BMW

Kieltäisin

Ei silti harmaata, vaikka  olisi  ohuet. Ei kuitenkaan kovin tummaa, päänahka näkyy  läpi ikävästi vaaleana

Vierailija kirjoitti:

Nivelkipuja, muistuttivat vähän kasvukipuja. Minulla oli niitä lantion alueella raskausaikana.

Ei minulla ollut, 3 lasta. Tein töitä viimeiseen iltaan ennen synnytystä, ilmeisesti liikkuminen ja ponnistelu auttoi ettei tule. Ei eläimilläkään ole ja ne liikkuvat melko normaalisti ennen synnytystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).

Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.

Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.

Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.

Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.

saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.

Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.

Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.

Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.

Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.

Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.

No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.

Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.

Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.

Totta, itse olet lapsesi opettanut sylissänukkumiseen. Ei minulla ollut aikaa tehdä tuota, piti tehdö töitäkin heti synnäriltä tultua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.

Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.

Tsemppiä!

Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.

Lapsi sylissä vessakäynnillä, kaikkea sitä kuulee