LouLou

Nyt pidän taukoa deittailusta, mutta muutoin joku 1-2 kertaa kuukaudessa. Tosin tänä vuonna olin Tinderissä yhteensä kahdessa erässä vain 3,5kk ja tapasin 9 miestä. Näistä kahden kanssa muodostui tapailusuhde, eli aika hyvin.

Mä en ymmärrä sitä, kun Jyrki sanoi, että kyllä hänellä on fyrkkaa, niin miksi hän sitten kaupassa pyysi Jenniä maksamaan yhteisiä ostoksia ja lupasi maksaa vasta palkkapäivänä takaisin? Ja kun Jyrki sanoi, että kyllä hän voi matkustella, mutta pitää vaan tietää se etukäteen, jotta voi alkaa säästää sitä varten. Miksi hän noin sanoisi, jod hänellä olisi riittävästi säästöjä?

Kerran tapailin hetken aikaa 40-vuotiasta isossa kaupungissa asuvaa miestä. Hän työskenteli vuorotyössä lähihoitajana ja asui kaupungin vuokrayksiössä. Kun menin ekaa kertaa käymään kylässä hänen luonaan, oli asunto ihan siisti, mutta kalusteet näyttivät siltä, kuin ne olisi tuotu sinne jostain Facebookin roskalava -ryhmästä. Ihan kuin joku 20-vuotiaan opiskelijan eka asunto. Kyllä mä tiedän, että nelikymppisellä lähihoitajalla on varsin hyvä palkka ainakin kun siihen lasketaan kaikki kokemuslisätkin, että kyllä hänellä olisi ollut varaa asua laadukkaamminkin. Ja kun hänellä ei ollut edes autoa, lemmikkieläimiä tai lapsia mihin olisi mennyt rahaa.  Monillahan on tuossa elämäntilanteessa jo oma asunto...

Toki tärkeintä on, että itse viihtyy kodissaan...

Mä en ymmärrä sitä,  kun Jyrki sanoi, että kyllä hänellä fyrkkaa on ja elättää ihan hyvin itsensä, niin miksi hän sitten oli kaupassa yhteisiä ostoksia ostaessa pyytänyt Jenniä maksamaan kaiken luvaten maksaa osuutensa takaisin palkkapäivänä? Tai että kyllä hän voi matkustella Jennin kanssa kunhan vaan saa valmistautua siihen ajoissa säästämällä? Jos hänellä olisi vaikka 5000€ säästössä ja säännölliset hyvät paökkatulot, niin miksi hän sanoisi noin?

Kerran tapailin hetken aikaa 40-vuotiasta miestä, joka asui isossa kaupungissa ja työskenteli vuorotyössä lähihoitajana. Hänellä ei ollut lapsia eikä lemmikkieläimiä elätettävänä eikä edes omaa autoa. Silti hän asui pienessä kaupungin vuokrayksiössä ja kerran kävin kylässä hänen luonaan. Se asunto oli ihan siisti, mutta kalusteet olivat ihan sen näköisiä, kuin ne olisi tuotu sinne jostain Facebookin roskalava -ryhmästä. Vähän niin kuin joku 20-vuotiaan opiskelijan eka oma asunto. Ja kyllä mä tiedän, että nelikymppinen lähihoitaja, jolla on jo kaikki kokemuslisätkin, tienaa varsin hyvin, että kyllä olisi voinut halutessaan hankkia hienomman asunnon. Hän oli muutenkin hieman pihi rahankäytössään.

Mutta toki tärkeintä on se, että itse viihtyy kodissaan ja on tyytyväinen.