Adolfina Mielivalta
Seuratut keskustelut
Kommentit
Asiat voisivat olla niin paljon huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
MItä siellä yliopistolla oikein opetetaan?
Et usko tuonelaan=uskonnon herjaus
Iranissa tpetaan jos käännyt pois Islamin uskosta..
voi sinua ....jotain outoa pätemisentarvetta tuo touhusi palvelee...
En opiskele vielä yliopistossa, joten en tiedä mitä siellä opetetaan.
Ei, en usko tuonelaan/kadotukseen/helvettíín. Joku oli ketjuun liittänyt jo määritelmän kadotukselle, mutta edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
En tiedä, miksi viittaat kommenttiini kun puhut islamista, koska en ole muslimi enkä siis voi kääntyä pois islamista (joka kirjoitetaan pienellä). Iranssa en asu, kannatan uskonnonvapautta ja vastustan kuolemanrangaistusta.
Annan tämän jäädä viimeiseksi kommentikseni tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
Mihin lahkoon kuulut.
Papin virkaa toimittavan täytyy kuulua ev lut seurakuntaan.
Käytkö töissä?
En kuulu mihinkään lahkoon, olen luterialisen kirkon jäsen enkä käy töissä vaan olen kokopäivätoiminen opiskelija. Ei sillä, että liittyisi aiheeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
Käsittämättömiä tapauksia ketju täynnä. Omalle kohdalle ei ole onneksi sattunut kovin pahoja tapauksia. Pahin taitaa olla se, kun tuttu pyysi soittamaan puolestaan ihmiselle, joka ei halunnut vastata tämän tuttavan puheluihin jostain tuntemattomasa syystä. "Ei se mua kumminkaan kuuntele..." oli perustelu. Olen usein hyvin myöntyvää tyyppiä, mutta riitansa saavat ihmiset solmia aivan keskenään.