LouLou

Mun mummo kertoi, että kun hönelle syntyi kolme lasta vuoden välein 1940-1950 -lukujen vaihteessa, oli silloin saatavilla vain sellaisia rattaita, johon mahtui kaksi lasta tai vauva ja taapero. Niinpä esikoisen oli pakko alkaa kävellä jo 2,5-vuotiaasta lähtien .

Mun vajaa 3-kymppiselle naiskaverille oli köynyt treffeillä näin:

Hän oli sopinut menevänsä kahvilaan treffeille miehen kanssa. Mies oli luvannut tarjota hänelle. Kun he menivät kassalle maksamaan, mies alkoi ottaa lompakkoaan povitaskusta, kunnes huomasi, että ohhoh, hän on unohtanut lompakon kotiin. Siispä kaverini joutui maksamaan molempien safkat.

Toisen kerran kaverini kävi treffeillä uuden miehen kanssa ja he olivat sopineet menevänsä leffaan ja että mies maksaa molempien leffalipun. Kassa taas sama juttu, lompakko oli unohtunut kotiin. Kaverini maksoi molempien leffaliput. En hoksannut kysyä, että jatkuiko tapailu tämän jälkeen tai maksoiko mies jälkikäteen "velkansa".

Varmaan haluat asua lähellä tukiverkostoa, ystäviä ja sukulaisia.

Jos mies on vaikka pienituloinen laitoshuoltaja ja treffikumppaninainen juristi, miksi sen pienituloisen pitäisi maksaa selkeästi isotuloisemman treffikumppanin ateria?

Kun minä olen ollut ensitreffeillä ravintolassa, olen jälkiruuan jälkeen pyytänyt tarjoilijalta "voitaisiinko saada laskut ja me maksetaan erikseen". Yhtä kertaa lukuunottamatta miehet eivät ole sanoneet mitään. Kerran kun olin illallisella artesaanipizzeriassa treffeillä, piti siellä maksaa lasku kassalla. Kun tarjoilija kysyi, että maksetaanko samasta vai erikseen, kääntyi treffikumppanini katsomaan minua sen näköisenä, että mitä tehdään, johon minä vastasin, että maksetaan erikseen. Toivottavasti hän ei pettynyt, kun minä en halunnut maksaa hänen ateriaansa. Hän oli kuitenkin Diplomi-insinööri, joten eiköhän hänellä ollut maksukykyä maksaa omat ruokansa.