Chinaski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta ainakaan koivukylään, siitä paikasta ei ole paljon hyvää sanottavaa...

Koivukylä, Rekola, Hakunila, Korso ja Länsimäki on kaikki aivan hirveitä. Ei normaalille eläjälle.

Rekolan toisella puolen omakotitaloja niin muistaisin ja toisella kerrostaloja javoon käynyt visiitillä lähikerrostalossa, omistusasunto ja ympäristö vaikutti rauhalliselta ja päiväkoti lähellä.

Näyttää sinun silmään miltä näyttää, mutta kerrostalossa asuneena omat ja naapuruston kokemukset alueesta on ihan toisenlaiset. Se on helppo sanoa, että Rekola on hyvää aluetta, jos ei ole päivääkään asunut.

Usein pubien määrästä voi päätellä, millaista porukkaa lähellä asuu. Muistan kun käytiin Korsossa katsomassa yhtä asuntoa ja pyörähdettiin ostarilla ennen sitä. Voi jestas, sen vaan sanon. Kannattaa käydä kokeilemassa, vaikka keskellä kirkasta päivää. Ollaan lapsiperhe, joten meille ei kohtuuhinnalla löydy riittävästi neliöitä kaikkialta. Päädyttiin silloin Korson sijasta Myllypuroon, joka on siistitynyt huomattavasti, mutta perinteinen haasteellinen lähiö ollut. Kerrostalo v. 1966 rakennettu. Omistaja oli yrittänyt myydä pitkään ja antoi vuokrattavaksi, kun ei saanut haluamaansa hintaa. Eli ei muutettu kaupungin vuokrataloihin, joita myös alueella runsaasti. Parasta oli hyvät lenkkimaastot, löytyy puistomaista tunnelmaa ja hiekkatietä mitä kauemmas metrolta siirtyy. Tietysti myös se metroliikenne plussana, nopeasti pääsee liikkumaan. Mikä häiritsi, niin jatkuva rakentamisen meteli ja trafiikki. Kuitenkin se vuokra-asuminen oli meillä väliaikainen ratkaisu, kunnes saatiin säästettyä omarahoitusosuutta omaa asuntoa varten. Onhan se hullua maksaa 1100 euroa kuussa vuokraa, kun on perhettä ja tilantarvetta. Suunnilleen saman verran menee nyt lainan lyhennyksiin ja yhtiövastikkeeseen.

Korsoa moni parjaa tässä ketjussa, ja onhan siinä aseman lähellä monesti aika kostea meininki, mutta Korso on myös Suomen suurin omakotitaloparatiisi. Kannattaa kävellä kilometrin päähän asemalta.

Vierailija kirjoitti:

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuminen on kallista. Kivoilla alueille todella kallista.

Vantaa on pk-seudulla halvimmasta päästä, tosin siellä on sitten paljon ankeaa lähiötä. Ja naapurustossa väkeä jota et toivoisi naapureiksesi.

Jos ap ei halua asua slummissa/masentavassa lähiössä, asuntojen hinnat suurinpiirtein:

Yksiö 200 000 tai enemmän

Kaksio 300 000 tai enemmän

Höpsistä. Sata tonnia pois ja saa jo mukavan asunnon vartin/puolen tunnin päästä keskustasta luonnonläheisessä ympäristössä. Jos haluaa esittää rahakkuuttaan, kannattaa muuttaa Espooseen.[/quote

Relaa jo. Nää sun kommentit alkaa olla jo huvittavia. Tosiaanko kuvittelet, että esimerkiksi Espoossa ei ole asuntoja ihan tavallisille keskiluokkaisille? Löytyy, kuten Helsingistäkin.

"Nää sun kommentit alkaa olla jo huvittavia" Elaboroitko vähän?

Viittaus Espooseen johtui siitä että sinne on keskittynyt paljon statushakuista porukkaa joka kertoo laadukkuudestaan näillä "Me ostimme ison talon Espoon rantamaisemista ja ison mökin Saimaalta, niin ihmiset meidän tuloluokassamme tekevät" kommenteilla. Tietysti suurin osa espoolaisista on aivan tavallisia pääkaupunkiseutulaisia, mutta sitten on näitä bemaria puunaavia golffareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuminen on kallista. Kivoilla alueille todella kallista.

Vantaa on pk-seudulla halvimmasta päästä, tosin siellä on sitten paljon ankeaa lähiötä. Ja naapurustossa väkeä jota et toivoisi naapureiksesi.

Jos ap ei halua asua slummissa/masentavassa lähiössä, asuntojen hinnat suurinpiirtein:

Yksiö 200 000 tai enemmän

Kaksio 300 000 tai enemmän

Höpsistä. Sata tonnia pois ja saa jo mukavan asunnon vartin/puolen tunnin päästä keskustasta luonnonläheisessä ympäristössä. Jos haluaa esittää rahakkuuttaan, kannattaa muuttaa Espooseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan mies kirjoitti:

Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:

"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.

- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.

- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.

- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."

Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.

Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.

100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä. 

Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?

Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä  sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).

Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.

Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?

Otetaan esimerkiksi Lahti, koska se osuu likimain asukasmäärään. Ei siellä ole kaikki lähellä. Jos asuu esim. Ahtialassa ja on töissä Kärpäsen Salessa niin ei sitä matkaa huvita kävellä ja julkisillakin kestää. Keskustaankin joutuu käytännössä menemään bussilla.

Matka vie omalla autolla vartin ruuhka-aikaankin. Aikuisilla ihmisillä on yleensä auto. Mistä Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan on tullut tämä aikuisten lasten joiden elinpiiri on kiinni julkisesta liikenteestä kulttuuri? Pohjois-Amerikka on Eurooppaa vauraampi ja Kanadasta löytyy Yhdysvaltojen keskiluokan jälkeen maailman vaurain keskiluokka. Siellä on itsestään selvyys että aikuiselle normaali ihmisellä on oma auto. Jopa vähävaraisillakin kun eivät ne todellakaan maksa siellä samaa kuin täällä eikä polttoaine ole käynyt yli euron litra aivan ennätyshinnoissakaan. Samoin omakotitalojen osuus asuntokannasta on suurempi. Suomalaisten ei tarvitse paukutella henkseleitä. Helsinkikin on hyvin köyhän näköinen kaupunki kerrostaloghettoineen ja HSL busseineen joilla Atlantin takana liikkuvut lähinnä köyhällistö alueiden köyhimmät asukkaat. Suomalainen ihanne on kuin Neuvostoliitosta. Elämä julkisen liikenteen suunnittelijan varassa ja asutaan surkeassa elementti kennostossa. Sitä suomalaiset eivät ymmärrä että Aasiasta ja Afrikastakin tulevat koulutetut tavotitelevat amerikkalaista unelmaa. Eivät punavihreiden ja viherkokoomuksen unelmaa. Sen takia nämä yleensä hetken Suomessa oltuaan ja ymmärrettyään ettei se ole täällä mahdollista jättävät maan. Sossuvaltio ei ole mikään kiinnostuksen aihe vaan ainoastaan ansio mahdollisuudet.

Oikeissa isoissa maailmankaupungeissa kuten Lontoossa ja Pariisissa kaikki käyttävät julkista liikennettä, myös rikkaat. Jenkkien autokeskeinen systeemi laimentaa kaupungit niin että jossain Los Angelesissa on vähemmän oikeaa kaupunkia kuin Jyväskylässä. Siellä isotkin miljoonakaupungit ovat kuolleen tuntuisia, ilman kaupunkielämää. Hyvä että Helsingissä on eurooppalainen meininki, jossa tiivistä kaupunkia  ja julkista liikennettä arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.

Kyllä sitä ihan alkuperäisten stadilaisten suusta kuulee vielä nykyäänkin. Se onko se korrektia niin on sitten toinen juttu. Ei tietenkään saisi tehdä yhtä ihmisryhmää koskevia yleistyksiä. Osa muualta muuttaneista on ihan fiksua porukkaa. 

Jo vuosikymmeniä me muuttajat (junantuomat) olemme olleet koulutetumpia ja maailmaa nähneempiä kuin stadilainen kantaväestö, joka monia kovasti nyppii. Kadehditaan ja halveksitaan samanaikaisesti.