Carita87

Moikka!

Heikkulin: Toivottavasti sairastelunne helpottaisi eikä vaikuttaisi raskautumiseen. Me ollaan myös oltu flunssassa ja esikoisella oli myös vähän kuumetta, mutta nyt jo helpottanut. Minulla kyllä edelleen nenä hieman tukkoinen, mutta sehän voi olla raskaus oirekkin (mutta taitaa olla toive ajattelua). Hei aika hassua mulla myös vatsassa tuntui muutama päivä sitten muutamia vihlaisuja ja tuli myös heti mieleen, että voisko olla kiinnittymistä?! Eikä myöskään muita oireita ole oikeastaan ollut. Paitsi eilen alkoi valkovuoto ja ajattelin heti että tämä kierto taisi olla sitten tässä, mutta sekin voi myös olla raskaus oire. En kyllä jotenkaan usko, että olisi tärpännyt, mutta olen silti toiveikas. Nyt siis ilmeisesti dpo9 ja viikonloppuna olisi myös tarkoitus testailla. Mulla kyllä on tuolla kaapissa kasa noita raskaustestejä, että saa nähdä maltanko viikonloppuun. Aika samoilla tuntemuksilla kaikin puolin täällä siis mennään kuin heikkulikin. :)

Täällä siis kovat piinailut käynnissä! Onnea muillekkin piinailijoille, tsempit tippuneille ja turvallista odotusaikaa plussanneille! :)

Lasketaanko muuten noi dpo:t niin että ovulaatio päivä olisi dpo1? Vai ovulaation jälkeinen päivä? Olen itse laskenut tuosta ovulaatio päivästä..

Carita87 kp 20/25-32 kp2

Yennaf: osanottoni suruusi. En voi kuvitellakkaan miltä susta on tuntunut, kun olet ollut jo niin pitkällä raskaana. Toivottavasti saat pian uuden plussan ja saisit nauttia raskaudestasi ilman mitään vaikeuksia, vaikka varmasti tosi vaikeaa yrittää unohtaa edellinen keskenmeno. Hienoa että jaksat heti yrittää uudestaa. Hirveästi tsemppiä ja jaksamista!

Haaveilija86 olen myös kuullut, että ovulaatiota ei tapahdu jos kierto on pitkä ja sulla kyllä tuntuu se olevan hirmuisen pitkä. :/ Mutta toivottavasti saat asioitasi eteenpäin siellä gyne käynnillä eiköhän sieltä jotain apua tule. 

Onnea Nelekas toivotaan että se viiva siitä tummuu!

Kaziska sulla on kyllä hyvä ajattelu tapa tuon raskaustestin tekemisen suhteen. :) Itse en ole ihan varma maltanko odottaa sinne menkkojen alkamis päivään asti, mutta fiksuahan se olisi niin kuin hyvin perustelit. Ja sinulle iso kiitos vielä täältäkin tuon listan päivittämisestä. Sitä on mielenkiintoista seurata.

Cecilja ihmettelen myös kovasti tuota sinun lääkärin ajatusta teidän hoitoon hakeutumisesta. Kuitenkin tutkimusten mukaan yli 35-vuotiailla raskautuminen rupeaa hankaloitumaan iän takia. Ja jos muutenkin jo olette pitkään yrittänyt niin kyllä kuuluisi teidän päästä, jos vain itse haluatte!

Mimsuli: En minäkään ole kyllä huomannut että ovulaatio tuntuisi useammin toisella puolella kuin toisella. Nyt viimeksi kun ovis oli niin tuntui vaan koko vatsassa.

Joku kyseli vielä tuosta raskaus oireiden periytymisestä. Minulla ja äidilläni on ainakin ollut hyvin samoja oireita. Suonikohjuja.. No ne nyt on muutenkin periytyviä, mutta kuitenkin. Sitten ennen aikaisia kovia supistuksia. Mulla oli niitä viikolta 30 ja välillä en päässyt kävelemään mihinkään kun supisteli niin kovin. Kaupassa käydessä välillä "lyyhistyin" maahan kun supisteli niin kovin. Enkä todellakaan olisi osannut lähteä noiden supistusten perusteella sairaalaan, onneksi meni sitten lapsivedet kun oli tosi kyseessä. Ja äitini joutui veljestäni osastolle viikolla 28, kun supisteli niin kovin. Se yritti syntyä silloin. Näiden kokemusten perusteella ainakin minä uskon että raskaus oireet on periytyviä.

Suosittelen kyllä lapsettomuushoitoihin hakeutumista mikäli on mahdollisuus. Vaatimuksena ainakin täälläpäin että vuosi olisi yritystä takana. Me hakeuduttuiin hoitoihin vasta 3 vuotta yritettyämme. Syynä tähän oli se että hyvällä ystävälläni oli todettu ettei hän voi saada koskaan lapsia. :/ ja itselläni oli sen takia kova pelko, että kokisin saman kohtalon. Eikä me senvuoksi uskaltauduttu hakeutua hoitoon kun tiesin että jotain oli pakko olla vialla. No kun se kolme vuotta yritystä oli takana niin päätimme vainmiehen kanssa että pakko se on vaan hakeutua lapsettomuushoitoihin ja sen jälkeen asiat etenivät todella nopeasti. Kaikki näyttiolevan kaikin puolin kunnossa kunnes mulla todettiin olevan sitä endometrioosia ja kun se sitten leikattiin tähystyksellä pois niin raskaisiin heti.  Puolivuotta meni siis meillä noissa hoidoissa eli oli mielestäni erittäin nopeaa toimintaa kun siihen mahtui aika paljon erinäisiä tutkimuksia. Nyt jälkeen päin olen ajatellut että harmittaa kun en aikaisemmin uskaltanut sinne hoitoihin hakeutua, mutta pääasia on kyllä että saimme sen esikoisen lopulta. Ja nyt siis toisesta haaveilemme. Tuota endometrioosia ei pitäisi muodostua elimistöön raskaus ja imetys aikana, joten senkin ttakia haluaisimme toisen lapsen nopeasti etten joutuisi uudestaan siihen tähystykseen. Imetän siis edelleen esikoista.

Sitten joku kyseli siitä että jutellaanko miehen kanssa tästä vauva asiasta. Meillä kyllä jutellaan tai minä enemmän juttelen ja mies kuuntelee, mutta ei nyt mitenkään ihan hirveästi kun esikoinen pitäämeidän kiireisenä. Kyllä mies tietää että käyn näitä vauva keskusteluja lukemassa päivittäin ja kirjoittelemassa. Tietääkö muiden miehet teidän "avautumisistanne" tänne? Lisäksi munmies lähinnä naureskelee noille mun raskauden edistämis keinoille. (punaviinille, kreippi mehulle ja ovis testeille) mutta raskaustestejä se aina kyselee, että koska meinaan tehdä. Ja mun imetyksestänikin se sanoi jossain vaiheessa muutamankerran että voisin vähän vähentää sitä, jotta kierto taas alkaisi, mutta kun ei oikein ole raaskinut kun esikoinen tykkää siitä niin kovin. Mutta alkoipahan se kierto sieltä viimein.

Carita87 kp14/25-32 yk2