Annastiina

Minä pohdin samaa asiaa. Itse sairastan ahdistushäiriöö, ja minulla on vielä joitain paniikkihäiriön oireita, mutta paniikkihäiriöö ei ole diagnosoitu.

Minulla on jo kaksi lasta, jotka sain ennen sairastumistani, mutta mieli on tehnyt kolmatta jo pitkään. Ennen lapsia ja sairastumistani kävin kolme vuotta psykoterapiassa ja se auttoi paljon. Ilman sitä olisin ollut huono äiti. Jos saan sanoa ihan oman mielipiteeni, niin persoonallisuushäiriö(kin) on sellainen sairaus, missä kannattaa ensin käydä muutama vuosi terapiassa ennen lapsia. Näin kasvaa ihmisenä, ja on enemmän annettavaa omille lapsilleen, ettei siirrä omia traumojaan lapsiinsa. Te olette olleet vasta aika vähän aikaa yhdessä.

Sinä olet onneksesi vielä nuori, jos odottaisit vielä esim. 2-5v niin olisit jo paljon paremmassa kunnossa. Minä olen 38v ja aikaa ei enää paljoa ole.

Mutta hyvää jatkoa ja tsemppiä sinulle, mitä sitten päätätkin tehdä!

Olen nainen eikä mulla ole tatuointeja, eikä tule.

Isoin oli mun exällä noin 25cm, kaareva ja paksu. Kumpikin oli yhtä huonoja, pienellä ei tehnyt mitään ja iso ei mahtunut. Keskikokoinen on paras, noin 13-15cm, se ei satu mutta tuntuu. En oikein usko että naiset oikeasti haluavat 25cm:stä, ehkä se on vain juttua. He eivät oikeasti ole saaneet sen kokoista, vai kuka oikeasti haluaa tunnustaa, että omaa niin ison reiän että sen kokoinen menee sisään? Minulla ei ainakaan onneksi ole sen kokoista.

Mulla on kauhea vauvakuume mutta sairaus estää yrittämisen. Kaksi lasta jo on, joten suren tässä menetettyä kolmatta vauva-aikaa... Kriisi....

Mutta kolmatta kuumeilen. Yritys alkaa kesällä, sen verran sain miehen suostumaan lapsen tekoon. Itse haluaisin suurperheen, lapsia saisi olla mielestäni 4-5 mutta mies ei suostu niin moneen, eikä sitä tiedä tuleeko sitä raskaaksi enää tällä iällä. Mutta kuume on kova.