äityli80 (Deleted)

Minäkin olen käynyt viime aikoina vain lueskelemassa muiden kuulumisia, kun olen kotihommilta ja lasten hoidolta ehtinyt. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa vähän meidänkin kuulumisia, kun joku niitä kyseli. Niin, se kasvukontrolli on ensi viikon torstaina, sitten nähdään onko vauveli yhtään kirinyt viikkoja kiinni vai vieläkö jää jälkeen. En ole kyllä itse enää niin huolissani, kun olen täältäkin palstalta lukenut ja muilta kuullut, että ne mitat on heittänyt muillakin, mutta vauva on kuitenkin syntynyt ihan normaalikokoisena. Eihän ne kaikki vauvat samalla vauhdilla voi kasvaa.. Liikkeet ainakin on voimistuneet niin, että tuntuu jo vatsan päältä koitellessa, eli siitä päätellen potkujen antajankin on täytynyt kasvaa...



Kipuja on täällä itse kukin valitellut ja liitynpä minäkin siihen sarjaan. =)

Minulla kipeytyy alaselkä ja pakarat jo pienestä rasituksesta, esim imuroinnista niin, ettei meinaa kävelemään päästä ja lisäksi tuolla alapäässä on kipua varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä. Minulla oli edellisen synnytyksen jälkeen kohdunlaskeuma, kuhdunsuu tuli näkyviin emättimestä ja ehkä se aiheuttaa nuo kovat kivut nyt. Toivottavasti ei kovin paljon pahene tässä loppua kohti, pitäis pystyä huolehtimaan nuo edelliset kolme muksua, vanhin siis 4 nuorin 11kk. =) no päivä kerrallaan niin eiköhän se maaliskuukin kohta koita...

Minulla kävi samanlainen tilanne edellistä vauvaani odottaessa. vetistä vuotoa tuli ensin pöksyihin loraus ja kun laitoin siteen tuli hetken päästä lisää niin, että side meni ihan märäksi. Luulin sitä lapsivedeksi (3 lapsi siis kyseessä ja edellinen synnytys oli alkanut yläpuolisella vedenmenolla.) Sairaalassa kätilö sitten teki liuskatestin ja sanoi että ei ollut lapsivettä. Minulla oli tullut edellisenä päivänä hiukan veristä limavuotoa ja kätilö sanoi että limatulppaa voi joskus tulla sellaisena ihan vetisenä vuotona. No , ei siitä mennytkään kuin 3 päivää kun saimme palata sairaalaan, nyt tositoimiin. Eli ehkä se oli sitä ja voihan se olla sitä sinullakin.

Minulla on takana kolme synnytystä, joista ensimmäinen päättyi hätäsektioon vauvan sydänäänten heikkenemisen vuoksi. Itsekin jännitin ekaa synnytystä ja tein tarkat synnytyssuunnitelmat neuvolan opaskirjan kehoituksesta jännitystä lievittääkseni. Opetus oli hyvä kun synnytys ei sitten sujunutkaan ollenkaan niin kuin olin suunnitellut. Toisella kerralla lähdin synnytykseen vain sillä asenteella, että haluan tämän lapsen puskea itse ulos vaikka miten sattuisi tai muuta. Synnytys sujuikin sitten tosi ihanasti ja kestin kivutkin vain lämpimän suihkun ja kaurapussin avulla avautumisvaiheen loppuun. Sitten kun olisin tarvinnut puudutuksia olikin jo myöhäistä. Vauva syntyi kolmen työnnön jälkeen ja vaikka se sattui kamalasti, niin olin vain onnellinen siitä, että olin saanut ITSE synnyttää lapseni! Kolmas synnytykseni meni samoin kuin toinen vain kaurapussin avulla, mutta kesti vielä vähemmän aikaa ja oli siksi vielä ihanampi kokemus kuin toinen. Eli synnytys voi olla myös " mukava" kokemus, tärkeintä varmaan on että menet synnyttämään positiivisin mielin, ilman mitään selkeitä suunnitelmia ja yrität jännittää mahdollisimman vähän.

Minä näin esikoista odottaessani monta kertaa unta, että olin synnyttämässä, mutta aina kävi niin, että en nähnyt synnytystä loppuun. Yhtäkkiä vain lapsi ikään kuin tuotiin jostakin mun syliin ja sitten kävikin niin, että synnytys päättyi hätäsektioon.En tiedä oliko enneuni vai ei, mutta ainakin jännä yhteensattuma. Kuopusta odottaessa näin unta, että synnytin pojan, mutta vauva olikin tyttö. Äitini silloin sanoi, että unissa asiat näkyy usein toisinpäin, ja ainakin se piti meillä paikkansa. :-)

Noista isommista sisaruksista oli puhetta, niin meillä esikoinen,poika täyttää tammikuussa 4, seuraava poika huhtikuussa 3 ja kuopus tyttö joulukuussa vuoden, eli hän on n1v3kk uuden vauvan syntyessä. Vanhin poika ihmetteli, että miks sun massussa on aina vauva :-) nuorempi ei oo kommentoinu asiaa mitenkään, ei ehkä vielä ymmärrä koko asiaa ja pieninhän ei vielä mitään ymmärrä.