LouLou

Mä olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison. Heille ei kelpaa kunnollinen turvallinen mies 

Millä tavalla tuota Annan kaltaista ihmistä pitäisi käsitellä? Pitäisikö vain sitten lakata kokonaan esittämästä kysymyksiä hänestä? Puhua ihan neutraalisti ihan kuin olisi jossain työpaikan taukohuoneessa?

seuraan

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastan kyllä lastani, joka juuri täysikäisyyden saavutti ja lukiolaisena vielä kanssani asuu, mutta kun lapsen isä vaihtoi minut useamman lapsen yksinhuoltajaäitiin niin alkuun hieman ketutti. Toki petetyksi tuleminenkin, mutta se että nuori jäi minulle 100%sesti. Ei vuoroviikkoja, ei edes viikonloppuja eikä elatusmaksuja ikinä. Eivät ole viettäneet eron jälkeen yhtäkään yötä samassa paikassa. Ero sattui nuoreen teiniin, ei aina helppoa ollut eikä vieläkään ole. Ikinä en hylkäisi lastani, mutta mietin vaan kuinka helppoa se oli toiselle vanhemmalle.

Tuo on outoa, että toinen vanhempi hylkää lähes aikuisen lapsensa. Ja tietysti minkä ikäisen lapsen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorisopsykiatrialla tapaa paljon lapsia jotka ovat jääneet erossa äidille, isä ei ota mitään roolia ja äiti ei haluaisi olla aina yksin vastuussa, joten toivoisi että vastahakoinen teini olisi vastahakoisen isän luona joka toinen viikko tai edes viikonloppu. Kyllä se noihin teineihin sattuu, että heidät halutaan pois kodistaan. Vaikkakin toisen vanhemman luo ja vaikkakin vain osaksi ajasta, ja vaikka ymmärrän 100% että (oireilevan) teinin yh-vanhempi voisi välillä olla omaa aikaa vailla.

Silloin voi yrittää sopia, että se teini menisi vaikka yhtenä viikonloppuna vaikka ukin tai enon, sedän jne luokse kylään, niin mutsi saa omaa aikaa.