LouLou

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että itseäni ärsyttää suunnattomasti ihmisten oletus miten suhteen pitäisi jotenkin "edetä" tai "kehittyä" tietyn kaavan mukaan. Jos pariskunta ei asu yhdessä niin monet tuntuvat kuvittelevan, että molemmat ovat toinen jalka oven välissä etsimässä uutta suhdetta. Miksei annettaisi ihmisten itse määrittää oman suhteensa vakavuus ja antaa elää kuten itse parhaaksi näkevät?

Mä olen ihan samoilla linjoilla.

Eräs 39-vuotias deittimies sanoi minulle, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä, että se ei ole mikään parisuhde, jos ei asuta yhdessä. Lisäksi mies kertoi, että hän on elämänsä aikana muuttanut yhteensä 20 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on lapseton mies. Hänen naisystävällään on teini-ikäiset lapset. Ystäväni odottaa malttamattomana, että lapset (joita hän ei ole tavannut) muuttaisivat pois, jotta he voivat olla naisen kanssa vihdoin yhdessä. Olen sanonut, että ei se elämä hetkessä lapsivapaaksi muutu, vaikka ne 18 täyttäisivät. Lapsettoman on niin vaikea käsittää sitä sidettä, mikä omiin lapsiin on.

No on se silti aivan eri asia asua yhdessä henkilön kanssa, jolla on omillaan asuva aikuinen lapsi kuin että olisi yhdessä henkilön kanssa, jolla on esim kouluikäiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti pojat flippaa täysin, jos äiti alkaa tehdä uusia lapsia ja oireilu alkaa siitä. Tietystikään tätä ei voi äidit myöntää, koska heillä on uusi rakkaus ja uusi onni ja oikeus.

Pitääkö tuo oikeasti paikkansa? Ainakin yksi uusperheen äiti, joka sai vauvan alkoholistimiehen kanssa lyhyehkön seurustelun jälkeen, väitti, että hänen 14-vuotias esikoisensa oli innoissaan pikkuveljestä.

Eiköhän se Petrikin pian löydä uuden naisen.

Millainen perhe tällä Päivillä siis on? Onko siis yht. 5 lasta kahden eri miehen kanssa ja eronnut molemmista miehistä?