ahaaa

Kirjoitan nää mun jutut nyt erikseen jos joku haluaa skipata mun omanapailut, mutta ovisplussanhan sain perjantai-iltana, siitä kuva alla ;) Petipuuhia kerittiin harjottelemaan päivällä ja oviskivut tuli sitten se tasan 24h siitä plussasta eli eilen illalla. Maha turpos ens alkuun, alavatsa kipuili ja kyljet huusi hoosiannaa ja persus tulessa. Mä en tajua miten ne oviskivut aina tuntuu tuolla takamuksessa mutta sinne se kipu aina säteilee ja tuntuu tosi ikävältä. Ihan yhtä pahat ei ollu kivut kuin ennen, yhden oluenhan olin juonnut siinä alkuillan aikana niin olo oli mukavan rento kuitenkin. Jospa toi vehnäpirtelö tekis taikansa, hehheh ;) 

Eli tänään siis dpo1 ja voi alottaa taas piinailun. Aika cool olo kuitenkin, mahdollinen plussa pelottaa kuitenkin enemmän kuin rättipäivät. Testipäivää pukkais 6.11.

Elowenalle piti muuten vielä kommentoida että kuulostaa kyllä tosi lupaavalta tuollainen "hedelmällinen" olo :) Just sellanen seksistä nauttiminen on mun mielestä tosi tärkeää, esim. luonnonmukaiset liukasteet (siis että on MÄRKÄ olo itellä) ja että sitä on reilusti edesauttaa varmasti hedelmöittymistä, O:sta nyt puhumattakaan. Mä haluan mun miestä joka päivä, mutta oviksen aikaan on kyllä niin kiimainen olo että siinä ei vauvapuuhat oo kyl ekana mieless vaan se että on SAATAVA. :D

Ahaaa kp 15/30 ya 11/2013, km 02/14 ja 07/14, kem 10/14

Sminkki, minun mielestäni miehen tehtävä ei todellakaan ole vain hammasta purra omien tunteiden kanssa, ei todellakaan! Onhan sillä miehelläkin tunteet vaikkei aina niitä näyttäisikään. Keskenmeno, tapahtui millä viikolla tahansa, on raskas juttu myös tulevalla isälle. Mun mies ainakin ottanut tosi raskaasti nää meidän menetykset, osittain myös siksi että kaiken fyysisen kivun ja helvetin olen minä käynyt läpi ja hän on joutunut vain vierestä katsomaan. Mutta iso juttu se on myös miehelle ja naisen tulee myös antaa miehen surulle sijaa eikä velloa vain siinä omassa surussa. Ja jos ei muuten niin tosiaan ottaa puheeksi keskenmeno ja pelota ja mitä ajatuksia ne herättää. Miehet suree kuitenkin yleensä niin eri tavalla ja joskus tuntuu että eikö tuo mies nyt sure ollenkaan, mutta kyllä hän varmasti suree. 

Me miehen kanssa on puhuttu paljon siitä, että mies pelkää ihan hirveesti uutta pettymystä ja sitä että olen taas ihan rikki. Kyllä sitä itsekin pelotti aloittaa yritys uudestaan, mutta uskon miehen pelkäävän taas uutta keskenmenoa enemmän kuin minä. 

Huolestunut ensiyrittäjä, en usko että miehesi pitää sinua millään tavalla "viallisena", keskenmeno on pelottava kokemus kun ei koskaan tiedä miten alkava raskaus päättyy, päättyykö se keskenmenoon vaiko elävään lapseen. Se riski on kuitenkin otettava, arpapeliähän tämä kaikki loppujen lopuksi on melko pitkälti. Isot Halit sinulle! <3 

Ahaaa kp 15/30 ya 11/2013, km 02/14 ja 07/14, kem 10/14

Lefemme, niinpä, pms-oireet ja raskausoireet on kuitenkin niin samanlaisia ettei koskaan tiedä :) 

Mulla kans pilleriehkäisy on pitäny kaiken "normaalin" tuntemisen kyllä poissa, niin myös nuo pms-oireet ja sitten kun niitä alkoi tulla ennen menkkoja niin johan löytyi ymmärrystä niistä kärsiville kun en ole itse niistä aiemmin kärsinyt. :D 

Ahaaa kp 14/30 ya 11/2013, km 02/14 ja 07/14, kem 10/14

Lefemme, mulla noi on ihan selkeitä pms-oireita... Varsinkin finnit, ihon ja hiusten rasvoittuminen, päänsärky ja runsas valkovuoto... Syysmasistakin on kyllä ilmassa! :D

Carita, hui mikä löydös, mutta onneksi löydettiin ja saat antibiootit avuksi! 

Hormonihirviö, tsemppiä sinne kovasti, mullakin kesti sen kemiallisen jälkeinen vuoto just tuon viikon entisen 3-4 päivän sijaan. Oli aika rasittavaa mutta ei onneksi vaikuttanut tähän kiertoon mitenkään koska....:

ON: Tänään ovisplussa!! Jes!! Eli kierto ois edelleen suunnilleen tuon 30 päivää. 

Ahaaa kp 13/30 ya 11/2013, km 02/14 ja 07/14, kem 10/14