Corianderher

Mulla menee aina reidet jumiin kyljellään nukkumiseen :) pitääkin koittaa tota luumusosetta, mua vaivaa ummetus myös.

Tänään olis sit iltapäivällä gynen polikäynti, tod. näk. ultraavat, ni katotaan että onhan tyyppi oikeessa paikassa, kun on noita kipuja kokoajan.

Kerron sitten kun sieltä pääsen.

Haaveilija, apua, jos meilläkin on siellä 2 :o

Nää mun kivut on kyllä tosi kovia, panadolia joutuu ottamaan ja sunnuntaina piti lähteä kaupasta kesken kotiin makoilemaan, kun niin paljon juili.

Aamupäivää, odottajat. Meillä on nyt sellainen tilanne, että mulla on ollut tosi kovat, väliin jopa kramppaavat menkkamaiset vatsa / selkäkivut, joihin ei auta edes särkylääke. Pääsen huomenna gynen polille, missä ultraavat ja katsovat, että raskaus on oikeassa paikassa.

Vähän tässä pelottaa, että mikä nyt on tilanne.

Onko teillä muilla ollut tällaista?

Hellou, meillä viiva vahvistuu (tilasin siis ison paketin raskauskeijun testejä ja olen surutta niitä myös käytellyt) ja ensimmäinen neuvola on varattu kesäkuun ekalle viikolle. Varhaisultra tulee siitä sitten viikon päästä suunnilleen.

Kovasti oli pahoinvointia tässä, mutta nyt se hiukan on helpannut, lähinnä aamuyöstä vaivaa.

Tänään koin ensimmäisen raskausmieliteon  - aiemmin kroppa on pyytänyt lähinnä vihanneksia ja kaikkea tuoretta, mutta tänään oli pakko saada Koskenlaskijaa :D

Työnantajalle kertominen jännittää täälläkin jo, sain tuolla toisella palstalla puhumani uuden työn omassa organisaatiossani ja en ole kovin pitkään ehtinyt tässä olla ja heti jään pois... mutta se on sitten elokuun murheita :)

Aamupäivää odottajat! Olen käytellyt raskauskeijun testejä pois nyt kun niitä ison läjän tilasin ja kyllä tällä kertaa se viiva on erittäin ponteva.

Aamuyöstä alkava ja alku iltapäivään kestävä pahoinvointi estää seki hetkeksikään unohtamasta, että on raskaana. Niiltä osin asiat hyvin.

Mieltä painaa tällä hetkellä esikoiseni, nyt jo teini-ikäisen tytön jaksamisongelmat, hänellä on masennus diagnosoitu pari vuotta sitten ja nyt on akuuttijakso meneillään, johon saa nyt sairaalahoitoa.

Koen hirvittävää riittämättömyyttä ja syyllisyyttä - jopa tästä uudesta raskaudesta, että minulla ei ole tähän "oikeutta", ja että pahennan tällä mahdollisesti tytön oloa edelleen.. Tiedän järjellä, että ajattelen hölmösti, mutta tunteita ei voi estää.