Adolfina Mielivalta
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olen yllättynyt siitä, miten vähän puutarhatonttujen vieroksujat saavat kannatusta. En itse ole ikinä pitänyt niistä, ja menee täysin yli ymmärryksen, miksi niin moni haluaa niitä.
Voiko joku selittää, mikä niiden funktio oikein on? Kai niillä joku hieno taustatarina on, eihän niissä ole muuten mitään mieltä! Nostalgian tunne, lapset tykkäävät...?
(Joskus näin mainoksen zombiepuutarhatontuista. Ne olisivat kyllä mainioita, pakko myöntää.)
Yhtä hyvin voisivat vain keksiä täysin uuden tarinan ja maailman. Tällaisenaan yrityksestä jää rahastuksen ja imagonkiillotuksen maku. Miksi pitää väkisin jatkaa vanhoja tarinoita (olkoonkin hyviä, kuten PotC), ja täyttää ne kaiken maailman kiintiöillä? Tekopyhää siipeilyä.
Minä olen aina lausunut kaikki tuolla tavoin päättyvät "stain". Liekö syynä mannerten välinen ero, ja olen vain omaksunut sen eurooppalaisen tyylin (eurooppalainen kun olen)?
Olen parikin kertaa katkaissut välit muutamaan ystävään. Ensimmäisellä kerralla tilanne oli vähän sekava, ja päädyin vahingossa "valitsemaan puoleni" muiden kavereiden keskinäisissä kärhämöissä. Käytännössä satuin seisomaan väärässä kohdassa väärään aikaan. Toisella kerralla sain tietää, että nämä ystäväni suunnittelivat juhlia jonkun yhteisen tuttavamme kanssa (joka ei ollut varsinaisesti kenenkään meistä kaveri ja josta kukaan meistä ei edes potänyt). Ei siinä mitään pahaa, mutta se, että he valehtelivat asiasta ja väittivät, etteivät he minnekään olleet menossa, oli liikaa. Minulla oli siis vankkoja todisteita siitä, että he valehtelivat. Silloin vain aloin vältellä, enkä enää puhunut sanaakaan.
Nykyään vähän kaduttaa, että pahoitin mieleni noin vähästä ja uhriuduin, mutta lohdutuksena voinemme pitää sitä, että yksi näistä ystävistäni on sittemmin palautunut parhaaksi ystäväkseni ja pari kuukautta sitten päädyin vaihtamaan viestitse kuulumisia kahden muunkin ex-ystävän kanssa, ja olemme taas väleissä, tai jotain.