äiti5

Mulla on synnytykset kestäneen 6-2 tuntia. Esikoinen, poika, syntyi noin kuudessa tunnissa. Ponnistusvaiheessa puhkaisivat kalvot. Kohdunkaulan puudutuksella pärjäsin. Tikkejä taisi tulla 1 kpl. Tytär (nyt 7 v) syntyi nopeasti 2 h ja risat. Kivunlievitystä ei muistaakseni ollut lainkaan, synnytys oli aika kivulias ja nopea. Vedet menivät alkuvaiheessa (koko ämpärillinen- ainakin siltä tuntui). Kaikki meni kuitenkin hyvin, lapsi terve ja samoin äiti. Ei tikkejä. Poika (4v) syntyi 4 tunnissa. Synnytys oli oikein miellyttävä, kudoin sukkaa loppumetreille. Puhkastiin kalvot taas ponnistusvaiheen alkaessa.Ei tikkejä. Tytär (2,5 v) lähti syntymään vesien menolla, taas oli kivuliasta. Nopeaa kuitenkin. Kohdunkaulan puudutuksen sain. Ei tikkejä taaskaan.

Joka kerta olen kävellyt osastolle salista. Eli siis kivut loppuu kun lapsen saa syliin :)

Kokemukseni mukaan minulla on olleet tyttöjen synnytyksen hankalampia. Johtuneeko sitten siitä, että istukka on ollut etupuolella, eikä vauvat ole laskeutuneet- vaan ne olen molemmat ponnistanut aika ylhäältä. Nämä raskaudet ovat myös menneet viikon yliajalle. Toinen taisi mennä jopa 10 pvää.

Pojat taas ovat syntyneet (esikoinen nyt 10 v) laskettuna aikana sekä 10 pvää etuajassa.

Kooltaan ovat kaikki olleet perusvauvoja 3380-3860 gr. Tytöt isompia kun pojat.

Pakko myöntää että tuleva (marraskuinen) synnytys jännittää, vaikka hyviä kokemuksia on takana 4 kpl. Kuitenkin voisin sanoa, että yksi mitä en ainakaan koskaan haluaisi kokea on sektio. Itselleni alakautta synnyttäminen on ollut kuitenkin kaikista kivuistakin huolimatta helppoa, paraneminen ja palautuminen tosi nopeaa.

On se synnytys kuitenkin niin ainutkertainen ja ihmeellinen tapahtuma, että ketäpä se ei jännittäisi. Siinä kun menettää aika täysin oman kontrollin sekä ajantajun. Mutta kyllä me naiset ollaan myös aika ihmeellisiä kun me siitä selvitään ja tuodaan tänne uutta elämää. 

Mulla on takana 4 synnytystä ja kaikissa ponnistusvaihe on kyllä ollut lyhyt. Esikoisessa 20 min. Toisessa taisi olla 5 min, kolmannessa ja neljännessä jotain 5-10 min väliltä. En muista tarkkaan. Pisin noista synnytyksistä oli ensimmäinen kestoltaan reilu 6 h. Lyhin taisi olla tuo toinen, joka meni alle 2 h. Kolmas ja neljäs taisivat olla 4 tunnin tietämillä.

Mielestäni siihen on mennyt enimmillään 4 supistuksen verran/ vähimmillään 2. Eli siis aina supistuksen ajan olen ponnistanut täysillä, sitten hengitellyt ja odotellut sitä seuraavaa.

Kuulostaa tosi pitkältä mielestäni tuo 2 h. Siis ihanko koko 2 h on ponnistettu? Vai onko lapsi ollut jotenkin huonossa tarjonnassa eikä ole liikkunut kanavaan sitten ponnistuksen aikana?

Itse en olisi jaksanut sitä vaihetta 2 tuntia. Kuulostaa hurjalta.

Hei! Minunkin oli pakko kirjoittaa ajatuksiani. Olen itse koulutukseltani TaM (synt. 1978, valmistunut 2003), toimin vapaana taiteilijana niin muotoilun kun kuvataiteenkin parissa. Rakastan työtäni.

Minulla on 4 lasta ja odotan viidettä. 

En ole koskaan katunut lapsien hankkimista. 

Joku kirjottaneista puhui tehokkuudesta. Tavallaan yhdyn tähän: jotenkin sitä pystyy fokusoimaan oman juttunsa ja duuninsa niin, että saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa. Enkä tässä nyt puhu siitä, että asioita tarvitsisi tehdä vasemmalla kädellä.

Pienet ihmiset on uskomattomia.

Vauvat on helppoja: kun muistaa että niillä on muutama perustarve. (Tissiä, unta ja puhdasta päälle sekä hellyyttä ja seuraa).

Synnytys on naiselle uskomaton kokemus. Elämä on ihme.

Lapsi ei vaadi kummallisia puitteita. Me aikuiset rakennetaan se kuvitelma, että lapsi tarvii niin ja niin paljon tilaa. Ei tarvitse. Välittämistä ja seuraa, keskustelua, ruokaa..

Meillä on lapset 10-vuotiaasta 2-vuotiaaseen samassa huoneessa, tytöt ja pojat onnellisesti sekaisin.

Voin lämpimästi suositella. 

Ainakin minun kohdallani elämä on onnellista. Elämme joo toki vähillä tuloilla, taiteilijapariskunta. Seksi on superhyvää, joka synnytyksen jälkeen se vaan paranee. (odotusaikanakin se on kohdallaan). Lapset on mukavia ja niiden kanssa on toisinaan oltu (ennen kouluikää) esim. residensseissä ulkomailla. Matkailtu Marokossa ja pitkin maailmaa.

Elämä ei lopu lapsen saantiin.

Ehkä se alkaa siitä?

:) voimia

anni