Avocado

Vinkki pahoinvoiville, josko jollain tää vaikka auttais samoin ku itsellä. You never know.

Esikoista odottaessa otin raskaus- monivitamiinin aina aamulla juuri ennen aamupalaa, kun silloin olin yleensäkin tottunut vitamiinit ottamaan. Seurasi jäätävä pahoinvointi ja pitkälle päivään jatkuva oksentelu. Bussista piti työmatkalla jäädä harvasen pysäkillä yökkimään ja oksentelemaan.

Toisen lapsen kohdalla kokeilin, että otan kyseisen vitamiinin vasta sen aamupalan jälkeen. Huonovointisuutta ja oksetuksen tunnetta oli useita tunteja edelleen, mutta ei läheskään yhtä rajuna.

Nyt kolmatta odottaessa kokeilin ottaa vitamiinin lounaan (päivän tukevimman aterian) jälkeen. Aivan loistava päätös. Ei juurikaan huonovointisuutta. 🤷🏻‍♀️

Toki raskaudetkin on erilaisia ja huonovointisuuden määrä vaihtelee, mutta huomasin itselläni ton vitamiinin vaikuttavan oloon todella paljon, kun nyt kerran meinasin unohtaa vitamiinin ja otin sen poikkeuksellisesti vasta välipalan (kevyempi) jälkeen... seuraavat n. 4h halailinkin sit pönttöä ku koko ajan yökötti. Olin tosi yllättynyt ja sanoinkin miehelle et mitä hemmettii, ehkä kyse ei olekaan niinkään raskauspahoinvoinnista, vaan tästä vitamiinista 😂

Nimimerkillä: vitamiini vain tukevan lounaan jälkeen tästä eteenpäin.

Tutulta kuulostaa tuo suhtautuminen, kun kyseessä itsellä myö kolmas lapsi. Ekasta ja tokasta sai kovasti onnitteluja, mutta kolmeen lapseen suhtaudutaan selkeesti nykyään jo tyyliin suurperheenä, että kommentit on tyyliin ”oho, ai taas. Ai vieläki. No on sulla siinä sit aikamoinen paketti hoidettavana”... no aijaa?! Kiitos tiedosta! Ihan perinteiset onnittelut käy edelleen 😁.

Omat vanhemmat tietää ja olivat kyllä onnellisia. Heillä omia lapsia on myös kolme. Tuttua juttua siis. Miehen perheelle kerrotaan jouluna ja kavereille sit kans.

Odotetaan nyt rauhassa sitä ultraa. Nyt 11+0 ja vielä 10 yötä ultraan!!! En siis laske tai mitään. Heh.

Oon nähny useamman unen monikkoraskaudesta ja sekin jännittää. Isä on kaksonen ja äidillä kuoli kohtuun veljen kaksonen. Että suvussa on.

Ihanaa, että moni on jo saanut hyviä uutisia ja fiiliksiä ultrassa! ❤️

Tepsukka kirjoitti:

Ootteko käyttänyt kuinka maskia? Esim ultraan?

Neuvolassa aina ja ultraan laitan myös. Kaikilla julkisilla paikoilla.

Tosi hiljaista täällä, mutta herätän nyt vähän keskustelua aiheesta joka itsellä mielessä KOKO ajan! Nyt menossa rv 11 (10+1) ja ultraan edelleen reilu 2vkoa! 14.12 NT ultra ja eeeen jaksa odottaa! Miten muut jaksaa tän ikuisuudelta tuntuvan ajan kanssa, ku ajattelee et on raskaana ja toisaalta kukaan ei oo ees asiaa tarkastanu ja on vaan jotain oiteita ja kaukaisuudessa ne tikun viivat.

KarpaloAino kirjoitti:

Kiitos Wera_93 sanoistasi. Olo on tosi uupunut ja pelottaa, miten tästä selviää. Yritän päivittäin ajatella, että kyllä minä tästä selviän ja hoen sitä ajatusta usein. Mietityttää uskallanko avautua tästä neuvolassa. Ensimmäinen ultra loppuviikosta ja ainoa ajatus siitä on, että apua joudun vapaapäivänä heräämään aikaisin enkä saa nukkua. Pitkä työputki takana, yksi vapaapäivä ja pitkä työputki edessä. Ehkä mä kerron näistä tunteista neuvolassa. Mua hävettää, että olen niin negatiivinen ja kaikki ilo kadonnut. Mä niin odotin tätä raskautta.

Kyllä se vielä iloksi muuttuu ❤️ Nää raskaudet on niin isoja asioita, että jo itsessään ne saa tunteet myllertämään. Puhumattakaan, että joudut muutakin stressiä kokemaan samaan aikaan. Koita olla itsellesi armollinen ja anna hyvän olon fiiliksille aikaa tulla. Raskaus on pitkä ja ei ole mikään kiire tuntea oloaan hyväksi ja iloiseksi.

Negatiiviset fiilikset on varmasti yllättäneet, mutta ei ne määritä sinua äitinä eikä sinun raskauttasi. Kovasti vaan tsemppiä! Anna itelles aikaa ja sitä armollisuutta, mikä voikin tuntua joskus ihan mahdottomalta. Kaikki fiilikset on sallittuja ❤️ Ja kannattaa kyllä puhua jollekin. Jos ei neuvola tunnu hyvältä siihen, niin puolisolle, kavereille tai vaik just meille täällä. Yksin ei kannata padota.

Minulla oli ekan raskauden jälkeen lyhytkestoinen synnytyksenjälkeinen masennus, enkä todella yhtään osannut sellaista odottaa. Silloinkin vaan mietin, et ”minun piti olla tosi hyvä ja rakastava äiti. Sitä kaikki on minulta odottanut ja olin siitä itsekin varma.” Sit vaan kävi niin, et sen rakkauden ja odotustenmukaisen äitiyden rakentamiseen meni hetki pidempään. Tilanteen laukaisi se, kun uskalsin puhua tunteista ääneen.

Tsemppiä!