Aliisa Kyoto

Moikka tytöt pitkästä aikaa

Taustalla olen lueskellut ja sympatiseerannut. Voi kurjuus miten surullinen olen ollut teidän surullisista uutisista, mielipahoista ja ahdistuksista :/. Mutta onneksi kun on surua, on myös iloa, onnea uusista töistä, plussauksista, hauskoista jutuista. 

Nyt tuoreisiimpiin juttuihin halusin Melitalle sanoa että itse olen sairastanut myös klamydian parikymppisenä, ja olen joutunut sairaalaan kovan (alapää)verenvuodon takia (endometrioosi). Mutta tässä sitä porskutellaan rv 17+3.

Vaikka mieli varmasti miettii, että onko jollakin asialla ollut seurauksia, auttaako asian murehtiminen loppujen lopuksi kuitenkaan mitään? Saavuttaako sillä murehtimisella mitä? Pahan mielen ainakin. Toivon suuresti kaikille teille mielenrauhaa, tiedän että odottaminen on hermoja raastavaa, mutta älkää antako sen vaikuttaa niin paljon elämäänne että elämisestä tulee vain murehtimista ja mielipahaa. Mitä elämää sellainen on?

No nyt te ajattelette tietenkin, että hyvähän minun on sanoa mistään mitään. Mutta muistakaa, että siitä ei ole hirveän kauan kun olin samassa tilanteessa kuin tekin. Kyllä se plussa TAI jokin muu ratkaisu tulee meille kaikille varmasti :). Ja noita plussanneiden palstoja lukeneena voin sanoa, että se murehtiminen ja stressaaminen ei lopu plussaamisen jälkeen, ei todellakaan :D. Itse kieltäydyn liiasta murehtimisesta/miettimisestä, päähän siinä sekoaa, joskus pitää vain luottaa siihen että asiat järjestyvät, tavalla tai toisella. 

Keskiviikkoterkuin, MielenRauhaaTeilleIhanilleTytöilleOMMMMMAliisa

Syysmaanantaita kaikille :)

Vaude Blondcherry, onnea! Käsittääkseni kohdun ulkoisen raskauden kivut on oikeasti niin pahoja, että sitten mennään jo kovaa vauhtia päivystykseen. Toivotaan että sinun kohdallasi on vain tavallista myllerrystä jota normaali raskaus teettää :). 

Ja teretulemast uudet ja vanhat ;). Minäkin täällä roikun edelleen, niin kivaa porukkaa tämä on, ettei voi olla lukematta toisten kuulumisia. 

Hui T&V, kuulosti vähän syyssynkältä siun lopputeksti, toivottavasti saat myös tähän pimeyteen vähän valoa, vaikka sitten niistä toivon pilkahduksista ja syyskynttilöistä. Uskon kovasti siihen, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa ja omat aikataulunsa, teitä nyt vain jokin odotuttaa vielä hetken. 

Megan: Minä söin nimenomaan Diane Novaa, ja tässä sitä ollaan, rv 14 :). 

Täällä ihmetellään oireita joita minun kilpirauhasen vajaatoiminta taas on alkanut teettämään. En hikoile (edes saunassa), iho on huono ja olen hyvin väsynyt ja on koko ajan aikaansaamaton olo ja jano. Onneksi nyt tiedän mistä nämä johtuvat, pitää taas tarttua luuriin ja alkaa ihmettelemään että miten saataisiin oireet kuriin. Terveyskeskuslääkäreiden osaamiseen endokrinologiassa en oikein luota, varasin ajan erikoislääkärille, mutta huhheijaa, seuraava vapaa aika oli vasta joulukuussa..

Noh, torstaina lennämme aurinkoon, ja pääsen lataamaan siellä akkuja :). Arvatkaapa oliko kamalaa etsiä uimapukua tähän aikaan vuodesta ja tämän orastavan vauvamahan kanssa. Olen aina haaveillut vauvamahasta ja miltä se tulisi näyttämään. Ei tullut ikinä mieleen että kauhistelisin sitä jollakin tavalla, kun olen asiasta niin kauan haaveillut. Mutta kyllä se näköjään kauhistutti ja ahdisti, sovituskopissa valkoinen hipiä ja maha :D. En ole ikinä ollut sinut kroppani kanssa, siksi varmaan se tuntui hurjalta vaikka tiedänkin syyn kroppani nykyiseen olomuotoon. 

Kaikille hyvää viikon alkamista :)

Terkuin, rantakunnossa ne hylkeetkin ovat-Aliisa ja rv 14

Heipä hei tytöt :)

Iines14: Meidän miekkonen ei syönyt kumpaakaan yritysvaiheessa. En tiedä vaikuttiko kriittisesti tämä hedelmällisyysasiaan, mutta hän ei polta eikä juo. 

Onnea Asistentelle naimisiin menon johdosta :)

Täällä ei mitään ihmeempää, pieni mahakumpu ilmestynyt, ja työkamuilta silmäilyjä sen suuntaan saanut. Saas nähdä uskaltaako kukaan kysyä, en ajatellut kertoa itse vielä vähään aikaan, jos ei ole pakko. Voi olla kyllä että maha kertoo kohta sen itse :).  Mies joka päivä huomioi Papun ja koskettaa mahaa, se tuntuu kivalta. Itse enemmänkin kummastelen peilistä että oho :). Parin viikon päästä lähdetään extempore-reissulle etelään (halpamatkoille :D), odotan jo lämpöä ja viimeisiä auringonsäteiden imemistä itseeni ennen kuin talven pimeys iskee. 

Miten te muut olette jakselleet kun syksy syvenee?

Keskiviikkoterkuin, Aliisa, rv 12+2

Joo nyt kun ei enää ole niin kamalan huono olo, ja jaksaa ajatella jotain muutakin, niin himot taas heräämään päin :). Mies vaan vähän aristelee minun mahaa, täytyy vakuutella että ei mikään rikki mene :D. Väsymys ja turvotus kyllä vaivaa, usein olen ehtinyt nukahtamaan ennen kuin miekkonen kömpii petiin :). Vitsi olen ihan liekeissä tuosta joogasta, jokin nyt vain pakottaa sellaiseen rauhan hakemiseen ja sitä saan tuolla kovasti, oli päivä sitten millainen tahansa, Ommm. 

KIvaa viikonloppu lähenee, toivotan kaikille ihanaa, rentouttavaa syysviikonloppua. Me suunnataan huomenna mökille kertomaan miehen vanhemmille, hauska nähdä mies kiemurtelemassa, se on hänen vuoro kertoa :). 

Terkuin, Joogi-Aliisa

Viivi85: miun eka testi oli juuri tuollainen (tein vielä tuosta näkymästä parin päivän jälkeen digitaalisella varmistuksen). Elikkäs onnittelut :). 

Tänään oli sitten se ihkaeka ultra. Ompas edelleen epätodellinen olo :D.

Näin koko viime yön sekavia unia, jossa mitattiin äitiyttäni sillä, miten osaan latoa kiviä maahan. Miehen isyyttä sillä, miten hän osaa opettaa lapsille jalkapalloa.

Sitten meinattiin oikeasti aamulla myöhästyä koko himskatin ultrasta kun oli tullut tiemuutoksia liikenteessä. Olin ihan paniikissa ja jännittynyt, että hyvä jos osasin perille :D. Mutta siellä oikeasti näkyi vauva, joka heristeli meille kovasti nyrkkiä :D. En vain vieläkään osaa käsittää että sisälläni on oikeasti se minkä näin, ihan friikki olo.  Onneksi saatiin kuvat todisteeksi. Alustava arvio vähän heitti, luulin olevani 11+6 tänään mutta mittojen peristeella menossa 11+1, la muuttui 27.4. Sopivasti vapuksi jolloin meillä miehen kanssa 13. vuosipäivä yhdessä. 

Huhhuh mikä päivä, tsemppiä tytöt menkkoihin, tulevaan kiertoon, tähän viikkoon. 

Terkuin, Aliisa ja nyrkkiä heristelevä 11+1