Aliisa Kyoto

Janetteo, voi HÖH!!! Tuo on niin mälsä tunne. Nyt suklaatia, namia, viiniä, ihan mitä vaan että tulee parempi olo!

Iltaa :)

Tyttö ja Varis mie niiiiiin repesin tuolle loppukaneetille :D :D. Hihihi :). 

Olipas muuten samankaltaisia ajatuksia/juttuja mitä kerroit miehestäsi. Täällä miun ukkeli on sellainen tukipilari että ei mitään rajaa. Paljon on opittu yhdessä, paljon on opetettu toisillemme. Uskon että me kummatkin ollaan näiden vuosien opettelun jälkeen tultu "paremmiksi" ihmisiksi kun särmät ovat hioutuneet. 

Ja niin kuin joskus jo aikaisemmin sanoin, vanhempien parisuhde on lapsen koti. Sitä ei kannata liata ja sotkea. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, 

terv. IIIIK!-toveri Aliisa

Ja sorruin jo lukemaan tarinoita miten ihmiset ovat kertoneet lähipiirilleen raskaudesta, itkuhan siitä tuli. Onneksi minulla on oma työhuone missä saan niiskutella ja pahoinvoida rauhassa :D

Janetteo jos keskiviikkona näyttää plussaa miulla niin veikkaisin, että se miun aikaisemmin täällä panikoima pieni verinen vuoto olisi voinut olla kiinnittymisvuotoa? Näin ainakin itse haluan ajatella :D. Vuoto tapahtui kylläkin melkein kaksi viikkoa oviksesta (kp 29). Huomaatteko miten tarkkaa päiväkirjaa olen pitänyt vaivoistani :D. 

Voivoi tätä maanantaita, ei tule keskittymisestä mitään töissä kun keskityn jännäämään itseäni ja kaikkia teitä, iiik :). 

Maanantai-aamua kaikille :)

Ovis-kivusta: nyt kun tarkemmin olen ajatellut niin oviksen (?) aikaan särkee alaselkää ja rintoja miulla. Voi siis Murrmelitar todellakin olla että oviksen aikaan paikat ovat enemmän hellänä. 

Eitne missä vaiheessa kiertoa menet?

Voi Tyttö ja Varis, harmi noita sukulaisia! Ja ne ovat kuitenkin ne ainoat sukulaiset jotka meillä on :/. Ja tuo siun linea negra ja kp 48??? Mie menisin jo niiiin pitkin seiniä. 

Tuo miun eilinen haalea viiva toi mielenrauhan ja yritän odottaa nyt jo teidänkin suosituksista (saa nähdä miten hätähousu onnistuu) pari päivää. Nyt siis kp 35/28-33. Jos huomenna satsaisisin apteekissa ClearBluehen, laitetaan elämä risaiseksi :). 

Olen aina ajatellut että miun perhe ja lapsuusmuistot ovat olleet ihan normaaleja, mutta jokaisessa suvussa niitä luurankoja on. Itse olen paljon psykoterapiassa käsitellyt näitä sukulaisasioita. Voin kyllä luottaa lähimpiin sukulaisiin, mutta on varmasti paljon asioita joita aion tehdä eri tavalla kuin esim. omat vanhempani (kuuluisat viimeiset sanat). Tuo terapia on ollut kyllä minulle kullanarvoinen juttu, uskon että olen sen ansiosta myös ehkä vähän tasapainoisempi vanhempi tulevaisuudessa? Jotain hyvää siis myös synkistä ajoista on syntynyt. 

Maanantaiterkuin, Höyryhäyrinen-Aliisa