ÄitiKoo

https://www.vauva.fi/users/evieevi

Kukaan ei ole sulle kommentoinut, mutta musta se ei ole kamalasti vahvistunut, mutta näen siinä viivan, mikä lienee tärkeintä❤︎! Yksilöllistä lienee, miten tuo hcg-arvo nousee?

Tulehan kertomaan, kuinka kävi!

Hei,

Olen jonkin aikaa lueskellut ketjua ja iloinnut ja pettynyt mukana matkallanne. Toivoisin niin paljon kaikille sitä omaa nyyttiä kainaloon.

Itsestäni sen verran, että olen jo 42v ja minulla on pitkästä avioliitosta 5 teini-ikäistä lasta. Avioliiton päätyttyä tapasin sen Elämäni Rakkauden ja sielunkumppanin. Hänellä ei ollut lapsia ja sanoinkin heti alkuun, että jos hän haluaa lapsia, niin olen väärä henkilö...No, niin ne sanat ja ajatukset muuttuu ja viime syyskuussa saimme yhteisen pojan. Sukulaisille ja ystäville puhuimme ”siitä ensimmäisestä ja ainoasta yhteisestä” ja niin ajatetelimmekin. Tässä muutamia viikkoja takaperin mieheni alkoi kuitenkin puhumaan toisesta....alkuun tyrmäsin ajatuksen heti, mutta sitten päätimme antaa mahdollisuuden ja poistatin kierukan. Itselläni on pelko, että ikä tekee jo sen, etten raskaudu enää. Mutta toisaalta, minulle on annettu jo niin paljon, että olen kiitollinen kaikesta.

Toivon kaikille plussatuulia❤️Olen kaksi eri kertaa luovuttanut nuorempana munasoluja lapsettomille ja elän teidänkin matkaa täällä vahvasti mukana.

Kiitos kun sain purkaa omia juttujani.

Niin ja täytän ensi kuussa 43-v

Heippa! Ihana oli löytää tällainen ketju! Lyhyt tarina minusta: menin aika nuorena naimisiin ja sain esikoiseni 23 vuotiaana. Sitten lapsia tuli aika tiheästi, yhteensä 5. Pitkä avioliittoni päättyi eroon ja jäin yksin teinieni kanssa. Olin jo vannonut, että lapseni oli tässä, ja ihana lauma olikin! Sitten tapasin miehen, joka lienee se elämäni rakkaus ja sielunkumppani:). Hän oli lapseton ja alkoi puhumaan siitä, kuinka olisi mahtavaa tulla isäksi. Loppuvuonna 2018 päätimme jättää ehkäisyn pois ja yhteinen poikamme syntyi syyskuussa 2019. Isoon ääneen naureskeltiin, että tämä on se ensimmäinen ja viimeinen yhteinen.....kunnes yhtäkkiä tässä muutama viikko sitten lenkillä hän toi asian esiin, että toinenkin olisi hänelle tervetullut....ensin kielsin itseltäni koko jutun ja nyt olen yllättänyt itseni haaveilemasta jo vauvasta. Minulle ehdittiin laittaa jo kierukka, mutta tänäään päätimme, että käyn otattamassa sen pois ensi viikolla. Hurjaa. Monta kysymystä mielessä, joten on mahtava löytää vertaista seuraa täältä. Kiitos siitä.

ÄitiKoo

Hei! Kiva kun meitä on näinkin paljon! Olen itse tässä kuussa 42-v täyttävä ja odotan kuudetta. Muut lapset jo isompia (10-16-v). Pitkä avioliitto päättyi reilu pari vuotta sitten ja tämä tulokas on uuden miesystäväni ensimmäinen lapsi ja meille ensimmäinen (ja varmasti ainut) yhteinen. Raskausviikkoja on nyt 25 ja risat ja poikaa odotellaan. Tämä raskaus on ollut hyvin erilainen tunnetasolla. Alun shokki, sitten paljon isoja asioita omassa elämässä (kuten irtisanominen yli 10-vuoden työsuhteesta keskiraskaudessa) ja koen että vauvaan en ole saanut sidottua kontaktia samoin kuin ennen odotusaikoina. Fyysisesti en valita. On toki raskaampaa olla raskaana nelikymppisenä kuin kolmikymppisenä, mutta lukuunottamatta järjettömiä suonikohjuja toisessa jalassa, olen päässyt aika vähällä ongelmien suhteen.