Carrot

Täällä meni tuo 8.2 kokemani keskenmeno fyysisesti suht helposti, joten uskon ja toivon että ovulaationi tulisi jo viikon päästä ja päästäisin hyödyntämään tämä. Ajatusmaailma on muuttunut sen verran etten tiedä miten osata nauttia raskaudesta kun se plussa taas siihen toivottavasti pärähtää. Oli aivan hirveää kun sai jo tuntea kaikki raskausoireet ja suunnitteli tulevaa. Yhdessä hetkessä kaikki valui pois ja nyt tunnen ajoittain ajatusta, että oliko tuo koko raskaus vaan unta.. Toivon ettei kukaan teistä joutuisi keskenmenoa kokemaan ja kaikki plussat johtaisivat elävään lapseen. Anteeksi tämä pieni keskenmenovuodatus. 

Olen huomannut että itselleni tästä on tullut nyt tosi pakkomielteinen juttu. Siis siitä että raskautuisin uudelleen mahdollisimman nopeasti. Uskon että vain se auttaa toipumaan tästä tuskasta jota nyt koen :( Minulta vietiin maha-asukki pois ja nyt haluan sen takaisin sinne mahdollisimman nopeasti.

Mä mielelläni vaihtaisin ajatuksia suljetussa fb ryhmässä.. Onko jollain anonyymiä sähköpostiosoitetta johon voisi muut sit laittaa oikean nimensä niin löydetään toisemme fb:stä?

Osanottoni Hope ja Ritu.

Musta tuntuu itsestä jotenkin epäoikeutetulta surra täällä keskenmenoa rv5+2, kun te muut olitte päässeet paljon pidemmälle. En voi edes kuvitella miten pahalta teistä tuntuu kun itsekin olen näin romuna. Eilen ja tänään on ollut vähän paremmat päivät. Olen ollut kiireinen uuden työn parissa joka saa ajatukseni muualle. Illat ovat vaikeimpia. Tänään mulle tuli ensimmäistä kertaa ajatus että raskauteni oli vain hyvää unta, joka vietiin minulta pois. Nyt olen taas siinä pisteessä, haaveilemassa raskausmahasta ja tulevasta vauvasta. Minulla oli tämä kaikki hetken, kunnes se katosi kuin tuhka tuuleen. Ihan kuin uni. Itkuhan tässä taas tuli kun tajusin että tottahan se oli. Olin onnellisesti raskaana ja nyt se kaikki on poissa :(

Niin ja miten kauan tää vatsakipu voi kestää? Olo on ihan kuin pesäpallomailalla vatsaan lyöty :(

Minäkin joudun valitettavasti liittymään tänne :( Aloitimme mieheni kanssa lapsiprojektin lokakuussa 2014. Asumme opiskeluiden ja töiden takia eri kaupungeissa vielä ensi syksyyn asti ja siksi tämä onkin ollut aikamoista säätämistä, että oltaisiin ovulaatioiden kohdalla samassa kaupungissa. Meillä siis tärppäsi tammikuun kierrosta, eli voisi sanoa että yk2. Ehdimme iloita raskaudesta ja suunnitella tulevaa. Kun raskaus oli edennyt rv5, päätimme kertoa tuleville isovanhemmille. Tämä olikin sitten virhe, sillä rv5+1 anoppilassa alkoi keskenmeno joka seuraavana päivänä todettiin kättärillä. Viikonloppu oli siis ensiksi täynnä iloa joka muuttui lopuksi suureksi suruksi. Itse olen ollut aika kipeä ja mieli maassa. Mies joutui lähtemään takaisin kouluun eri kaupunkiin, joten joudumme tekemään surutyötä erillämme.

Ainoa mikä itseäni tässä vähän lohduttaa on se, että raskauduin suht nopeasti sekä se, ettei raskaus ollut edennyt yhtään pidemmälle ja km sujuu siis ehkäpä aika helpolla. Henkisesti olen kuitenkin aika romuna ja paras lääke tähän olisi uusi raskaus. 

Kysymys kuuluukin.. Voiko ovulaatio tulla ns. normaalisti jos ajateltaisiin että km ensimmäinen vuotopäivä olisi menkkojen alkamisaika? Olen henkisesti toivonut tätä lasta jo useita vuosia ja nyt kun elämäntilanne on siihen valmis, tuntuu ihan hirveältä tälläiset takapakit :´( Toivoisin siis että voisimme hyödyntää heti ensimmäisen mahdollisen ovulaation..