Aurinko24

Piti tulla vielä tänne kirjoittelemaan kun en oikein muualle saa ajatuksia nyt purettua... Tunteet on hieman sekavat, viikko sitten tunsin ovulaation(tai ainakin epäilin sitä siksi), tuli muutama tippanen ja toisellepuolen alavatsaa jomotteli, ennen tätä päivää oltiin peittoja heiluteltu. Koko viimeviikon kärsin pienestä etovasta olosta ja mikä ihmeellisintä minulla ei ole ollut yhtään nälkä, normaalisti vatsani on melkein pohjaton ja viikkoon ei nyt oo mieli tehnyt mitään ruokia, työpäivätkin menee omenalla ja teellä/kahvilla, ei vaan ole nälkä. Luullusta ovulaatiosta lähtien lämpö on ollut normaalia korkeampi, yleensä se on juuri ja juuri 36, nyt se on pysytellyt reilusti yli 36. Muutama päivä sitten alkoi menkat ja ne kestävät vieläkin, tosin melko niukkana, niiden olisi pitänyt alkaa vasta viikon päästä. Mitä tämä nyt oikein on? Ja ainiin, tein äsken rfsu:n testin iltapissasta, testiajan sisällä siihen tuli 2 viivaa, toisen väristä en ollut ihan satavarma oliko se punainen vai harmaa, haalea se kuitenkin oli. Kuivui sekin sitten pois hetken kuluttua. Auttakaaa! :D

Hera90 : Meillähän on sitten paljon yhteistä, nimittäin minultakin löytyy koira! :) Oma mieskin oli alkuun ehkä hieman epäilevä että joko nyt, mutta kyllä se siitä sitten heltyi, hänkin kuitenkin niin lapsirakas. Sain miehelle taottua päähän että sopivampaa aikaa ei ole ja jos jostain syystä tulemme joskus eroamaan, niin sitten erotaan ja katsotaan tilannetta uusiksi aina lapsi/lapset etusijalla. Suomessa on tuhansia(ainakin...) eronneita nuoria pareja ja ihan hienosti pärjäävät. Jospa miehesikin heltyisi, näytät sille muutamia vauvaohjelmia ja puhut että eikö oisi ihana tuommonen pieni ;)

itse olen miettinyt kanssa että onko liian aikaista ja milloin on se oikea aika järjellä ajateltuna ja siihen tulokseen olen tullut ettei sitä oikeaa aikaa ole. Luin yhden kirjoituksen (kirjottaja taisi olla terveydenhoitaja), siinä kerrottiin juuri siitä miten nykyään nuoret ihmiset keskittyvät ensin uraan ja sitten lapsiin ja usein käy niin että ahneellahan on p*skanen loppu ja loppua työnteolle ei näy. Työssä voit kehittyä vanhanakin, mutta lapsia voi silloin olla vaikeampi tehdä. Omalla kohdallani ainoa "kriteeri" oli että koulut on käytynä ja näin se nyt onkin, itse olen lähihoitaja ja työelämässä reilun vuoden ollut ja mieheni vakityössä rakennusalalla, eli toisinsanoen kaikki on nyt täytetty. Mielelläni olisin poissa työelämästä muutaman vuoden lasten kanssa ja palaisin sitten lapsien ollessa hoitoiässä omaan työhöni, mikään ei estä opiskelemasta lisää tämän jälkeen tai kehittymään muutenkin työssään.

Toivon niin että palstalle saataisiin uusia plussanneita! Ainiin ja mieheni kanssa olemme yhdessä olleet vajaan vuoden, mutta kyllä sen tietää kun sen oikean tapaa!

Minä kans liityn joukkoon, parikymppinen nainen täysin vauvakuumeen valtaamana. Mies 27v ja nyt jätetty ehkäsy pois, että saa tulla jos on tullakseen:) huippua kun on "kohtalo"tovereita! Ei oma kavepiiri ja mies jaksa höpöttää aina vaan vauvoista... seurustelua meillä ei vielä ole takana kovin paljon, eikä vielä asuta yhdessä mutta mikäli vauva tulee niin sitten katsotaan asumista uudelleen, molemmat kuitenkin ollaan täysjärkisiä ja työssäkäyviä niin eiköhän ne asiat lutviinnu :) kaikki ajallaan.