Betula pendula
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kyllä minustakin se ero olisi kova asia lapsille, kovempi kuin tämä nykyinen tilanne. Ero olisi minulle puhtaasti itseäni varten tehty ratkaisu, siksi se päätös on niin vaikea. Kuitenkin jossain on vielä toivo siitä, että asiat voisi olla myös meidän vanhempien välillä paremmin. En vaan itse keksi millä keinoin siihen parempaan voisi päästä kun toinen on niin etäinen ja keskustelukyvytön. Mietin kuitenkin miestänikin, että mikä ihme voi saada aikaan niin totaalisen lukon omista ajatuksista ja tuntemuksista puhumiseen.
En uskokaan, etteikö meidän vanhempien välit välittyisi lapsiin. Meidän arki kuitenkin sujuu hyvin ja lapset, 2.v ja 5.v, ovat kuitenkin tasapainoisia ja hyvin voivia. Meillä ei kuitenkaan ole mitään keskinäistä yhteyttä miehen kanssa. Mietin kuitenkin eron vaikutusta lapsiin ja etenkin tähän kaksi vuotiaaseen, joöle ei vielä voi selittää asioita puhumalla. Minä olisin se joka muuttaa tästä meidän yhteisestä kodista ja pelkään lasten ajattelevan, että minä jätin heidät vaikka meillä yhteiskuoltajuus olisikin. Lähipiirissäni on lapsi, joka on vastaavassa tilanteessa ottanut eron äidinhylkäämiskokemuksena. En vaan kestä ajatusta tästä.
Ei taideta tosiaankaan olla toisillemme oikeanlaisia kumppaneita monessakaan asiassa. Keskustelutaito kuitenkin pitäisi löytää, jotta asioissa pääsee eteenpäin. Telepatiallako pitäiso tietää mieheni ajatuksista?