Antimoni

Hei, meillä on tavallaan uusperhe; ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta mutta ei asuta yhdessä. Miehellä on kaki lasta edellisestä liitosta. Mulla ei ole lapsia. Asutaan aika lähekkäin ja nähdään melkein koko ajan. Itse otan omaa lomaa (siis omaa aikaa yksin omassa kodissani) suurinpiirtein kerran viikossa, 1-2 yötä itekseni. Miehen lapset on pieniä, 6 j 8. Tulen toimeen lasten kanssa hyvin ja ollaan tultu läheisiksi ajan kanssa. Asutaan erillään siksi, koska en halua muuttaa heille. Yhteistä kotia voisin ehkä joskus harkita, mutta tällä hetkellä siis mies asuu lasten kanssa lasten lapsuudenkodissa, joka siis miehen ja eksänsä entinen yhteinen koti, johon itse en halua muuttaa. En ole kyllä patistamassa miestä yhteisen kodin hankintaan; meillä on niin erilaiset tulot, tyylit ja maut, että yhteisen talon hankinnassa saattais tulla monta mutkaa matkaan. Eikä siis ihan vähiten nuo erilaiset tulot tässä vaikuta :D ite olen köyhä kuin kirkonrotta, hoidan oman vuokraeläjän talouteni kyllä, mutta yhteisen omakotitalon omistajuus tuntuu minusta täysin epärealistiselta ajatukselta ainakin toistaiseksi. Mies tienaa kohtuullisesti ja hoitaa oman taloutensa hyvin. Yhteen muuttamista mutkistaisi tietysti sekin, että koska minä en halua muuttaa heidän kotiin, niin miehen ja lasten pitäisi muuttaa uuteen (siihen meidän hypoteettiseen yhteiseen) taloon ja se tarkoittaisi sitä että lasten pitäisi sopeutua taas johonkin uuteen, ja se ei käsittääkseni ole miehen mielestä hyvä ajatus, ja minustakin se tuntuisi jotenkin väärältä lapsia kohtaan. Ovat siis eronneet viitisen vuotta sitten ja ero oli tietty kova pala.

No, erillään asutaan ja tämä on tällä hetkellä paras ratkaisu kaikille.

Viime aikoina olen yllättänyt itseni ajattelemasta sellaista, että mitä jos minä haluaisin lapsen, sitten varmaan pitäis muuttaa yhteen. Lapsenhankinnassa ei nyt sitten tietenkään ole tässä kuviossa mitään järkeä, joten en anna itseni sitä sen enempää ajatellakaan. Huomaan jokseenkin vähän uhriutuvani tässä lapsenhankinta-ajatuksessa ja oikeastaan koko uusperhekuviossa, mikä on tietty myös ihan typerää.

Iteppähän läksin niin sanotusti! Jos olisin tiennyt että uusperheily on näin kammottavan vaikeaa, niin en olis lähtenyt kokeilemaan.