anneli

Alle 6% ei paljon tunnu, jos työeläke on alle 1000€. Ja onhan se.

Enemmän on ruuan ym hinta noussut 2022-23 kuin mitä on eläke noussut.

Tolu luonnollisesti, ja nykyään Aloe Tolu. Luonnontuote, ei vaarallisia myrkkyjä, ihana tuoksu, desifioi jne.

En kyllä lapsiperheessä ikinä käyttäisi Domestos ym. myrkkyjä.

Etikka on myös hyvä, sitä käytän Tolun ohella mm. ikkunoissa. 

Se riippuu kuolleesta ja siitä miten itse suhtautuu kuolemaan ja elämään. Uskooko, että sielu on ikuinen ja ruumis on kuori, vai onko sitä mieltä, että kaikki on samassa kasassa ja menee minne menee.

Junan alle jäänyt vainaja on mitä järkyttävin näky, sellainen jää vahvasti mieleen, tosin onneksi vainaja on vain ihmisen kuori.

Jos kuollut on rakas äiti, hän näyttää kauniilta, rauhalliselta, rakkaalta ja siltä, että vain kuoret on jäänyt, mutta sielu on olemassa.

Kun äitini kuoli (18 vuotta sitten), jäin hänen luokseen, koska en missään maailmassa ollut kokenut niin suurta rauhaa ja rakkautta kuin siinä vuodeosaston huoneessa, jossa äitini kuoli, ja jossa olin viettänyt hänen kanssaan sen viimeisen vuorokauden.

Itkin ja kaipasin, mutta en olisi halunnut lähteä siitä huoneesta koskaan pois.

Olin hoitanut äitiäni kolme vuotta ja tiesin, että hän ei voi parantua, joten voin vain tehdä hänen olonsa mahdollisimman hyväksi ja valmistautua luopumaan hänestä.

Valmistautua ei voi koskaan, vaikka niin kuvitteleekin, suru on yhtä raskas valmistautuu siihen eli ei.

Kun se päivä sitten tuli, se oli äärettömän surullinen ja raskas päivä, mutta samalla koin suurinta rakkautta ja rauhaa, mitä olen koskaan tuntenut. Äitini oli sängyllä tuttuna, kuten 4 tuntia aikaisemmin, kun hän vielä hengitti, mutta äitini sielu ei ollut enää kotona. Sellaista ei voi kuvitella, ellei itse ole todistamassa asiaa.

Olin huoneen lämmössä, äitini vierellä 3-4 tuntia, kunnes minua väsytti niin, että oli pakko lähteä nukkumaan, koska hautajaisten järjestäminen alkoi heti aamulla.

Kun äitini ruumis luovutettiin vuodeosastolta pienen tilaisuuden jälkeen hautaustoimiston edustajalle, sain toisen ja viimeisen tilaisuuden nähdä äitini ennen siunaustilaisuutta ja tuhkausta. Tai no, kolmas kerta olisi ollut kappelilla ennen siunausta, mutta emme pyytäneet arkun avaamista, koska kukaan ei sitä toivonut.

Kun äitini luovutettiin, sain käydä katsomassa häntä arkussa. Hänet oli puettu omaan lempivaatteeseensa, koska mielestäni äitinäni ei voinut pukea valkoiseen. Hänen kasvonsa oli kaunistettu, hiukset oli laitettu, kätensä oli rinnanpäällä ristissä. Hän piteli pientä kukkakimppua käsissään. Hän oli niin kaunis, juuri sellainen kuin hänet tunsin.

Oli ihana nähdä miten kauniina äitini lähti viimeiselle matkalle. Äitini näytti arkussa siltä kuin olisi ollut tansseihin menossa.

Olisin voinut olla arkun äärellä vaikka kuinka kauan. Sama lämpö, rauha ja rakkaus oli taas läsnä, mutta ei ollut aikaa, arkku piti siirtää kappeliin.

Tämän kokemuksen jälkeen olen aina halunnut nähdä rakkaani arkussa ennen siunaamista. Kun näen rakkaan ihmisen kuolleena, vakuutun, että hän oikeasti on pois, mutta vain fyysisesti.

Pidän äitini kuoleman kokemusta elämäni hienoimpana asiana. En ollut koskaan ajatellut, että kuolleen läheisen vieressä istuminen voi olla niin kaunis kokemus, että siihen voisi jäädä asumaan.

Äitini ei pelännyt kuolleita enkä minäkään niitä oppinut pelkäämään. Onneksi niin, koska olisin voinut menettää tämän suurenmoisen kokemuksen.

Jos lapsen syntyminen tuntuu huikealta kokemukselta, niin toisessa päässä on yhtä hieno kokemus odottamassa. Molemmat yhtä luonnollisia asioita. Tai ainakin pitäisi olla.

Mitäpä, jos enkelit ei olekaan tuubaa, vaan se miten ihmiset enkeleihin suhtautuvat on tuubaa?

Minä uskon enkeleihin, olen aina uskonut, mutta ei minun tarvitse hurahtaa niihin. Teistä (nuorista) kukaan ei näytä uskovan enkeleihin, se taas on äärimmäisen surullista. Kaikki mikä teille on totta on pelkkää materiaa, mutta ihminen ei pohjimmiltaan ole materiaa.

Te kaikki vaikutatte puhuvan materian nimeen ilman mitään sen syvempää henkisyyttä.

Vaikuttaa aika tylsältä tavalta suhtautua elämään, mutta kukin tavallaan.

Enkeleihin hurahtaneet joko jäävät sille tielle tai palaavat takaisin arkiseen elämäänsä, mutta ne ihmiset, jotka aidosti uskovat henkisiin asioihin eivät hurahtele suuntaan tai toiseen, henkinen asenne on heillä vakioasetuksena, kuten ihmisellä kuuluu ollakin.

Jennifer Lawrence, kuka?

Onko tärkeäkin julkkis?