beccan
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ovulaatiosta. Tunnistan ovulaation lähestymisen siitä, että maha turpoaa. Lisäksi vatsaa alkaa särkeä, jostain syystä aina vasemmalta. Särky keskittyy yhteen pisteeseen mahassa, eli on erilaista kuin kk-kipu. Lisäksi päivää tai paria ennen ovulaatiota alkaa tulla pahoinvointiaaltoja, jotka voivat olla aika voimakkaita. Limaa alkaa tulla 4-5 pvää ennen ovista, ja tulo loppuu kuin seinään oviksen jälkeen. Lisäksi itse ovis tuntuu (onneksi vain välillä) repivänä kipuna mahassa, joka taittaa kaksinkerroin.
Kolmonen tulee siis todella olemaan suunniteltu, oireet takaavat kyllä sen että vahinkoa ei käy. Jotain hyvääkin tässä siis..
Lasten ikäerosta vielä. Meillä esikoisella ja kuopuksella on 1v10kk ikäeroa, se on ollut varsin hyvä vaikka eka vuosi olikin rankka. Nyt olisin mielelläni pitänyt ikäeron vielä pienempänä, mutta ei onnistunut. No, pitää yrittää vielä ettei entisestään kasva :)
Onnea kaikille jännääjille!
En laskisi kierron päiviä, lapsi voisi tulla jos on tullakseen. Perjantaina alkoi siis menkat, jälleen kerran lukuisat oireet olivat vain ihanaa PMS:ää. Pettymys. Joka ei kauaa kestänyt, täällä sitä taas ollaan, ja enpä taida poissa ollakaan ennen kuin (jos?) saan plussan..
On tämä naisen elämä hehkeää. Nykyisellään PMS kestää noin 2 viikkoa, kuukautiset viikon joten joka kuukausi on yksi " normaali" viikko. Ennen lapsia kuukautiset olivat paljon helpommat, hormonimyrskyistä en tiennyt mitään. Ja puhumattakaan ovulaatiosta, nykyään tiedän tasan tarkkaan milloin se on, aiemmin en huomannut mitään. Ja kyse ei todellakaan ole mistään pienistä oireista, hienovaraisuutta voi verrata lähinnä vasaraniskuun. Hm. Kukaan ei kertonut että lasten saaminen voisi tuoda tällaistakin, tai onkohan tämä yleistä? Kokemuksia?
Moi!
Vuodenajoista vielä. Esikoiseni syntyi 2002 elokuun lopussa ennätyksellisen 6 vkon hellejakson päätteeksi. Kesäkuu oli muistaakseni vielä siedettävä, mutta heinäkuussa alkaneet helteet tekivät olosta kyllä tosi tukalan. Päivisin vielä pystyi " viilentymään" , kävin paljon suihkussa ja kaupoissa, viileät maito-osastot olivat kova juttu. Mutta yöt oli tuskaisia, nukkumaan ei pystynyt ison mahan kanssa muutenkaan ja helle vei viimeisetkin unenrippeet. Asuimme silloin vielä kerrostalossa, jossa säästettiin sulkemalla ilmanvaihto melkein koko yöksi. Huh huh. Voisin kertoa (valittaa) enemmänkin, mutta ehkä en viitsi :) Mutta jos nyt tärppäisi, niin ehkä ensi kesä olisikin ennätyksellisen viileä...
Päiväunista, poikani lopetti päiväunet 2.5kk ikäisenä. Nykyisellään meillä onkin pieni ongelma, eli aika tuppaa tulemaan hänelle pitkäksi pikkuveljen päiväunien aikana. Hän ei juuri yksinään puuhastele, vaan minun pitäisi olla kokoajan seurana. Joka välillä jo hieman tympii, myönnän että meillä katsotaan kyllä videoita. Miten olette muut päiväunettomat ratkaisseet asian? Saan tästä ajoittain syyllisyydentunteita kun en jaksa askarrella/touhuta/viihdyttää koko päivää vaan laitan videon päälle.
Lohduttavaa kuulla että muillakin on rimakauhua. Tässä vaiheessa taitaa tietää jo liiankin hyvin mitä työmäärää vauvan & isompien hoito teettää ja se arveluttaa. Mutta eiköhän siitä hengissä selviä.
Mietittekö muuten vuodenaikaa, jolloin olisi kiva saada vauva? Sitä ei tietenkään voi oikein päättää, mutta kevätvauva on musta aina vaikuttanut ihanteelliselta. Voisi imettää ja vaihtaa vaippoja ulkona, tekisi ulkoilun vanhempien lasten kanssa helpommaksi. Ajoitus ei ole tosin tähän mennessä onnistunut, esikoinen syntyi elokuun lopussa (kauhean hellekesän päätteeksi) ja kakkonen kesäkuun lopussa. Ja nyt jos tärppäisi, niin LA taitaisi olla elokuussa. Hm..
Tuo toivoa siihen, että ehkä itselläkin olisi aihetta jännätä joskus. Ei vaikuta todennäköiseltä, ovis taisi yllättää muutama päivä sitten ilman että jaksoin kiinnostua pupuilusta joten taitaa mennä taas ensi kuulle yritys. Toivottavasti kiinnostus palaa, ei taida tulla kolmosta ilman miehen avustusta. Mutta iltaisin kun väsyttää niin ..sti.
Hm. Edellisen kerran muistan kiinnostuneeni pupuilusta kierrossa, jossa kakkonen sai alkunsa. Ihan oikeasti. Imetyksen aikana se oli mielestäni ymmärrettävääkin, mutta nyt alkaa jo itseäkin huolestuttaa välillä. Lapset vievät jotenkin kaiken energian ja tyydyttävät läheisyyden tarpeen, ja mies jää kakkossijalle. Onneksi hän ymmärtää tilanteen hyvin, mutta itseäni asia häiritsee.
t. Tympääntynyt Beccan