Bluna

Nounou, aivan ihana uutinen! ❤️ Joulun ihme ja uuden vuoden lahja ja vielä ekasta inssikerrasta. Toivotaan, että vahvistuu entisestään, eiköhän näin käy! Osoittaa siis näköjään sen, että kärsivällisyys voidaan palkita. Ja myös sen, että hoitopolulle lähtö kannattaa (jos takana jo pidempään yritystä).

Annikka, tervetuloa porukkaan!

Mannapuuro, kiitos vinkeistä. Tuo ”pidättäytyminen” meillä - oli sitten hyödyksi tai ei - toimii kyllä ihan luonnostaan. Harvoin tulee ennen ”hedelmällisyysikkunaa” tai sen jälkeen mitään puuhailtua, satunnaisesti korkeintaan. Mies jaksaa just tuon ”pakollisen” ajan, tärkeintä nyt kuitenkin että sen 😅 Nuo vitamiinit meilläkin, miehelle pitää kyllä minun syöttää (tai ainakin muistuttaa) mutta ottaa kumminkin. Itse syön vaikka mitä vitamiineja. Greippi ei valitettavasti mulle käy kilpirauhaslääkityksen vuoksi (lapsettomuuslääkäri määräsi sen syksyllä vaikkei nyt kovin korkea arvo ollut ja vaikkei nyt vielä ainakaan ole hyötyä ollut). Mutta sitäkin taisin ennen lääkettä kerran kokeilla tuloksetta, mikä ei tietenkään tarkoita etteikö muilla voisi toimia!

Hongatar, tsemppiä pohdintoihin. Mullakin oli taas tänään paha mieli näistä asioista ja tuntui ettei mies tajua/välitä/ Mutta kyllä se oikeasti välttää, ei vaan aina tiedä mitä sanoa tai tehdä.. kun huolet mulla vaan jatkuu. Niin kauan kun mies osallistuu kaikkeen mihin tarvii kannattaa ehkä antaa mahdollisuus. Jos siis muuten haluat yhdessä olla. Toki kaikki tilanteet yksilöllisiä mutta itsestä välillä stressatessa/panikoidessq/surressa tuntuu että mies ei ole tässä ”mukana” kun ei reagoi samoin. Sitten kun rauhoitun ja jutellaan niin tajuan aina että kyllä hän on, hän ei ole tehnyt mitään toisin kun olen pyytänyt mutta on vaan reagoinut rauhallisemmin koska asia hänelle ei ole niin tärkeä kuin mulle mutta se ei tarkoita etteikö hän silti tekisi parhaansa sen eteeen, tulisi hoitoihin jne. Eli asiaa sen tarkemmin tuntematta teidän kohdalla niin mietin että ehjä kannattaa vielä jutella tai katsoa tilannetta rauhassa… 😊

ON: kp21 kai, oviksesta viikko. En testaa koskaan ennakolta kun olen niin varma että nega ja kuukautiset kuitenkin aina tulee oikeaan aikaan tai jopa vähän ajoissa. Katsotaan siis ens viikkoon, eiköhän ne taas ala. Ainakin tutut oireet taas tuloillaan (mulla usein pieniä tuntemuksia menkoista just viikkoa ennen jo).

Pitää toivoa kaikille meille vielä plussaa odottaville parempaa onnea ensi vuodelle! Kiitos tuesta tänä vuonna. Itse yritän olla vähän reippaampi ja vahvempi, nykyään menee ehjä joka toinen päivä itkien (vaikka toki elän samalla ihan normaalia elämää eli sinänsä pärjään hyvin). Onneksi taas huominenkin on lähempänä niitä helmikuun/helmikuussa päätettäviä hoitoja ja uutta toivoa…

Mannapuuro, minäkin kuulen mielelläni kikkakakkosista (vaikka tuntuu, että itsellä niitä onkin ollut jo käytössä aika paljon…) 😊

NouNou, harmi ettei ainakaan vielä plussaa. Mutta tosiaan aikaista, joten ehkäpä se tulee. Ja nyt ainakin olette päässeet hoitopolun alulle, eli eikös ne hoidot sitten lähtökohtaisesti jatku vaan kunnes se jonain päivänä tulee, ellei siis jo tällä ekalla hoitokerralla. Mutta vielä on siis toivoa tälläkin kierroksella 😊

Pahoittelut menkkojen alkamisesta Sibu. Niin ikävä fiilis joka kerta. Mutta tosiaan hyvin lohduttavaa tuo, että pääsette pian tutkimuksiin ja tarpeen mukaan hoitoihin. Tähän lasken itsekin päiviä omalla kohdalla… Mikä teillä olikaan tilanne, miten pitkään yritystä? Tämä varmaan kerrottu jo aiemmin, mutta en muistanut 😊

Ihanaa joulun aikaa kaikille & kiitos tuesta kuluneena vuonna! Vaikkei oikeasti ”tunneta”, tuntuu että täällä on saanut enemmän vertaistukea, hyvää keskustelua ja apua kuin monilta ystäviltä oikeassa elämässäni - tietysti kun ollaan samankaltaisten toiveiden ja huolien parissa. Ja huumoriakin on täällä osattu viljellä!

Täällä jatkunee vielä tänään illalla sen joulun ihmeen yritys. 😊 Toivottavasti muutkin pääsevät taas pian seuraavan yrityskerran pariin, ellei nyt sitten onnistaisi jo sitä ennen - mitä tietysti kovasti toivon kaikille!