Avocado
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vinkkinä muuten, että Lastentarvike.fi -sivuilla voit tilata oman Baby boxin. Se on ilmainen ja sen saa sitten noutaa lastentarvikeliikkeestä joko nyt odotusaikana tai viim. Ennenkun lapsi on 3kk vanha. Suosittelen 😊
Ja toki libero-kerhosta saa myös ilmaisen kassin missä vähän tarviketta vauvalle. 😊
Sabiiina kirjoitti:
Täällä yksi odottaja liittyy keskusteluun. Täytän helmikuussa 37 vuotta ja odotan esikoistani. Pelottaa ja hirvittää; Entä jos en osaakaan kasvattaa lapsestani kunnon ihmistä? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos se ei saa kavereita? Entä jos? Entä jos..? Tuntuu, että kukaan muu ei ole raskaana tai ainakaan raskaana näin vanhana kuin minä. Neuvolatäti on ihan outo kun se "lässyttää" mun mahalle vaikka edes itse en tee sitä. Hirveä syyllisyys, kun tuntuu että kaikki muut on enemmän innoissaan kun minä. En itse osaa/uskalla vielä(kään) kunnolla fiilistellä tätä.. Mulla ei ole mitään pahoinvointia eikä väsymystä eikä mitään ikäviä fyysisiä tuntemuksia ja sekin aiheuttaa syyllisyyden tunteita..
Kokemuksia, varmaan kaikesta mahdollisesta, olisi kiva kuulla? :)
Tervetuloa porukkaan! En osaa itsekään vielä fiilistellä... jospa vaikka sit rakenneultran jälkeen vihdoin. Ei tunnu todelliselta, koska vointi on hyvä. Tuntuu lähinnä ihan huijarilta ku kertoo ihmisille raskaudesta, koska ite on tyyliin ”kai mie sit oon raskaana?!” 😁
Hyi, kylmiäväreitä tulee ku ajattelee mahalle lässyttävää neuvolahoitajaa! Tsemppiä sen kanssa!
KarpaloAino kirjoitti:
Tervetuloa Agrobakterium joukkoon!
Minua stressaa kyllä... Ja ahdistaa. Tuntuuko muista, että neuvola on täysin turha? Minua ei ainakaan siellä kuunnella. Ensimmäinen lääkärikäynti oli 15 min pituinen. Yritin kertoa väsymyksestä ja ahdistuksesta ja että pelottaa, että tämä raskaus oli virhe. Mua hämmentää, että miten mun fiilis on tällainen, että mä olen tehnyt elämäni virheen vaikka tämä on yhdessä harkittu ja haluttu vauva?!?! Olen uupunut ja pelottaa, miten vauvan kanssa jaksaa sitten kesällä, kun on nyt jo näin loppu! APUA!!! Nukun huonosti aina vaan. Lääkäri tokaisi, että "jokainen raskaana oleva kokee väsymystä, se on normaalia, ei hätää". Ja se oli siinä. Olin lihonut paljon (voi kiesus), mutta muuten kaikki oli "hyvin". Mittautin Hb:n töissä ja se oli normaali.
Minusta tuntuu, että kaikki muut ympärillä on paljon onnellisempia tästä raskaudesta ja ite olen aivan loppu ja ahdistunut. Mitä jos sitä äidin rakkautta ei tulekaan? Tänäänkin paloi hermo ulkona riehuviin teineihin ja ajattelin, että en mä edes tykkää lapsista, että saamarin riehuvat kakarat. Että miten mä saan oman kasvatettua niin, ettei siitä tule apinaa.
Mies on onneksi aivan täysillä tukena. Jaksaa koko ajan olla tukena ja vakuuttaa, että on täysillä mukana tässä vauva-asiassa. Enkä menetä omaa elämääni tai jää loukkuun ilman, että saisin harrastaa tai käydä missään. Mua pelottaa, että meistä tulee väsyneet ja vihaiset vanhemmat, että yhtäkkiä ollaan köyhiä ja hermoromahduksen partaalla. Ei meistä kuulema sellaisia tule, mutta miksi mua pelottaa sellainen. Me ollaan oltu vuosia yhdessä ja koettu rankkojakin asioita yhdessä. Silti alkanut pelottaa, että tää on se, mikä meidät erottaa. Mä kuitenkin rakastan mun miestä aivan älyttömästi enkä halua häntä menettää.
Semmosta. Hupsista hei, ei olekaan helppoa olla raskaana vaan aivan jäätävää. Toisaalta mietin, voisiko tämä olla hormonaalista, koska mulle ei aikanaan sopineet mitkään hormonaaliset ehkäisymenetelmät. Musta tuli aivan uskomattoman masentunut, ahdistunut ja aggressiivinen. Ja nythän mun kehossa jyllää hormoneja melko isolla vaihteella. En tiedä...
Inhottavaa kun väsyttää, muttei uni tule.
Tsemppiä kaikille!
KarpaloAino: Kovasti tsemppiä! Harmi, että neuvola nyt on mitä on ja sillä ei kyllä muuhun keskitytä ku sydänääniin, kohdun koon arviointiin ja painoon. 🙄 Toivottavasti kaverit ja perhe voi tukea sinua ajatusten kanssa ja kuunnella. Uskalla vaan rohkeasti puhua noista negatiivisistakin ajatuksista. Kuitenkin se, että pelottaa ja jännittää, kuuluu odotukseen. Ja se, että oot niistä fiiliksistä huolissasi, osoittaa miusta vaan sitä et oot nyt jo antaumuksella tulevassa äitiydessä mukana. Hyvin sie vedät ja vaikkei täysi äidinrakkauskaan purskahtelisi heti synnytyssalissa, ni sekään ei ole vaarallista! Kyllä se sieltä ajan kanssa tulee ❤️Jatkat vaan tolleen avoimesti eteenpäin etkä oo itelles liian ankara.
OmppuEmppu: En oo nyt hankkinu vielä mitään, koska haluan odottaa rakenneultran, jotta tiedän hommaisko juttuja tytölle vai pojalle 😊
Toisaalta osa kaikesta on jo valmiina, kun oon just hoitovapaalla 1-vuotiaan kanssa ja häneltä luonnollisesti jää tarvikkeita ja vaatteita. Mut ihanaahan tarvikkeita on hankkia, vaatteita pestä ja viikkailla valmiiksi... sellasta konkreettista valmistautumista. Tykkään kyl ja heti ku tää kituuttaminen hoitovapaalla loppuu, ni vaihde silmään ja valmistautuminen alkakoon! 😊
Eilen tunsin ensimmäiset potkut ❤️ Itku tuli, kun vihdoin vähän konkretisoituu. Nyt siis rv17 (16+5).
JadedF, meillä on sama la 20.6 :) Ja tosiaan ens viikolla ultraan! Jännittävää, pelottavaakin. Sit jos kaikki todettais olevan hyvin rakenneultrassa, olen luvannut itselleni uskaltautua ostamaan vaikka jonkin söpön vaatteen vauvalle.
Tsemppiä kaikille ultraan, ketkä vielä eivät ole käyneet!