
Seuratut keskustelut
Kommentit
Joko nau on jakautunut?
En sitten lähtenyt Pojun kanssa "evakkoon". Viikko meni siinä vaihtelevissa merkeissä; annoin miehen olla enimmäkseen omissa oloissaan niin ei tullut kuin pari konfliktia ja nekin saman illan aikana. Niistä onkin nyt ihan pakko kysyä TEIDÄN mielipidettä sillä jotenkin tuntuu näin jälkeen päin että möksähdin ihan turhista mutta kuitenkin toisaalta tuntuu että ei mulle nyt miten vain saa puhua...
Eka juttu koski minun juhlavaatteita ristiäisiin; ongelma kun oli/on siinä ettei mulla ole mitään päälle mahtuvaa juhlavaatetta. Sanoin siis miehelle, että mulla olis yks pikku ongelma ja mies tietenkin kysyi että mikä ongelma. Vastasin ettei ole mitään juhlavaatteita Pojun ristiäisiin johon mies ETTEI LIIKUTA HÄNTÄ (= ei kiinnosta, eikä muuten ole ollut ainoa asia mikä ei ole häntä liikuttanut). Miehän vetasin herneen heti nenään ja tokaisin että jaa ei liikuta vai, sua ei sit kiinnosta poikas ristiäiset; siitähän se suukopu sitten lähti. No vähän ajan päästä sota jatkui näin: mies sanoi että eihän se ole kuin lähteä kaupunkiin vaateostoksille (kyseiseen kaupunkiin n.170km matkaa) johon mie sanoin että "miten mie pojan kanssa lähen vaateostoksille, sulloutua vaunujen kanssa sovituskoppiin, tai vaippojen vaihto ja syöttäminen, keskellä naistenvaateosastoa???!!!". Mies tähän sotaisesti että "ei poika ole mikään lemmikki jonka saa pukattua helposti hoitoon" ja jotain että mulla nyt elämä pilalla jonka kuultuani en sitten enään loppusanoja kuullut koska näin niin punaista ja aloin huutamaan että älä syötä sanoja minun suuhun etten todellakaan ole mitään tollasta ajatellut että poika pitäis koiran lailla pukata hoitoon tai että elämä olis nyt pilalla ku en pääse kaupungille shoppaileen tai jotain. Myönnän, että oln/olen meistä se sotaisempi osapuoli mutta koin asian ettei mulle voi puhua miten sattuu ja loukkaannuin todella paljon. Lisäksi ne hormoonit...
Jos miehellä olis yhtään ollut tilannetajua niin hän olis vaikka sanonut että elä murehdi niitä vaatteita, kyllä me jotain keksitään" tai jotain muuta vastaavaa, mitään tilannetta ja sotaa tuskin olis tullutkaan...
Kattelin muuten netistäkin niitä juhlavaatteita mutten löytänyt mitään mieluista; en oikein ole juhlavaatteiden ystävä joten sen takia olen niiden suhteen aika kranttu.
Toinen yhteenoton asia tuona iltana on näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä pikkanen asia mutta silloin pahoitin siitä mielen. Minun näet oli koko viikon tarkoitus viedä poika vaunuissa ulos ensimmäistä kertaa mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia (ja mies elellyt kuin täysihoitolassa). Mies sanoi/murisi, että "oot ollut kauhean LAISKA viemään poikaa ulos". Siis anteeksi mitä??? LAISKA???? Miehän herppasin tästäkin että syytätkö minua laiskaksi??? Että sori vaan kun en oo ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia. Sulla on kaks kättä ja jalkaa että mikset oo ite vienyt poikaa ulos?
No mut tuo oli siis joskus keskellä viikkoa, loppuviikko meni sitten siinä että annoin miehen olla itekseen ja oleskelin pojan kanssa.
Eilen myöhään yöllä tapahtui kuitenkin eräänlainen läpimurto. Mies ei saanut unta (mie valvoin Pojun kanssa kun sillä oli maha pipi). No mies tuli sit makkariin jutteleen ja pyysi anteeks että on ollut sellanen. Kertoi että johtui siitä poismenneestä koirastaan ja siitä että oli luvattu töitä mutta ei sit ollutkaan saanut niitä; no tämänhän mie olin jo osannut arvatakin ja sanoinkin siitä hänelle että tavallaan ymmärrän häntä mutta toisaalta taas en koska kyllä tuollaiset murehtimiset ja käytöstavat pitäis pystyä siirtämään sivuun koska esikoisen syntymä on niin suuri asia ainakin minun sydämeen ei juuri nyt muuta mahdu.
Saimme kuitenkin asiat puhuttua sovussa ja mies lupasi osallistua enemmän pojan ja kodin hoitoon ja lupasi myös yrittää enemmän/paremmin ymmärtää minun hormooneja.
Niin btw, katon niitä juhlavaatteita sitten joulun pyhien jälkeen. Pojun tyttöserkun ristiäiset on heti joulun jälkeen ja äitini lupasi huolehtia pojasta sen aikaa kun käyn shoppailemassa :) Pojun ristiäiset on siis uuden vuoden jälkeen. Tämä järjestely tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun kaapista säveltämään jotain pikkusiskon tytön ristiäisiin... Toivottavasti löydän/keksin jotain arkivaatteita vähän juhlavampaa ettei tarvi hävetä...
Pojun neuvolakäynti oli tiistaina. Pojan pituus nyt 53cm (52cm), paino 3986g (3495g) ja päänympärys +2cm (en nyt muista lukemia), suluissa siis syntymälukemat.
Poika on jo kääntynyt muutaman kerran kyljelleen, hymyilee paljon, jopa pientä ääneen nauruakin, kädet ja jalat viuhtoo kovasti, hoitopöydällä nostaa peffaa ja sinkkuroi muutenkin niin että joskus on vaikea saada vaippa hyvin, kovasti haluaisi ja yrittää lähteä ryömimään, tykkää pidellä äitiä sormesta kiinni, olla äitin sylissä ja nukkua äitin sylissä tai vierellä. Sylivauva se meilläkin on mutta poika on vain niin ihana että on aivan pakko ottaa syliin jos pikkunen niin haluaa tai hakee turvaa!
Pulloruokinnasta piti vielä kysyä että paljonko annatte vauvalle maitoa kun syötätte pullosta? Mullahan on vielä se rintapumppu neuvolasta lainassa ja mietin nyt että kuinka paljon vauva tarvitsee maitoa yhtä syöttökertaa kohden...? Maidon määrä tississä kun vaihtelee sen mukaan kuinka pitkään vauva on edelliskerralla imenyt tai kumpaa tissiä saanut...
Danja ja Poju 28pv
Syypää siihen on hormoonit ja MIES :(
Hän ei ymmärrä näitä hormooneja yhtään; ei ymmärtänyt raskausaikana (sanoi sen itse silloin) eikä ymmärrä nytkään :´(
Kaikki mitä teen tai sanon niin on väärinymmärretty ja siitä seuraa suukopu ja sit murjotus; mies murjottaa ja itse nieleskelen itkua kun tulee niin paha mieli.
Tätä on jatkunut nyt viikon verran. Viikko sitten mies joutui luopumaan koirastaan (vanhuuden oireita niin meni lopulliselle piikille), ja nyt viimepäivinä on työasiat häntä masentaneet (siis se ettei päässytkään töihin vaikka annettiin ymmärtää että pääsee).
Ihan oikeita syitä siis mutta tarviiko sitä minuun purkaa kun muutenkin on hormoonit vielä sekaisin.
Ja tuon lisäksi arvon herra asustaa täällä kuin hotellissa eli ei tee huushollin eteen yhtään mitään vaan odottaa valmista *murinaa*
Mieli tekisi lähteä Pojun kanssa jonnekin muutamaksi päiväksi mutta ei oikein ole muuta paikkaa kuin perheeni luo mutta milläpä sinne menen kun matkaa on abaut 250km ja on vain yksi auto... Ja tuskin mieskään on halukas päästämään Pojua... (vaikkei edes osallistu syöttämiseen, vaipanvaihtoon tai kylvetykseen).
Mutta mikäli tilanne on vielä tiistaina sama niin neuvolakäynnin jälkeen aion kertoa miehelle, että ellei naama norsun vitulla lopu niin lähetään pojan kanssa reissuun! Vaikka sitten junalla mentäisiin...
Poju on kuitenkin edelleen ihana ja tuntuu hyvältä pitää häntä tiukasti sylissä, pusitella ja nuuskutella vauvantuoksua =)
Danja ja Poju 19vrk
Syypää siihen on hormoonit ja MIES :(
Hän ei ymmärrä näitä hormooneja yhtään; ei ymmärtänyt raskausaikana (sanoi sen itse silloin) eikä ymmärrä nytkään :´(
Kaikki mitä teen tai sanon niin on väärinymmärretty ja siitä seuraa suukopu ja sit murjotus; mies murjottaa ja itse nieleskelen itkua kun tulee niin paha mieli.
Tätä on jatkunut nyt viikon verran. Viikko sitten mies joutui luopumaan koirastaan (vanhuuden oireita niin meni lopulliselle piikille), ja nyt viimepäivinä on työasiat häntä masentaneet (siis se ettei päässytkään töihin vaikka annettiin ymmärtää että pääsee).
Ihan oikeita syitä siis mutta tarviiko sitä minuun purkaa kun muutenkin on hormoonit vielä sekaisin.
Ja tuon lisäksi arvon herra asustaa täällä kuin hotellissa eli ei tee huushollin eteen yhtään mitään vaan odottaa valmista *murinaa*
Mieli tekisi lähteä Pojun kanssa jonnekin muutamaksi päiväksi mutta ei oikein ole muuta paikkaa kuin perheeni luo mutta milläpä sinne menen kun matkaa on abaut 250km ja on vain yksi auto... Ja tuskin mieskään on halukas päästämään Pojua... (vaikkei edes osallistu syöttämiseen, vaipanvaihtoon tai kylvetykseen).
Mutta mikäli tilanne on vielä tiistaina sama niin neuvolakäynnin jälkeen aion kertoa miehelle, että ellei naama norsun vitulla lopu niin lähetään pojan kanssa reissuun! Vaikka sitten junalla mentäisiin...
Poju on kuitenkin edelleen ihana ja tuntuu hyvältä pitää häntä tiukasti sylissä, pusitella ja nuuskutella vauvantuoksua =)
Danja ja Poju 19vrk
Aktivoidumpa miekin nyt tänne kun löysin tämän pinon :)
Eli, poika syntyi (rv 39+3) 15.11 klo 15:50, paino 3495g ja pituus 52cm. Synnytystaival kesti kaikkineen n.12h; ensimmäisestä supistuksesta pojan ensirääkäisyyn.
Sairaalassa vietin ensimmäisen yön osastolla ja poju nukkui lastenhuoneessa. Seuraavana päivänä saimme perhehuoneen jossa vietimme 2vrk.
Mies oli synnytykessä mukana eikä edes pyörtynyt :p Leikkasi napanuorankin; oli kuulemma sydämen muotoinen.
Pojan ensimmäinen neuvolakäynti on ensviikolla ja mielenkiinnolla odotan kuinka paljon poika on kasvanut.
Danja ja Poju 18vrk
En sitten lähtenyt Pojun kanssa "evakkoon". Viikko meni siinä vaihtelevissa merkeissä; annoin miehen olla enimmäkseen omissa oloissaan niin ei tullut kuin pari konfliktia ja nekin saman illan aikana. Niistä onkin nyt ihan pakko kysyä TEIDÄN mielipidettä sillä jotenkin tuntuu näin jälkeen päin että möksähdin ihan turhista mutta kuitenkin toisaalta tuntuu että ei mulle nyt miten vain saa puhua...
Eka juttu koski minun juhlavaatteita ristiäisiin; ongelma kun oli/on siinä ettei mulla ole mitään päälle mahtuvaa juhlavaatetta. Sanoin siis miehelle, että mulla olis yks pikku ongelma ja mies tietenkin kysyi että mikä ongelma. Vastasin ettei ole mitään juhlavaatteita Pojun ristiäisiin johon mies ETTEI LIIKUTA HÄNTÄ (= ei kiinnosta, eikä muuten ole ollut ainoa asia mikä ei ole häntä liikuttanut). Miehän vetasin herneen heti nenään ja tokaisin että jaa ei liikuta vai, sua ei sit kiinnosta poikas ristiäiset; siitähän se suukopu sitten lähti. No vähän ajan päästä sota jatkui näin: mies sanoi että eihän se ole kuin lähteä kaupunkiin vaateostoksille (kyseiseen kaupunkiin n.170km matkaa) johon mie sanoin että "miten mie pojan kanssa lähen vaateostoksille, sulloutua vaunujen kanssa sovituskoppiin, tai vaippojen vaihto ja syöttäminen, keskellä naistenvaateosastoa???!!!". Mies tähän sotaisesti että "ei poika ole mikään lemmikki jonka saa pukattua helposti hoitoon" ja jotain että mulla nyt elämä pilalla jonka kuultuani en sitten enään loppusanoja kuullut koska näin niin punaista ja aloin huutamaan että älä syötä sanoja minun suuhun etten todellakaan ole mitään tollasta ajatellut että poika pitäis koiran lailla pukata hoitoon tai että elämä olis nyt pilalla ku en pääse kaupungille shoppaileen tai jotain. Myönnän, että oln/olen meistä se sotaisempi osapuoli mutta koin asian ettei mulle voi puhua miten sattuu ja loukkaannuin todella paljon. Lisäksi ne hormoonit...
Jos miehellä olis yhtään ollut tilannetajua niin hän olis vaikka sanonut että elä murehdi niitä vaatteita, kyllä me jotain keksitään" tai jotain muuta vastaavaa, mitään tilannetta ja sotaa tuskin olis tullutkaan...
Kattelin muuten netistäkin niitä juhlavaatteita mutten löytänyt mitään mieluista; en oikein ole juhlavaatteiden ystävä joten sen takia olen niiden suhteen aika kranttu.
Toinen yhteenoton asia tuona iltana on näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä pikkanen asia mutta silloin pahoitin siitä mielen. Minun näet oli koko viikon tarkoitus viedä poika vaunuissa ulos ensimmäistä kertaa mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia (ja mies elellyt kuin täysihoitolassa). Mies sanoi/murisi, että "oot ollut kauhean LAISKA viemään poikaa ulos". Siis anteeksi mitä??? LAISKA???? Miehän herppasin tästäkin että syytätkö minua laiskaksi??? Että sori vaan kun en oo ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia. Sulla on kaks kättä ja jalkaa että mikset oo ite vienyt poikaa ulos?
No mut tuo oli siis joskus keskellä viikkoa, loppuviikko meni sitten siinä että annoin miehen olla itekseen ja oleskelin pojan kanssa.
Eilen myöhään yöllä tapahtui kuitenkin eräänlainen läpimurto. Mies ei saanut unta (mie valvoin Pojun kanssa kun sillä oli maha pipi). No mies tuli sit makkariin jutteleen ja pyysi anteeks että on ollut sellanen. Kertoi että johtui siitä poismenneestä koirastaan ja siitä että oli luvattu töitä mutta ei sit ollutkaan saanut niitä; no tämänhän mie olin jo osannut arvatakin ja sanoinkin siitä hänelle että tavallaan ymmärrän häntä mutta toisaalta taas en koska kyllä tuollaiset murehtimiset ja käytöstavat pitäis pystyä siirtämään sivuun koska esikoisen syntymä on niin suuri asia ainakin minun sydämeen ei juuri nyt muuta mahdu.
Saimme kuitenkin asiat puhuttua sovussa ja mies lupasi osallistua enemmän pojan ja kodin hoitoon ja lupasi myös yrittää enemmän/paremmin ymmärtää minun hormooneja.
Niin ja Irish: Ei ole neuvolassa mitään puhuttu isän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mihin moinen mahtaa perustua? Tarkoitan vain, että naisella kait synnytyksen jälkeinen masennus liittyy hormooneihin...
Niin btw, katon niitä juhlavaatteita sitten joulun pyhien jälkeen. Pojun tyttöserkun ristiäiset on heti joulun jälkeen ja äitini lupasi huolehtia pojasta sen aikaa kun käyn shoppailemassa :) Pojun ristiäiset on siis uuden vuoden jälkeen. Tämä järjestely tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun kaapista säveltämään jotain pikkusiskon tytön ristiäisiin... Toivottavasti löydän/keksin jotain arkivaatteita vähän juhlavampaa ettei tarvi hävetä...
Pojun neuvolakäynti oli tiistaina. Pojan pituus nyt 53cm (52cm), paino 3986g (3495g) ja päänympärys +2cm (en nyt muista lukemia), suluissa siis syntymälukemat.
Poika on jo kääntynyt muutaman kerran kyljelleen, hymyilee paljon, jopa pientä ääneen nauruakin, kädet ja jalat viuhtoo kovasti, hoitopöydällä nostaa peffaa ja sinkkuroi muutenkin niin että joskus on vaikea saada vaippa hyvin, kovasti haluaisi ja yrittää lähteä ryömimään, tykkää pidellä äitiä sormesta kiinni, olla äitin sylissä ja nukkua äitin sylissä tai vierellä. Sylivauva se meilläkin on mutta poika on vain niin ihana että on aivan pakko ottaa syliin jos pikkunen niin haluaa tai hakee turvaa!
Meillä Poju tykkää olla sitterissä mutta ei tykkää olla siinä yksin eli poika sitterissä on otettava (luonnollisesti) samaan huoneeseen ja välittömään läheisyyteen missä isi tai äiti on. Poju tykkää myös päivisin nukkua sitterissä.
Pulloruokinnasta piti vielä kysyä että paljonko annatte vauvalle maitoa kun syötätte pullosta? Mullahan on vielä se rintapumppu neuvolasta lainassa ja mietin nyt että kuinka paljon vauva tarvitsee maitoa yhtä syöttökertaa kohden...? Maidon määrä tississä kun vaihtelee sen mukaan kuinka pitkään vauva on edelliskerralla imenyt tai kumpaa tissiä saanut...
Danja ja Poju 28pv