Bolivar

Vierailija kirjoitti:

Foobikko94 kirjoitti:

Monet täällä parjaavat hirveästi Mikiä. Ei taida ihmisillä olla tietoa, mitä on agorafobia ja mitä sen kanssa on oikeasti elää. Itselläni ei niinkään ole tuota sos.fobian puolta eli en pelkää että "ihmiset katsoo" niin kuin Miki sanoi. Mutta tietynlaisen agorafobian kanssa olen elänyt 14-vuotiaasta asti (nyt 28v.) Viime keväänä olin aika samassa jamassa kuin Miki, paitsi että mulla oli osa-aikatyötä etätyönä (kiitos korona, koska siinä kunnossa en olisi päässyt työpaikalle asti ulos asunnosta.) Omassa kuviossa ei oo ikinä ollut mukana mitään aineita, edes alkoholia, mutta pahimmillaan pelkkä julkisten paikkojen kammo eristää täysin.

Tilasin itsekin pahimmillani kaikki ruoat ja ruokaostokset Woltilla, kun olin vakuuttunut, etten VOI lähteä ulos yksiöstäni tai joudun onnettomuuden, väkivallan kohteeksi tms. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta on hirveää kun pelottavin asia maailmassa on koko maailma etuoven ulkopuolella. Ja totta kai ajatus työssäkäymisestä tuntuu vieraalta silloin, kun koko oma maailma on alle 50 neliömetriä. 

Toki Miki käyttää sanoja "ei jaksa", mutta se on ehkä helpompi sanoa kuin "mua pelottaa kuollakseni ihan kaikki."

Toivottavasti Miki (ja myös muut tytöt) saa tukea ja elämänsä uusille raiteille. En usko, että agorafobiasta ja pahasta ahdistuksesta voi kokonaan parantua, mutta sitä voi oppia hallitsemaan.

Pystyykö tuollaisesta fobiasta kärsivä hoitamaan muutot, ryyppäämään julkisilla paikoilla jne? Vaikutti muutaman sarjan henkilön vaivat "hieman" valikoivilta tilanteiden suhteen.

Eihän Miki pystynytkään muuttoa hoitamaan. Muuttoauton tullessa kaikki oli vielä pakkaamatta, vaikka isä oli kuukautta aiemmin patistellut pakkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä tyttöjä pitäisi teidän mielestä auttaa? Mitä he tarvitsisivat?

Mulle tuli olo, että nuo kaikki tarvitsisivat muutaman aikuisen (tai edes yhden) isolla A:lla, jotka olisivat tiukkoja, mutta kannustavia. Ihmisen, joka huolehtisi siitä, että aamulla herätään, illalla mennään nukkumaan ja viideltä on ruoka. Joka päivä kehuttaisiin jostakin. Lisäksi pitää olla pari harrastusta, jotka saa valita omien vahvuuksien mukaan. Kunnollinen psykoterapia kaikille, vaikka pari kertaa viikossa. Lisäksi joogaa, meditaatiota, jotain positiivisen psykologian luentoja, taideterapiaa. Ensin päiviin näillä ohjelmaa, sitten vähitellen opiskeluasiat kuntoon. Uudet ympyrät, pois tuolta Oulusta ja silmät auki sille, että maailma on iso paikka ja tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia. Vaikka vähän matkailua.

Tää on tietysti utopiaa, eihän millään valtiolla tällaista ole varaa kustantaa.

No ainakin kaksi oli laitoksessa, jossa tukea on tarjolla. Joo, luit oikein. Apua on, jos sitä haluaa ottaa vastaan. 

Sitten noista taideterapioista. Onhan ne kivoja rentoutumiseen, mutta liian usein nuoret sen perusteella lähtevät kuvittelemaan että se on se tulevaisuuden juttu. Sen sijaan että heille opetettaisiin ammatillista ja yleissivistävää opiskelua. Psykoterapiaa kannatan, samoin keskustelua, rehellistä keskustelua, josta ei paeta vaan opetellaan myös myöntämään että ollaan väärässä niissä omissakin valinnoissa. 

Taideterapiat ja nuorten kuvitelmat.. No se nyt olisi juuri mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että näille saataisiin jotakin unelmia ja haaveita, tulevaisuudensuunnitelmia! Ei 17-vuotiaan haaveiden tarvitse olla realistisia. Huolestuisin, jos tuossa iässä laitossiivoojan työstä haaveiltaisiin. Teinien kuuluukin unelmoida youtube-tähteydestä ja omasta ponihoitolasta. Aikuisen tehtävä on sanoa, että aivan mahtava haave, mietitään yhdessä miten siitä tulee totta, voisit ensin opiskella vaikka vähän videokuvausta tai mennä tallille työharjoitteluun. Siitä se aikuistuminen sitten lähtee liikkeelle.

Juuri tämä toivottomuus tuntui surulliselta. Tuossa iässä kuuluisi vielä uskoa elämään ja siihen, että itsestä voi tulla ihan mitä vain.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ollut avuksi olemalla höösäämättä, esim. kun minusta on tuntunut että en voi nyt lähteä ajamaan, että aja sinä. Hän on ollut lujana, että en lähde, nyt hyppäät rattiin ja lähdet.

Kuulostaa lähinnä liikenneturvallisuuden vaarantamiselta. Itse olen ainakin niin pihalla paniikkikohtauksen koputellessa ovella, etten ikimaailmassa uskaltaisi rattiin vaikka joku kuinka pakottaisi.

Ehkä sulla on sitten ollut lievempää oireilua.

Usein ajamaan lähtiessä olo on ollut täysin normaali, mutta kesken ajon alkanut pikkuhiljaa ahdistaa. Tällöin olenkin ajanut tien sivuun odottamaan että olo tasaantuu. Saattaa myös olla, että oireiluni on ollut lievempää kuin sulla. Ei se sydämen pamppailu ja epätodellinen olo estä minua tarkkailemasta liikennettä ja ajamasta perille turvallisesti. Koskaan en ole kolaroinut tai ajanut ojaan tms.

Eipä taida olla turhia ne mielenterveyskyselyt ajokorttilupahakemuksen yhteydessä, huh huh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tääkin tukeva juoppo tyttö voisi olla realistinen, ei mitään koulut loppuun vaan lopettaa dokaaminen ja mennä töihin.

OLETKO KOSKAAN TULLUT AJATELLEEKSI, ETTÄ TÖIHIN EI VAIN MENNÄ TOSTA NOIN VAIN? PITÄÄ OLLA JONKINLAINEN KOULUTUS, ETTÄ SINNE PÄÄSEE!!

Tarvitaanko kioskilla työskentelyyn koulutus? Siivoojaksi? Kaupan kassaksi? Tehtaiden liukuhihnalle? Postiin? Pikaruokamestoihin? Vaatekauppaan? Eri asia sitten on, haluaako näitä tehdä. Paljonkin on töitä, jonne pääsee ilman koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Bolivar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoisten kanssa me sossut joudutaan olemaan tekemisissä. Homma kyynistää, tuntuu että se asiakkaiden tyhmyys ikäänkuin tarttuu ja menee ihon alle. Siksi en vapaa-ajallani halua nähdä tai kuulla aiheesta yhtään. Eristän sen mielestäni. 

Ärsyttääkö miettiä ikinä, että yltävät myös lähes samoihin tuloihin mitä sinä tekemättä päivääkään mitään järkevää?

No eivät kyllä yllä Kelan tuilla eläjät sossujen palkkoihin. 🙈 Sossujen palkat alkaen 3600 €/kk, ja aivan fakta tieto kaupunkien työpaikkailmoituksista. Sossujen palkoilla ei ole mitään tekemistä esim. hoitoalan palkkojen kanssa.

Sosionomin liksat noissa laitoksissa ei taida kovin kummoiset olla.

Sosionomi ja yliopistokoulutuksen saanut sosiaalityöntekijä ovat kaksi eri asiaa. Sosionomien palkat  alkaen  noin 2500 e/kk. Ei pääse siihenkään millään Kelan tuilla. Ihmisillä on kyllä kummallinen käsitys Kelan tukien "suuruudesta".