Ameliee

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:27"]

Ei ei ei!! Tämä "ei tästä nyt mihinkään kannata ilmottaa tai menee vaan pahemmaksi"-mentaliteetti on niin väärin! Kannattaa ja etenkin pitää ilmoittaa, ihan vaan sen pienen tytön vuoksi. Ajatteletteko, että ilmoittamatta jättämällä tilanne tosiaan paranisi?

[/quote]

Onhan se väärin ajatella noin, mutta en minä ainakaan sanonut että kannattaa jättää kertomatta? Lapsilla nyt sattuu olemaan tuollainen pelko ja se pelko myös mulla oli. 

Kehotankin alottajan kertoa myös lapselle rauhallisesti että hoidat asian hyvin ettei hänelle käy kuinkaan ja ole sanojenmittainen vanhempi. Tietysti lapsi pelkää että kun juoruaa niin käy huonosti, luonnollisesti se pelko tulee... Yritä tämä pelko saada lapseltas pois!

Minä jouduin ala-asteikäisenä 5. luokalla tuollaiseen kolmiodraamaan, meidän luokalle tuli pomottaja joka inhosi mun ja parhaan kaverin ystävyyttä. Ensin luikerteli meidän ystäväksi ja sit alkoi se pikkurillin ympärille pyörittäminen. "Jos et polta tupakkaa- emme ole kavereitasi" "Jos et varasta äidiltäsi rahaa - emme ole kavereitasi" "Jos et jos et jos et" Minua huoriteltiin ja heiteltiin kivillä ja lumipalloilla koulumatkalla. Enkä uskaltanut kertoa kotona koska pelkäsin että se menisi huonompaan suuntaan. Lopulta en uskaltanut enää kouluun kaiken sen kiduttamisen jälkeen. Jäin kiinni isälleni joka tuli käymään kesken päivää kotona ja jouduin kertomaan kaiken. Iskä onnekseni hoiti asian varsin hyvin, tän pomottajan vanhemmat oli alkoholisteja eikä niitä olis väh. voinut kiinnostaa mutta sossuun ilmotus ja koululle niin kauan viestejä/soittoja/visiittejä että loppujen lopuksi tää ongelma "poistettiin" ja siirrettiin erityisluokalle.

Auta lastasi, vaikkei hän haluaisi heti apua niin tulee se ettet auta ajoissa vainoomaan pitkälle nuoruuteen.. Minulla yhä edelleen 10 vuoden jälkeen tapahtumasta vaikea luottaa naispuolisiin ihmisiin ja parhaat kaverit on poikia. Harmi etten kertonut kotona ajoissa :(