Adolfina Mielivalta

Ihmiset kokevat eri tavoin. Minua alkoi jo yläasteella hallita voimakas tunne, että kaikki mahdollisuudet elämässä olivat jo menneet.

Toimi siististi, mutta sopivan halpamaisesti. Ala nakella miehen vaatteita, kenkiä ym. pudotuksen kestäviä tavaroita ikkunasta pihalle. Jossain vaiheessahan hänen on mentävä omaisuuttaan pelastamaan. Sitten kun menee, ovet lukkoon ja laitat viestiä, että loput tavarat haettava ulko-oven läheisyydestä siihen ja siihen ajankohtaan mennessä, tai muuten ne hakee Pelastusarmeija tai SPR.

Meneeköhän tämä ohi aiheen? Joskus vuosia sitten eräs kaverini soitti minulle, ja ilmeisesti kysyi minulta jotain omalla äidinkielellään (kaverin kotona ei puhuta suomea, enkä minä puhu sanaakaan kaverini äidinkieltä). Vastasin siihen sitten "höäh?", tai muun kaikkien kansojen ja kulttuurien tunteman en tajua -äännähdyksen. Kaveri toisti kysymyksensä, ja vasta siihen väliin ehdin sanoa, että väärä numero. Siskolleen oli muistaakseni yrittänyt soittaa.

Minulle ei muistaakseni koskaan ole tullut täysin tuntemattomilta outoja viestejä tai puheluita, vain tällaisia tuttujen juttuja. Kerran lähetin itse jonkun ventovieraan numeroon kaksi viestiä, mikä oli noloa, koska viesteistä löytyi mm. etu- ja sukunimeni. Ehdin onneksi poistaa viestit ennen kuin tuntematon henkilö ehti niitä lukea.

Mitkä noista kolmesta muka ovat sinulle "neverhööd"?

Neiti Fisherin etsivätoimisto ja Kansan palvelija